Täällä muistelemme Euro 2000-hulinoita

[Lisbie]

EM-kiiman ollessa kovimmillaan lienee aiheellista palauttaa mieleen myös omasta mielestäni kaikkien aikojen parhaat EM-kilpailut ja ehkä arvokisat ylipäätään. Hollannin vire kotikisoissa oli mahtava ja Patrick Kluivert paukutteli maaleja liukuhihnalta Zendenin ja Bergkampin tarjoiluista. Latko Zahovicin (missä muuten pelaa nykyään?) Slovenia oli kisojen lilliputtiyllättäjä omaten yhden kaikkien aikojen vastenmielisimmistä pelaajista eli Miran Pavlinin ( :keskari:). Portugali esitti myös loistavaa jalkapalloa, jumalauta mikä joukkue lusitaaneilla olikaan! Figo, Joao Pinto, Rui Costa, Conceicao... Pauletakin pelasi muistaakseni hyvin, vaikka jätti maalinteon Ralph Macchiolle, joka taisi osua neljästi, mukana todelliset klassikkomaalit Turkkia ja Ranskaa vastaan. Ranska jyräsi mestariksi samalla joukkueella kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Italian Dino Zoff kierrätti hyökkääjiä, vaikka Totti-Inzaghi-kaksikko toimi loistavasti. Nämä olivatkin Super-Pippon parhaat arvokisat. Otteluista parhaiten on jäänyt mieleen kaikkien aikojen maaliton tasuri eli välierä Italia-Hollanti. Zambrotta suihkuun vartin jälkeen, Hollannille pilkku, Toldo torjuu. Toisella puoliajalla vielä toinen pilkku ja Kluivert ampuu tolppaan. Muistaakseni Delvecchio missasi vielä lisäajalla avopaikan. Pilkuilla Toldo määräsi jälleen ottaen kiinni De Boerin ja Bosveltin pilkut. Jaap Stam ampui pallon ulos stadionilta ja Totti teki panenkat.  Finaalissahan Ranska nousi lisäajalla tasoihin ja jatkoajalla Trezeguetin kultaisella maalilla voittoon. Onko kellään muuten ikävä kultaista maalia?  Muista hienoista otteluista muistan Slovenian ja Jugoslavian 3-3-tasurin, Espanjan nousun lisäajalla jatkopeleihin, Englanti-Portugalikin oli ihan hyvää hulinaa (Becksi oli hyvässä iskussa kisoissa, Figon täräytys jne.) ja tietty Hollannin järjestämä jugojen teurastus Kluivertin hattutempun avulla.

Kisojen kaikki maalit youtube-videoina:

http://www.youtube.com/watch?v=sS07JTZg5E8

http://www.youtube.com/watch?v=xmmY5pBC6cY&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=zm7CaDp__Xs&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=PoAjpP6ncmk&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=vPz6bRU88RM&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=p9ddfhKDWP0&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=cjpj9IcdTU4&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=x3l1YMN0P-4&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=vA4fb4KSdRA&NR=1

[divin codino]

 

[Shefki Wilson]

Ja Saksaa nöyryytettiin toden teolla. Monia hienoja matseja oli kyllä kisoissa.

[Jorma Teräs]

Kisojen kohokohtana luonnollisesti Hoopin Campione-lauleskelut Hollannin persraiskatessa Jugoslaviaa

[Fox Mulder]

Kaverilla ja sen veljellä oli vuosia jatkunut kiista siitä meneekö se Figon yksi laukaus, joka johtaa maaliin, vastustajan jalkojen välistä heti vedon lähdön jälkeen vai ei. Välistä se taisi mennä.

[divin codino]

Seurasin Englanti-Portugali-peliä laivalla, jossa olin kapakan ainoa Portugalin puolia pitävä. Ensimmäiset minuutit oli täyttä tuskaa, mutta loppua kohti parani ja vieressä istuvan englantilaismiehen masennus oli täydellinen!

[Bloody FuckBag]

 

[el Blanco]

Ylös!

Ihmeellisen vähän on Euro 2000 herättänyt muisteloita forumistien keskuudessa, vaikka ensi kesänä näistäkin karkeloista on kulunut kymmenen vuotta. Aivan ensin päällimmäisenä tästä turnauksesta mieleen nousevat seuraavat asiat:

1. Huikea semifinaali Hollannin ja Italian välillä. Hollanti ”teki sen itse” pelaten lähes koko ottelun miehen ylivoimalla ja ryssien varsinaisella peliajalla kaksi pilkkua. Liimatukat etenivät ansaitusti finaaliin!



