Joao Havelange siirtyi korkeampiin kabinetteihin ehdittyään kunnioitettavaan sadan vuoden ikään. Lienivätkö pitkän iän salaisuutena sitten hyvät elinoltavat? Mene ja tiedä. Vanhoilla päivillään Havelange ehti vielä nähdä niin futiksen MM-kisojen kuin kesäolympialaistenkin järjestämisen kotimaassaan. Ehtipä Havelange vielä olla KOK:n jäsenenä myötävaikuttamassakin kisojen myöntämiseen Riolle.
Adidas oli valmistanut MM-kisojen virallisen pallon ensimmäisen kerran vuonna 1970. Adi Dasslerin poika Horst oli oivaltanut huippu-urheilun valtavan markkinointiarvon bisnestä ajatellen, joten Addun oli hyvä olla läheisessä yhteistyössä myös isojen kattojärjestöjen kanssa. Kun Havelange vuoden 1974 puheenjohtajavaalissa löi yllättäen istuvan Sir Stanley Rousin, Horst Dassler tietty heti ymmärsi yskän, että tuon miehen kanssa kannattaa olla hyvää pataa. Tämä "avioliitto" olikin pitkälti luova pohjan futiksen kehittymiseen globaaliksi megaviihdebisnekseksi. Havelange itse oli entinen olympiaurheilija, joka oli noussut Brasilian urheilun ja jalkapallon kattojärjestöjen johtoon sekä KOK:n jäseneksi. Havelangen CBF:n puheenjohtajakaudella Brasilia ehti voittaa kolme maailmanmestaruutta. Havelange halusi lisää valtaa ja rahaa, ja sitähän Fifassa oli tarjolla. Havelangen vaaliteemana oli pitkälti Euroopan ylivallan lopettaminen Fifassa, mikä purikin hyvin, koska se oli herättänyt jo pitkään närää muualla maailmassa. Havelange myöskin kampanjoi sillä tarmolla, ja kaikin keinoin, mitä hän oli myöhemmin osoittava myös puhiksena.
Havelange halusi kasvattaa Fifan tulovirtoja. Takanaan hänellä olivat Dasslerin tuki ja suhteet. Dasslerin tuttavapiiriin kuulunut urheilumarkkinointiguru Patrick Nally neuvotteli vuonna 1976, eli pari vuotta ennen Havelangen kauden ensimmäisiä MM-kisoja, maailman megabrändeihin kuuluvan Coca-Colan Fifan viralliseksi globaaliksi sponsoriksi. Cocis olikin parikymmentä vuotta peräti nuorten MM-kisojen nimisponsori, ja puhummehan edelleenkin kokisrankingista.
Sveitsiläinen Helmut Käser oli toiminut Fifan pääsihteerinä jo Rousin edeltäjän Arthur Drewryn päivistä lähtien. Käser ei kuitenkaan hyväksynyt Havelangen rahankäyttöpolitiikkaa ja sen läpinäkymättömyyttä. Niinpä hänestä piti päästä eroon, ja tilalle piti saada joku enemmän niin sanotusti oma mies. Dassler löysi sveitsiläisen kellovalmistajan Longinesin urheilupuolelta Sepp Blatterin. Blatter oli päässyt urheilupiireihin ja tutustumaan Dassleriin Longinesin vastattua muun muassa vuosien 1972 ja 1976 olympialaisien ajanotoista. Blatter oli myöskin äärimmäisen kunnian-, vallan- ja rahanhimoinen, ja hän oli myöskin valmis paiskimaan hommia lähes kellon ympäri Fifan ja oman uransa eteen. Näin "perintöprinssi" oli löytynyt. Blatterhan sitten tunnetusti nousi Havelangen seuraajaksi vuonna 1998 ja jatkoi "hyvää duunia" alajaismilla ilmaistuna.
