Jatkan aktiivista matkaraporttien lähettelyä tänne. Edellisestä on vasta muutama viikko,
seuraavaa ei valitettavasti ole näköpiirissä. Viime viikonlopun ottelureissu tasapainottaa
mukavasti edellistä, Kaliforniaan suuntatunutta.Sillä kertaa mentiin kauas länteen ja tällä
kertaa siis lähelle itään.
Vaikka Pietari onkin hyvinkin lähellä on sinne matkustamisessa, ainakin minulle, aika lailla
enemmän eksotiikkaa kuin juuri minnekään muualle. Muutaman kerran olen aiemmin käynyt mutta
aika lailla tohkeissani olin taas lähtiessäni. Tämän vuoksi tulee tässäkin raportissa
ehkä tavallista enemmän retosteltua suoranaisesti jalkapalloon liittymättömiä asioita.
Jos kyllästyttää niin hyppikää yli.
Näppärästi Zenitin omilta nettisivuilta olin löytänyt ottelun Zenit - Tom Tomsk. Sivujen
kanssa pärjää englanniksi mutta suurin osa sisällöstä on toki venäjäksi. Helppoa
keinoa ostaa lippua suoraan netin kautta ei löytynyt. Puhelimella olisi voinut soitella
tietyn päivämäärän jälkeen ja ilmeisesti tarjota luottokortin numeroa. Sen verran tämä
vaihtoehto jännitti että laitoin matkatoimiston asialle. Kaleva Travel, josta
oli myönteisiä kokemuksia aiemminkin, tarjoutui hoitamaan homman muutaman kympin preemiota
vastaan. Pyysin mahdollisimman hyvää paikkaa ja annoin muutkin matkanjärjestelyt heidän
huolekseen. Erityisesti viisuminhakuprosessi mahdollisine jonotuksineen Venäjän suurlähetystössä
arvelutti. Varmaan olisi hoitunut itsekin mutta mukavampi näin. Matkustusvälineeksi valitsin
tälläkin kertaa junan. Menomatkalla suomalaisen Sibeliuksen ja paluussa venäläisen Repinin.
Lentojakin olisi toki ollut mutta lähinnä huonojen ajankohtien ja osittain mukavamman matkustamisen
takia päädyin junaan. Kalevan hotellivaihtoehtojen joukosta löytyi aiemmin tuttu Dostojevski keskustan
liepeiltä samannimisen metroaseman vierestä.
Reissuun lähdin melkein kuin työmatkalle; herätys aamulla reilusti ennen kuutta ja läppärikin
meni matkatavaroihin. Junassa oli tarkoitus tehdä hieman rästihommia ja tämä jopa toteutuikin.
Heti Helsingistä lähtiessä oli Sibeliuksessa kansainvälinen tunnelma. Englannin kielen lisäksi
kuulin espanjaa ja kaukoidän kieliä joista en osaa olla aivan varma. Jalkapallomatkan tunnelmaan
pääsin lihapullalounaalla ravintolavaunussa jossa korviin osui viereisen pöydän keskustelu.
Aivan selvästi keski-ikäiset herrasmiehet juttelivat Zenitin ja Tomskin ottelusta selvällä
Suomen kielellä. Joksikin aikaa jäin juttelemaankin heidän kanssaan. Ilmeisesti liikkeellä
oli isompikin seurue ja ainakin joillakin oli kokemusta Zenitin peleissä käymisestä. Kokemusvaihdossa
tarjosin heille tietojani Tomskin sijainnista Uralin takana. Tom Tomsk on minulle tuttu joukkue
kun olen sen aiemminkin livenä nähnyt Moskovassa Spartakia vastaan.
