”Iki-ihanan” asepalvelusajanjakson jälkeen oli viimein aika toteuttaa pitkäaikainen haave lutuurireissusta johonkin Euroopan suurista liigoista. Valinta kohdistuikin loppupeleissä helposti Saksaan ja sen Bundesliigaan pitkälti yleisöön menevän pelityylin, täysien stadioneiden ja yleisen edullisuuden vuoksi (verrattuna esimerkiksi Englantiin). Pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme kaverin kanssa valita kohteeksi Bremenin Ryanairin halpuuden vuoksi. Toukokuun 8.-12. valikoituivat matkan päivämääriksi pohjoisen kuuman Nord-Derbyn vuoksi. Valintahetkellä ei tosin ollut aavistustakaan kuinka useaan otteeseen Werder Bremen ja Hamburger SV tulisivatkaan kohtaamaan toisensa kevään mittaan…
Etukäteen olin kuullut lähes pelkästään negatiivista kommenttia Ryanairista. Viimeaikaiset kuningasideat wc-maksuista ja läskilisistä eivät ainakaan nostattaneet odotuksia ennen matkaa. Silti pikkumaisen tarkka Ryanair yllätti positiivisesti. Kaikki sujui hyvin, lento oli ajoissa, eikä 74 euroa menopaluusta (TMP – BRE – TMP) ole juuri mitään. Paluumatkan aikataulu (6.30 Bremenistä) tosin kauhistutti ja pakotti nukkumaan (ja lievästi brenkuttelemaan) viimeisen yön Bremenin lentokentällä.
Bremenissä vastassa ollut kattava raitiovaunuverkko otti hellästi vastaan kaksi saksan kielitaidotonta turistia. Lentokentältä ostettu TagesTicket PLUS sisältää kahden aikuisen ja 4 lapsen? matkustamisen päivän ajan aina aamukolmeen asti 7,30 eurolla. Seuraavina päivinä tottuneimpina matkailijoina päivälippu tarttui matkaan ratikan lippuautomaatista. Myöskään brenkuttelua ratikoissa ei paheksuta. Raitiovaunujen kaupunkina itseään mainostavassa Bremenissä oli helppoa matkustella majapaikkamme Muellers Hostellin (Foehrenstrassen pysäkki) ja keskustan (Domsheide / Hauptbanhof) välillä. Hostelli tosiaan sijaitsi vähän sivussa, mutta eipä kyllä kustantanutkaan paljoa (42 € / yö 2. henk. huone). Ihan viihtyisä majapaikka, mikäli ei mitään suuria vaatimuksia ole, eikä suunnittele nyhjäävänsä huoneessa pitkiä aikoja). Askeettiseen huoneeseen kuului kaksi sänkyä, lavuaari ja parveke. Alakerran tietokoneelta sai updatettua Facebookin statuksen päivittäin.
Perjantai kuluikin paikalliseen ruoka/juomakulttuuriin tutustumiseen (lue: kebabia döner taschen muodossa ja ½ litran Beck’sejä). Lisäksi McDonaldsin McRib –ateria bbq-kastikkeineen ja sipuleineen nousi välittömästi suosiooni! Weserstadionin fani shopista taas poistui mukanani Werder Bremen / Da will ich dabei sein – huivi (14,95 €ooh) ja samaisella printillä varustettu vihervalkoinen suklaalevy äitienpäivälahjaksi. Muutenkin koko kaupunki oli huikean vihervalkoinen edellisillan menestystarinan johdosta (Werder Uefa-cupin finaaliin).
HuivitPelipäivä on juhlapäivä. Lauantaina oli mukava herätä odottelemaan ensimmäistä ulkomailla nähtävää peliä. Jo hyvissä ajoin suuntasimme keskusrautatieasemalle ja ostimme automaatista Niedersachsen Ticketin, joka mahdollistaa matkustamisen viidelle henkilölle 28 eurolla paikallisliikenteessä ja tietyissä junissa Niedersachsenin ja Bremenin osavaltioiden alueilla. RE-junalla siirryimme Hannoveriin aistimaan pre-match-kiimaa. Vierasjoukkue Frankfurtin faneja olikin jo lukuisia parveilemassa rautatieaseman edustalla kick offin ollessa 4 tunnin päässä. Chantit raikuivat ja olut virtasi. Nopean jalkaisin tehdyn korttelirundin jälkeen menopeli vaihtui S-Bahnin vaunuihin, joista en kykene vieläkään sanomaan, muistuttivatko ne enemmän kotoista metroamme vai raitiovaunujamme. Anyhow, vaunu vei Stadionbruggen pysäkille, josta talsimme kohti AWD –nimeä tottelevaa areenaa vuoden 2006 MM-kisojen maisemissa.