Fifan kruununjalokivi olivat, ja ovat tietysti edelleen, miesten MM-kilpailut, ja lopputurnaus muodostaakin leijonanosan järjestön liikevaihdosta. Havelangen kaudella kisojen kokoluokka ja rahavirrat moninkertaistuivat. Tietenkin Havelangen kausi osui yhteen television kehityksen kanssa. Havelange yltänäki peräti kuudet kisat. Vuosien 1978 ja 1982 kisäisännät oli päätetty jo vuonna 1966. Havelangen kauden ensimmäisten kisojen kohdalla kysymysmerkkejä aiheutti Argentiinan sotilasvallankaappaus vuonna 1976 eli vain kaksi vuotta ennen kisoja. Alkuperäisen kisaorganisaation pomon Omar Actisin salamurhan jälkeen kisajärjestelyistä vastannut ja juntan johtohahmoihin kuulunut Carlos Lacoste nousi kuitenkin lopulta muutama vuosi kisojen jälkeen Fifan varapuhikseksi saakka. Havelangen ja kuningas Juan Carlosin johdolla sovittiin vuoden 1982 Espanjan kisojen laajentamisesta 24 joukkueeseen. Näin Aasian, Afrikan ja Concafin paikat tuplaantuivat yhdestä kahteen. Vuoden 1986 kisat oli myönnetty pian Havelangen valinnan jälkeen Kolumbialle, joka joutui kuitenkin taloudellisista syistä vetäytymään. Havelange runttasi kisat Meksikolle, joka kykenikin nopeassa aikataulussa kisat hyvin järjestämään vuoden 1985 maanjäristyksestä ja IMF:n lainaohjelmaan joutumisesta huolimatta. Vuoden 1990 kisat pidettiin jälleen Euroopassa. Italia löi ratkaisevassa äänestyksessä Neuvostoliiton, joten MM-kisoja ei lopulta koskaan ehditty Itäblokissa järjestää. Vuonna 1994 Havelange sai sitten vietyä kisat Yhdysvaltoihin. Kisojen saaminen Usaan oli Havelangelle lähes pakkomielle, ja hän itse tekikin voimakkaan lobbaustyön, että tämä myös toteutui. Havelangen kauden viimeiset kisat vuonna 1998 järjestettiin taas Euroopassa, ja Ranskassa mukana oli jo peräti 32 joukkuetta, jolloin Afrikasta oli mukana viisi ja Aasiasta neljä maata.
Espanjan kisojen laajennuksella saatiin myöskin tukea espanjalaiselle Juan Antonio Samaranchille vuoden 1980 KOK:n puheenjohtajavaalia ajatellen. Samaranch oli nimitetty Espanjan suurlähettilääksi Moskovaan maiden solmittua diplomaattisuhteet Francon kuoleman jälkeen. Näin Samaranchista tuli myöskin Itäblokin näkökulmasta salonkikelpoinen ehdokas KOK:n johtoon. Aiemminhan Samaranch oli ollut urheiluministerinä Francon hallinnossa ja noussut myös KOK:n jäseneksi.
Vuonna 1982 Dassler perusti Sveitsiin markkinointiyhtiön ISL. ISL vastasi MM-kisojen markkinoinnista, ja se muun muassa uudelleenmyi MM-kisojen tv-oikeudet yksinoikeudella. Näin oli siis vuoden 1986 Meksikon kisoista lähtien. Samaranchan oli siis Dasslerin tuttuja myöskin, ja ISL hoiti samoja hommia myöskin olympialaisten kanssa. Nykyiselläänhän on yleistä tietoa, että ISL maksoi satojen miljoonien Sveitsin frangien arvosta "henkilökohtaisia palkkioita", eli suomeksi lahjuksia, Havelangelle ja kumppaneille. ISL:hän meni sitten konkurssiin muutama vuosi Havelangen kauden päättymisen jälkeen. Sen yhteistyö Fifan ja KOK:n kanssa oli kuitenkin jatkunut niihin päiviin saakka, vaikka Horst Dassler itse oli kuollut jo vuonna 1987.
Nuorten (U20) MM-kisat näkivät päivänvalon vuonna 1977. Ne pidettiin heti Afrikassa. Yksi tausta-ajatus oli ollutkin se, että nämä kisat olisi myös pienempien maiden mahdollista järjestää. Kahdeksan vuotta myöhemmin alkoivat myöskin alle 17-vuotiaiden (alkujaan U16) MM-kisat. Ensimmäinen Confederations Cup, alkujaan Kuningas Fahdin Cup, pelattiin Saudi-Arabiassa vuonna 1992. Naisten MM-kisat alkoivat vuonna 1991, ja kesäolympialaisten ohjelmaan naisten futis tuli vuoden 1996 Atlantan kisoihin. Itse asiassahan Blatter nimenomaan otti kunnian pitkälti koko naisten kansainvälisestä huippufutiksesta, eikä väite varmaan ihan tuulestatemmattu olekaan.
Sittemminhän Fifan, Havelangen ja Blatterin maineet ovat kärsineet korruptioiden tultua julki, ja Havelange menetti kunniapuheenjohtajuutensakin. Fifan liikevaihto on kuitenkin nelivuotiskaudelta, eli miesten MM-sykliltä, yli neljä miljardia US dollaria, ja kassassa lojuvat toistamiljardia kertovat myöskin taloudenpidon tasapainosta. Siinä on Havelangen perintö.