Verraten paljon matkustavana minulla pääsen harvoin tunnelmaan "ulkomailla" olemisesta. Venäjällä
se kuitenkin onnistuu ja jotenkin asioiden toimimista täytyy aina vähän jännnittää vaikkei
kovin pahoja ongelmia ole koskaan ollut. Tällä kertaa ei ollut minkäänlaisia; jonkun aikaa
rapistunutta mutta paikoin remontoitua Karjalan Kannasta ja Pietarin lähiöitä (ei järin kutsuvan
näköisiä) junan ikkunasta katseltuani pääsimme perille. Tunsin lievää ylpettä kun metrorahakkeiden
ostaminen onnistui venäjän kielellä myyjätädin sen kummemmin ihmettelemättä. Nopean metromatkan
jälkeen löytyi hotelli muutaman kymmenen metrin kävelyllä. Sisään checkatessa sain luvatun
mukaisesti kuoren jossa ottelulippuni oli. Täydet pisteet siis Kaleva Travelille. Saanevat
bisnestäni jatkossakin.
Kuva. Nevski Prospekt. Tyypillisestä lyhyestä Pietarin reissusta menee suurehko osa tämän
pääkadun kävelyyn edestakaisin. Kaikenlaista nähtävää riittää. Jos ei ole ihan säästöbudjetilla
liikkeellä niin ravintolan etsimistä kannattaa harrastaa tällä kadulla tai ihan viereisillä
sivukaduilla. Pietarista kaupunkina voisin kirjoittaa paljonkin mutta kun se nyt ei ole tämän raportin aihe
niin koetan tiivistää pariin kappaleeseen. Suomalaisen silmiin pistää ensimmäiseksi kuinka
Helsingin näköinen se on. Selvästikin Senaatintorin ympäristö oli Engelille ja kummpaneille
vain pikku projekti muiden ja isompien Pietrin-projektien joukossa. Pietarin suurkaupunkimaisuus
tuntuu kaikkialla. Keskustamaista aluetta jatkuu kilometrikaupalla joka suuntaan ja metroasemien
väenpaljousindeksissä vertailukohta täytyy hakea Lontoon tai Pariisin metroista, ei missään nimessä
Helsingin. Hienoja palatseja ja kirkkoja löytyy kuin Venetsiasta mutta enpä tälläkään kertaa
käynyt yhdessäkään sisällä. Ulkopuolelta toki katselin ja voi niistä niinkin nauttia.
Kuva. Näköjään osui Zenitin värit ainakin yhteen kuvaan. Tämä otettu palatsisillalta,
toiseen suuntaan näkyisi Eremitaasi.Jonkin verran pidin silmiäni auki sen suhteen miten Zenit näkyy katukuvassa. Näkyihän se,
joitakin paitoja ja kaulaliinoja osui silmiin. Lisäksi ko. tuotteita (virallisia tai ei) tuntui
olevan kaupan lähes joka toisessa matkamuistokojussa. Siellä täällä näkyi myös ilmeisesti
virallisia Zenit-kioskeja. Fanituotekrääsän lisäksi niistä olisi sitten saanut ottelulippuja.
Kannattaa pitää mielessä jos joskus liikkuu Pietarissa ja tulee ex-tempore halu nähdä peliä.
Zenitin näkyvyyden lisäksi tavallaan virkistävää oli nk. ökyjoukkueiden paitojen totaalinen
puuttuminen katukuvasta. Täällä ei tarvinnut niitä iänikuisia BarcelonaManchesterLiverpool-
paitoja katsella. Ilmeisesti venäläisten Nashi-henkisyys on tehnyt niistä epämuodikkaita.
Mukavampi näin; on Pietarilaisilla kaupungissaan joukkue jonka pelillisestä tasosta voi olla ihan
aidosti ylpeä.
Kuva. Zenit-kioski Zennaja Plosadililla. Näitä siis siellä täällä pitkin kaupunkia.Ottelupaikka, Petrovski-stadion, sijaitsee parin kilometrin kävelymatkan päässä keskustassa
aika hienolla paikalla saarella yhden Nevan haaroista varrella. Metrolla pääsisi toki ihan
viereen Sportivnaja-asemalle mutta upeassa auringonpaisteessa menomatkalla oli mukavampi
kävellä eikä paluumatkallakaan kiinnostanut jonotella metroon. Isot tapahtumat purkautuvat hitaasti.