2. Raúlin epäonnistunut pilkku puolivälieräottelussa Ranskaa vastaan.



3. Abel Xavierin käsi välierässä Ranskaa vastaan ja lusitaanien väkivaltainen valitus.



4. Liian raaka ja lajiin luonteeseen kuulumaton Kultainen maali – kiitti vitusti, Trezeguet.



5. Espanja-Jugoslavia 4-3, la furia roja.



6. Englannin ja Saksan puppeloinnit samassa lohkossa.



7. Hollannin 6-1-perseraiskaus Jugoslaviaa vastaan.



8. Hyvin loukkaantunutta Buffonia Italian tolppien välissä tuurannut Francesco Toldo.



Turnaushan oli ensimmäinen, joka pidettiin jaettuna kahden maan kesken. Avausottelu (Belgia-Ruotsi 2-1) pelattiin Brysselissä ja finaali Rotterdamissa. Loppuottelusta muodostui tiukkaakin tiukempi kamppailu hallitsevan maailmanmestarin Ranskan ja Italian välillä. Italia meni johtoon Marco Delvecchion maalilla 55. minuutilla. Mutta Ranska tuli tasoihin lisäajalla aivan viimeisillä sekunneilla Sylvain Wiltordin osumalla. Ja 103. minuutilla David Trezeguet pamautti italialaisten unelmat murskaksi ja Ranskan toisen kerran Euroopan mestariksi. Näin frankkien valtakausi jalkapallossa sai jatkoa, joka saikin sitten MM-kisoissa kaksi vuotta myöhemmin nolon lopun.

Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Zinédine Zidane. Kuriositeettina mainittakoon, että latko Zahovic (missä muuten pelaa?) tekaisi Slovenian paidassa kolme häkkiä.

[Balla]

Englannin this time we can go all the way ja Erich "pelastaja" Ribbeck, mitäpä sitä muuta voi kisoilta toivoa.

[uuba]

Ylös!
1. Huikea semifinaali Hollannin ja Italian välillä. Hollanti ”teki sen itse” pelaten lähes koko ottelun miehen ylivoimalla ja ryssien varsinaisella peliajalla kaksi pilkkua. Liimatukat etenivät ansaitusti finaaliin!

Tämä pelihän näistä kisoista tulee ekana mieleen ja itse asiassa katsoinkin sen VHS:ltä tuossa kesällä. Zambrotta otti punaisen ja Italia oli aika pahassa pinteessä koko pelin, mutta de Boerin tuplapuppeloinnit, Kluivertin tolppa, Stamin lähettämä sukkula , Tottin ja Toldon maagisuus veivät pelin vieraille. Lähetyksessä oli häikkää, en tiedä oliko siellä vai Suomen päässä, mutta itku meinasi päästä, kun kuva pari kertaa katosi. Onneksi tärkeimmät hetket nähtiin ja Italia voitti.

Italian kohtaloksihan koitui Lippi ja Zoff, molemmille vielä :keskari: Lippi kyykytti Baggiota Interissä, jonka johdosta Zoff ei ottanut joukkueeseen. Maajoukkue-rotsi Del Piero oli toki pakko saada kisoihin ja suoritus oli tutun onneton.

[ariaga]

Parhaat kisat, kunnes Espanja ja 2008 räjäytti potin.

[Epsen]

1. Huikea semifinaali Hollannin ja Italian välillä. Hollanti ”teki sen itse” pelaten lähes koko ottelun miehen ylivoimalla ja ryssien varsinaisella peliajalla kaksi pilkkua. Liimatukat etenivät ansaitusti finaaliin!

Yksi parhaista koskaan. Se hollantilaisten ylimielisyys ja totaalinen luhistuminen paideiden alla. Italialaisten viekkaus ja sitkeys. Ulosajot, rankkarit, tolpat, totaalinen jalkapallo vs catenaccio. Kaikki mitä jalkapallo-ottelulta voi odottaa...paitsi maalit.

[Lisbie]

Avausottelu (Belgia-Ruotsi 2-1) pelattiin Brysselissä

De Wilden pupellus ja Mpenzan käsivarsihaltuunotto nevöfoget.

