Tuli tehtyä perheen kanssa reissu äitini isän maille Tanskaan ja tietysti ensimmäisenä oli ajatus futismatsiin menosta. Katselin netistä sopivia matseja Kööpenhaminan lähistöllä ja näkyi olevan sopivasti avauskierros matkan aikana. Jukka Santalan edustama FCN näemmä pelaisi Köpiksen suurseuraa vastaan avauskierroksella, joten tähän matsiin oli päästävä. Sukulaisille kun tästä mainittiin, niin tulikin ilmi, että he asuvat Farumissa, jossa FCN on kotoisin ja heidän firma sponsoroi joukkuetta. Saisimme kuulema heiltä VIP-liput otteluun. Jestas!
Farum on noin 18 000 asukkaan pikkukaupunki lähellä Kööpenhaminaa ja FCN on kaupungin ylpeys. AM on seuralla kuulema noin 3000-4000 kaudessa, joten mikään suuri AM ei tällä seuralla ole. Seuran stadion, Farum Park on erittäin viihtyisä englantilaistyylinen stadion, johon mahtuu n. 10 000 katsojaa. Verrattuna esim. Finskiin, ei stadionilla tuullut läheskään niin paljon, mutta toisaalta ei se katto vettä täysin pitänyt loitolla Tanskassakaan.
Katkarapuvoileivät syötyä ja oluet vedettyä VIP-tiloissa oli aika siirtyä katsomon puolelle, joihin sai toki ottaa oluet ym. mukaan. Kööpenhaminan faneja oli saapunut otteluun runsaasti ja he pitivätkin todella suurta mekkalaa. Kotijoukkueen fanit toivat mieleen kotosuomen ja edesmenneen Allianssin alligaattorit. Pelin alussa kentän molemmissa päissä sytytettiin joukkueiden väriset savut, punaiset ja siniset. Taisi jokunen soihtu syttyä myös FCK:n fanikatsomossa, mutta eipä siihen kukaan kiinnittänyt mitään huomiota eikä paikalliset makkarapalkkalaiset menneet niitä repimään pois. Hienon näköistä oli ja kuulema sama tehdään joka pelin alussa, jos nyt oikein ymmärsin.
Odottelin Santalan näkemistä tositoimissa, mutta ennen peliä sain kuulla hänen lähteneen seurasta, ilmeisesti agentin vaadittuja liikoja. Peli alkoi hurjalla temmolla, Kööpenhaminan pitäessä palloa ja Nördsjaellandin iskiessä vastaiskuilla. Mietin siinä, miten FCN jaksaisi sitä pelitapaa, sillä he prässäsivät koko ajan kolmella pelaajalla FCK:n pakkeja ja peli meni päästä päähän. Kotijoukkue kuitenkin siirtyi johtoon, kun liukas kärkimies Stephan Petersen iski pallon häkkiin rynnimällä shefkimäisesti pitkän pallon perään.
Parikymmentä minuuttia myöhemmin kotijoukkue siirtyi jo 2-0 johtoon, kun toinen hyökkääjä Martin Bernburg juoksi linjan taakse, otti pallon rinnalla haltuun ja veti hienon kääntöpotkun maalivahdin ohi. Aivan mahtava maali. Siitä eteenpäin peli olikin pelkkää yhtä maalia, kun FCK alkoi pelaamaan. Varsinkin vasemmalla laidalla pelannut vanha kunnon Jesper Gronkjaer oli hyvässä iskussa. Eipä sitä uumoilemaani väsähtämistä sitten tullutkaan ja kun Kööpenhamina vaihtoi kärkeen jonkun Nwankwo Kanun näköisen, Juho Mäkelän kosketuksen omistavan kärkimiehen joka tuhlasi jokaisen tilanteen, otti kotijoukkue näin hienon 2-0 voiton. Ai niin, AM oli 5745, mutta tunnelma oli huikea!
Hieno kokemus oli, kun en ole ulkomaiden liigoja käynyt ikinä katsomassa. Paljon mietittävää jäikin, esim. mitä kaikkea kotimaan seurat voisivat ottaa opiksi ja mitä asioita voisi tehdä paremmin. Myös lutuurimaan meininkiä jäin kaipaamaan, kun innostus jalkapalloon oli niin suurta.
(Aika nihkeästi on kuvia, kun ei pelin tuoksinnassa jaksanut hirveästi kuvaamiseen keskittyä
)