Kuva. Petrovski-stadion. Aikansa lapsi. Sijainti veden äärellä mukava ainakin helteellä.Stadion on sinänsä kivan kokoinen (21000) sosialismin ajan yleisurheilustadion joka alkaa olla
aika laillla ajastaan jäljessä. WC-, kioski-, VIP ja muiden oheistilojen suunnittelu sosialismin
aikana yleisurheilustadioneille ei myöskään ihan vastannut nykypäivän jalkapallo-ottelujen
vaatimuksia. Tätä oltiin sitten jonkin verran paikkailtu siirtämällä noita toimintoja
Stadionin ulkopuolelle kaikenlaisiin parakkeihin. Stadion on lähes kokonaisuudessaan kattamaton,
tosin minun paikkani (kun nyt mahdollsimman hyvää pyysin) osui pienen pienen lipan alle. Tämän
päivän säällä ei katolle ollut todellakaan mitään tarvetta; kattamattomuus tarjosi suorastaan
upeat olosuhteet auringonottoon. Marraskuussa ei tällaisia kelejä ole ja kattoa kyllä tarvitaan
siinä missä Suomessakin. Helteisenä kesäpäivänä en tarvinnut muita palveluja kuin Baltika-tuopin,
joten huomannut katsella olisiko syötävääkin ollut tarjolla. Mitään herkullista wurstin (tai
täällä kaalin?) käryä ei ilmassa leijaillut. Tuopin katsomoonvieminen oli ankarasti kielletty
ja jokaisen katsomolohkon sisäänkäynnillä oli toistakymmentä yrmeäilmeistä vartijaa joten
tuskin olisi salakuljetuskaan onnistunut.
Kuva. Stadionalueella katsomoiden takana. Hyvissä ajoin ollaan liikkeellä. Kun kaikki ovat
paikalla niin tässä on hyvin ahdasta.Pietariin on rakenteilla uusi, huippumoderni stadion vanhan Kirov-stadionin paikalle varsin
kauas keskustasta. Täysin katsomoiltaan katetulle jalkapallolle omistetulle stadionille olisi
tulossa paikkoja 62000 ja Schalken stadionin tapaan ulos auringonpaisteeseen kasvamaan rullattavissa
oleva nurmikko. Venäläiseen tapaan työt ovat vähän viivästyneet, ymmärtääkseni tämän hetken tietojen
mukaan kausi 2011 päästäisiin pelaamaan siellä. Rakennustyömaa näkyy hyvin Google Earthistä ja nettikameroista
voi nähdä että betonitolppia on pystyssä. Hommia on tosin vielä paljon jäljelläkin.
Kuva. Tässä puolet Tomsk-faneja odotelleesta mellakkapoliisiosastosta. Uniformuväkeä
ei tapahtumasta puuttunut. .
Otteluun mennessä alkui kaduilla näkyä yhä enemmän Zenitin väreissä olevia kannattajia. Itse saavuin
Petrovskille hyvissä ajoin reilua tuntia ennen peliä varautuneena venäläisiin turvatarkastusjonoihin.
Itse selvisin ennen ruuhkia mutta valtavaa määrää (luulisin että tuhat meni rikki) uniformupukuisia
järjestyksenvalvojia ei voinut olla huomaamatta. Reppuuni taidettiin katsoa kolmesti.
Kuva. Joukkueet tulossa kentälle.Zenit tuskin kumempia esittelyjä kaipaa, mutta Tom Tomskista lienee useimmille ihan yhtä vieras
kuin junasssa tapaamilleni jalkapalloturisteille. Tulevat siis Uralin takaa Siperiasta, tälle
pelimatkalle tuli mittaa yhteen suuntaan linnuntietä 3200 km, aika lailla samaa luokkaa kuin
vaikkapa Helsingistä Lissaboniin. Supertähtiä joukkueessa ei ole ja viimeiset neljä kautta
on kulunut Venäjän korkeimmalla sarjatasolla keskikastissa tai alemmassa keskikastissa.
Miltään pilipalijoukkueelta moinen ei onnistu joten lähtökohtaisesti Tom on kovan luokan
joukkue. Esim. Pavel Pogrebnjak on pelannut myös Tomskissa ja tehnyt kovaa jälkeä.