Maajoukkue-rotsi Del Piero oli toki pakko saada kisoihin ja suoritus oli tutun onneton.

Missasi avopaikan finaalin jatkoajalla .

Tuo Hollanti-Italia on kyllä varmaan kaikkien aikojen paras jalkapallo-ottelu.

[Minga]

Tuo Hollanti-Italia on kyllä varmaan kaikkien aikojen paras jalkapallo-ottelu.

Kun puhutaan "kaikkien aikojen parhaista peleistä", voisi odottaa toisenkin joukkueen osallistuneen hyökkäämiseen. Itse kuvaisin sitä kaikkien aikojen yksisuuntaisimmaksi välierävaiheen peliksi (tosin Brasilia-Ruotsi 1994 pistää kyllä kampoihin.) Sinänsä kyllä eeppinen peli, ei siinä mitään.

[1934]

Näistä kisoista on kyllä paljon muistoja. Eikä vähäisimpänä se hirveä vitutus finaalin jälkeen.

[ane]

Eikö noita videoita nyt mistään löydy?

[Herstein]

Marco Delvecchion maajoukkueuran ensimmäiselle maalille kisojen finaalissa vahva

Sille, että vi*un Ranska voitto nämä(kin) karkelot taasen vahva

[Kanuuna-Keen]

Pelaajista jäänyt erityisesti mieleen F. Toldo sekä Patrick Kluivert. Ihan jo Toldon takia Italia olisi ansainnut mestaruuden kisoissa. Että se finaali vitutti. Olin serkkujen mökillä yötä. Katsottiin tv:stä, setä ja serkku Ranskan puolella ja minä luonnollisesti Italian. Ehdin jo juhlia Italian voittoa, mutta Sylvain Wiltord ja David Trezeguet pilasi iltani. Vihasin Ranskaa sen MM-kotikisoissa, EM-kisoissa Ranska ärsytti vielä enemmän.

Peleistä jäänyt mieleen Hollannin suorittama persraiskaus Jugoslaviaa vastaan. Muita mieleen jääneitä tapauksia on tietysti Abel Xavierin käsi sekä Jaap Stamin pilkku ().

Löytyy muuten yhä jostakin Euro 2000-tarrakirja.

[Jabba the Hutt]

Seurasin Englanti-Portugali-peliä laivalla, jossa olin kapakan ainoa Portugalin puolia pitävä. Ensimmäiset minuutit oli täyttä tuskaa, mutta loppua kohti parani ja vieressä istuvan englantilaismiehen masennus oli täydellinen!

Niin muuten seurasin itsekin, taidettiin tosin olla vastakkaisilla puolilla, jos samalle laivalle satuttiin.

Englannin ja Portugalin peli on jäänyt mieleen paitsi Figon tykityksestä ja Becksin keskityksistä myös pelinä, jossa ainakin oman muistini mukaan Steve McManaman viimeisen kerran pelasi maajoukkueessa hyvin.

Jugoslavian ja Slovenian peli oli myös klassikkokamaa, kun ensimmäistä kertaa arvokisoissa esiintynyt Slovenia kuritti isoveljeään 3-0 vain nähdäkseen, kuinka jugot nousivat Sinisa Mihajlovicin ulosajon () siivittäminä tasoihin kuudessa minuutissa. Jugojen puolustus toimikin vain, kun Sinisa oli pelikiellossa

Itsellä oli mahdollisuus hankkia Eindhovenissa reiluun ylihintaan mustanpörssin liput Ruotsin ja Turkin peliin, mutta budjetti ei antanut myöden. Jälkitään ei ole juurikaan harmittanut sillä maaliton nyhjäys oli varmaan kisojen huonoin peli.

Pelaajista Boudewijn Zenden näytti turnauksessa paremmalta kuin koskaan sen jälkeen.

[Josef K.]

Tämähän on viimeisin kerta, kun Italia on todella pärjännyt catenaccio-henkisellä pelillä. Zoffin peli perustui puolustamiseen ja vastahyökkäyksiin. Toisaalta Italia veti 4-0-0 saldon 8-2 maalierolla ennen välierää, joten kuva negatiivisestä pelistä perustuu lähinnä mitalipeilin. Myöhemmin Trapattoni ja Donadoni ovat jatkaneet ylivarovaisen pelin linjalla heikoin tuloksin. Lippin totaalifutis oli sitten jotain ihan muuta.