Itse pelissä Zenit oli lievästi hallitsevampi osapuoli, varsinkin ensimmäisellä puoliajalla.
Pallo liikkui varsin näppärän näköiesti ja kaikenkaikkiaan (molempien) joukkueiden liikkumisessa
ja pallonkäsittelyssä oli vahva laatufutiksen leima. Tuolla materiaalilla kyllä pitääkin.
Kuva. Peli käynnissä. Yleisö tunnustaa väriä. Zenit siis valkoisissa paidoissa Zenit pelasi siis kokoonpanolla (translitteraatio by Zenitin sivut, englantilaiseen tyyliin):
Malafeev,Krizanac,Meira,Anyukov,Semshov,Sirl,Zyrianov,Rosina,Denisov,Huszti,Kornilenko
Ja Tomsk näin (translitteraatio omani, ehkä enemmän suomalaiskäytännön mukaisesti):
Stroev,Pareiko,Jokits,Skobljakov,Radosavljevits,Katynus,Klimov,Kovaltsuk,Haritonov,Volkov
Halukkaille enemmän tietoa muilla kielillä kuin venäjäksi löytyy vähän rajoitetusti. Edes Tomskin kokoonpanoa
ei-kyrillisillä merkeillä ei osunut silmiini. Tässä kuitenkin pari linkkiä Zenitin sivuille:
Englannksi:
http://www.fc-zenit.ru/eng/match.phtml?id=4070Ja Venäjäksi.
http://www.fc-zenit.ru/info/match.phtml?id=4070Sisällön laajuudessa on hieman eroa. Havainnollistaa ainakin sitä ettei englantia minään ehdottomana valtakielenä
tuollapäin nähdä.
Kuva. Eteläpääty. Täysi ja äänekäs koko pelin ajan. Eivät häipyneet 0-2 tappioasemassakaan.Katsomo tuli lähes täyteen. Kuten kuvista näkyy niin tyhjiä paikkoja valtaosin pohjoispäädyssä oli jonkun
verran, heitettäköön nyt hihasta että tuhatkunta. Tunnelma Stadionilla oli hieno. Missään muualla en ole
nähnyt koko stadionin osallistuvan lauluun niin kuin Petrovskilla parin ensimmäisen minuutin aikana. Ääntä
lähti myös komeasti päätyjen välisessa "vpered-Saint-Piter"-kilpahuudossa. Lisäksi nähtiin eteläkaarteelta pari hienoa
pomppimisesitystä joihin koko kaarre lähti mukaan. Jopa vierasfaneja oli paikalle ilmaantunut,
näkyivät mellakkapoliisien ympäröimänä parissa kuvassa. Pari vuotta sitten Moskovassa tomskiltaisia
oli vähemmän ja oli sijoitettu Lushnikilla siten että heillä oli noin puoli stadionia käytössään.
Kuva. Komeasti kaikuu "vpered-Saint-Piter" pohjoispäädystäkin. Keli suosi mahatifoja. Zenitin hallinta oli kuitenkin jossakin määrin tehotonta. Maalipaikoille joten kuten päästiin mutta
jonkinlainen terävyys puuttui, itsekseni ihmettelin tiettyä hengettömyyttä ja haluttomuutta. Mahdollisesti
seuraavana päivänä julkistetut valmentaja Dick Advocaatin potkut kytivät jo joukkueen sisällä ja vaikuttivat
sitten asenteeseen. Ehkä Arshavinin ja Pobrebnjakin myyminen muualle edelleen tuntui. Pallo saatiin kyllä
aika helpon näköisesti vastustajan päähän mutta luovia ratkaisuja ei sitten siellä enää
löytynytkään.
Kuva. Zenit hakee tasoitusta toisella puoliajalla. Näin lähelle pääsivät helpolla. Kuvassa bonuksena
vieraskatsomo vartioineen ja pallo .
Keskikentän pohjalla pelannut Igor Denisov oli todella hyvä tai sitten Tomskin häntä vastaavat
pelaajat olivat heikkoja. Olihan Zenitillä (eri) maajoukkueista tuttuja nimiä keskikentällä
mutta kyllä minusta Denisov sitä peliä pyöritti. Ilmeisesti on sukset jotenkin ristissä
maajoukkueen kanssa niin ei ole Suomen kiusana seuraavassa karsinnoissa. Joku osannee kertoa enemmän.
Peli siis päättyi sitten 0-2, Tomskin tehtyä ensimmäisen maalinsa topparien välistä Fernando
Meiran puolustettua vetelästi ja toisen kulmapotkusta. Toisen maalin jälkeen alkoi osa kannattajista
poistua mutta innokkaammasta ja äänekkäämmästä eteläpäädystä ei väkeä lähtenyt eikä äänenvoimakkuskaan
pahemmin pienentynyt. Pohjoispäädyssä oli sitten vaisumpaa.
Kuva. Ottelu on päättynyt ja Tomsk-fanit ottamassa iloa irti. Uhoajat kumpaankin suuntaan pidetään kaukana. Lopuksi vielä joitakin yleishavaintoja matkustamisesta Pietarissa. Ensi visiitilläni kolmetoista(!)
vuotta sitten oli kaupunki vielä aikamoisessa murrosvaiheessa. Paperienkin mukaan matkustettiin
CCCP-nimiseen maahan. Nevski Prospektilla oli konetuliasein varustettuja turvamiehiä muutaman
kymmenen metrin välein, kaikkialla kaikui remontoinnin äänet eikä kelvollista ruokaa ollut niin
vain löydettävissä. Vieläkin näen painajaisia silloisesta Gostinyi Dvorin gamburgerista. Liha
oli niin pahan hajuista että pallealihasten kouristuksen takia en saanut sitä suuhuni. Tämä kaikki
on siis nyt menneisyyttä. Nevskillä on hienoja liikkeitä, ravintoloita, loistoautoja ja valtavasti
ihmisiä. Venäjän kieli, rakennustyyli ja jotkut yksityiskohdat tuovat toki eksotiikkaa mutta
palveluakin saa ainakin auttavalla englannin kielellä Nevski Prospektin varrelta. Tosin parikin
kertaa paljastui että tarjoilijan/myyjän englanti ei riittänyt edes niin pitkälle kuin minun
venäjäni. Kovin kaukana lähiöissä ei tullut tällä kertaa käytyä mutta uskoisin että vanhat
havainnot siitä että ainoa ymmärretty ja puhuttu kieli on venäjä pitävät paikkansa.
Kuva. Hieman "arkisempaa" Pietaria. Tässä ei olla vielä lähelläkään lähiöiden ankeutta vaan sivu-
kaduilla kilometrin päässä Nevskistä. Väkijoukot ja turistivirrat jo puuttuvatPietarin matkat, ainakaan minun tavallani, eivät ole mitään ilmaisia. Hotellissa ja ravintoloissa
sai maksaa sen minkä vastaavasta Suomessakin. Ottelululippu maksoi (palkkioineen) sen minkä
tuon tasoisesta lipusta tuon tasoiseen peliin saa maksaa pitkin Eurooppaa eli 90 euroa.
Halvempia vaihtoehtoja kaikkeen on toki tarjolla: venäläisten käyttämiin yöbusseihin päässee
suomalainenkin kyytiin ja hotelleissa voinee etsiä huokeampia esikaupungeista. Petrovskillakin
on halvempia paikkoja tarjolla.
Yhdenkään jalkapallomatkan jälkeen ei ole jäänyt pettynyt olo. Ei tämänkään. Oikeastaan hämmentää
ettei ole tullut aiemmin mentyä. Junamatkan päässä Helsingistä on tarjolla huippuluokan
jalkapalloa ja ilmeisesti minun laillani menee jatkuvasti useimmilta suomalaisilta täysin
ohi suun. Suosittelen ehdottomasti. Ilman venäjän alkeita tosin tarvitaan pikkaisen seikkailu-
mieltä.