Tämä oli myös ainoa turnaus, jossa Portugalin "kultainen sukupolvi" pääsi kunnolla vauhtiin. Figo, Rui Costa ja kumppanit pelasivat parhaimmillaan kisojen parasta futista. Jos sukupolven lahjakkaimpiin pelaajiin kuulunut Paulo Sousa oli ollut tikissä, Portugali olisi voinut mennä vaikka loppuun asti. Hollannilla oli myös huikea joukkue, jonka peli oli oranssifutista parhaimmillaan. Tuttuun tapaan homma kaatui kykenemättömyyteen puristaa voittoa suuresta ottelusta.

Turnauksen välierissä kohtasivat selvästi neljä parasta joukkuetta. Ranska ansaitsi lopulta mestaruutensa, se oli kisojen täydellisin joukkue, jolta ei heikkouksia löytynyt. Zidane loisti tällä kertaa koko kisojen ajan, eikä vain finaalissa.

Raulin rankkari Ranskaa vastaan jäi symboloimaan Espanjan tätä sukupolvea arvokisoissa. Seuraava sukupolvi toi sitten heti mestaruuden. Myös Saksan ja Englannin kompurointi jäi toki mieleen. Saksassa elettiin katastrofitunnelmissa, ja Ribbeck erosi heti. Englannissa kirottiin tuuria ja tuomareita, ja Keegan erosi vasta syksyn Saksa-tappion jälkeen.

[Tangomursu]

Hollannin ja erityisesti Kluivertin totaalinen munaus Italiaa vastaan jäi päällimmäisenä harmittamaan. Xavierin käsivirhekin tuntui silloin ikävältä, mutta kun ajattelee kuinka Portugali kymmenen vuoden aikana kasvanut kaikista oksettavimmaksi mulkkupoppooksi, niin ihan hyvä että niin kävi.

[Joey]

Raulin pilkku Muita pilkkuja mies ei ole tainnut uralla kustakaan..

[Kanuuna-Keen]

Hollannin ja erityisesti Kluivertin totaalinen munaus Italiaa vastaan jäi päällimmäisenä harmittamaan. Xavierin käsivirhekin tuntui silloin ikävältä, mutta kun ajattelee kuinka Portugali kymmenen vuoden aikana kasvanut kaikista oksettavimmaksi mulkkupoppooksi, niin ihan hyvä että niin kävi.

Tähän sama. Abel Xavier, tumma kaveri ja vekkuli blondi tukka/parta, nousi jopa yhdeksi suosikkipelaajaksi noissa kisoissa. Sitten tulee tuo käsivirhe, mitä en silloin ihan ymmärtänyt, mutta hyvä näin jälkeenpäin. Portugali on paljon oksettavampi nykyisin.

[nachox]

Oli kyllä fantastiset kisat aikanaan.

Itselleni on jäänyt huikeista peleistä huolimatta yksi tapahtuma ylitse muiden: Kaikkien aikojen romanialaispelaajan, Karpaattien Maradonan, punainen kortti puolivälierässä Italiaa vastaan. Tähän otteluun päättyi myös fantastisen pallotaiturin maajoukkueura.

Ennen kaikkea symboliarvo oli suuri. Kaiken nähnyt sotaratsu jätti kapteeninnauhan ja tärkeän pelintekijän tyhjiön kentälle, jonka sitten nuoremmat pelaajat ovat vain kelvollisesti täyttäneet. Mutta onhan se myönnettävä, että eihän Romania Hagin lopettamisen jälkeen ole ollut se sama Romania, jota Hagin aikana symppasin. Yksi hieno aikakausi saapui tiensä päähän ja maaginen kymppipaita kohtasi oman Via Dolorosansa.

[uuba]

Itselleni on jäänyt huikeista peleistä huolimatta yksi tapahtuma ylitse muiden: Kaikkien aikojen romanialaispelaajan, Karpaattien Maradonan, punainen kortti puolivälierässä Italiaa vastaan. Tähän otteluun päättyi myös fantastisen pallotaiturin maajoukkueura.

Oli muuten melkein vielä nolompi päätös mj-uralle kun Zidanella. Eikös se toinen keltainen tullut ihan vitun tökeröstä filmistä rankkarialueella?

Molemmat sattuneet sopivasti Italiaa vastaan