Areenan ulkopuolella olikin jo Fan Fest käynnissä, johon oli helppo sulautua muutamalla tuopilla ja värin tunnustaminen alkoi välittömästi, kun Hannoverin mustapunainen kaulahuivi tarttui mukaan. Liput oli ennakkoon varattu H96:n kotisivuilta ja ne sai haettua Nord- sisäänkäynnin ulkopuolella olevasta lipunmyyntiparakista. Kappalehintana 20 €. W18-katsomosta näki mainiosti ottelun ja Hannoverin fanit pitivät mukavasti ääntä viereisessä pohjoispäädyssä. Stadionilla ei käteistä käytetty. Oli ostettava Stadion karte – kortti, johon sai ladattua tietyn määrän rahaa, jonka kanssa ostotapahtumat sitten suoritettiin. Itse otteluhan ei mitään huikeata klassikkoa tarjonnut. Kotijoukkue oli lievästi parempi osapuoli ensimmäisellä puoliajalla, jälkimmäinen puoliaika olikin Frankfurtin hallintaa, jolloin kotijoukkueen fanit pitivät useaan otteeseen todellista vihellyskonserttia. 1-1 tasapeliin päättyneessä ottelussa maaleista vastasivat Arnold Brüggink ja Ümit Korkmaz. Hannoverin kärjessä pelasikin mieliksemme Mikael Forssell täydet 90 min Mike Hanken kärsiessä nielurisatulehduksesta. Harmi vaan, että palloa ei juurikaan pelattu Miklulle ja muutenkin itseluottamuksen ollessa heikolla kantilla, ei peli nyt oikein tällä kertaa toiminut. Kickerin surullinen arvosana 5 piti Miklua kentän huonoimpana pelaajana Sergio Pinton ohessa.
Hannoverin Nordkurve
Yleisilmettä stadioniltaOttelun jälkeen S-bahnin vaunussa kuumotti. Jotenkin ihmeellisesti päädyimme ainoina Hannoverin kaulahuivien kanssa Frankfurtin kannattajien vaunuun. Aikamoista hulinaa oli koko matka. Pientä vittuilua tuli scheisse, scheisse Hannoverin muodossa. Kahden mörssärin väliin jumittuneena fiilistelin puolueettomasta näkökulmasta Eintracht -fanien Peppi –chanttiä, joka pisti kirjaimellisesti vaunun pomppimaan. Samalla yritin epätoivoisesti piilotella Hannover-huiviani. Tuloksena rikkoutunut lasi ja valaisin sekä melkoinen määrä lutuuria allekirjoittaneelle pienen jännityksen alaisena.
Pelillisesti vaisun, mutta kulttuurillisesti upean ensimmäisen pelin jälkeen oli vuorossa pohjoisen kuuma sunnuntaiderby: Werder Bremen – Hamburger SV. Neljäs peli vähään aikaan niiden välillä oli verottanut kokoonpanoja. Kotijoukkueelta sivuun jäivät loukkaantumisten vuoksi mm. Diego ja Peetu. Loppuunmyytyyn otteluun olin liput joutunut hommaamaan viagogon kautta. Toimitus yms. maksuja tulikin sitten aivan tarpeeksi… Noh, tulipahan nähtyä yksi saksalaisen jalkapallon klassikoista – ja vieläpä Ostkurvessa, bremenfanien pyhätössä, numeroimattomalla seisomapaikalla. Lievän inflaation kärsineessä otteluparissa tunnelma oli kohdallaan. Ottelun alla oli hyvä fiilistellä Nord- ja Ostkurven läheisyydessä olevalla penkereellä aurinkoa paistatellen ja muutaman tuopin jälkeen oli aika siirtyä katsomon puolella alkuverryttelyä seuraamaan.
OstkurvessaOttelun suuri sankari oli Hugo Almeida kahdella maalillaan, jotka syntyivät lähes identtisistä tilanteista Rosenbergin ja Özilin syötöistä. Ikinä en ole kokenut yhtä suurta kiimaa katsomossa, kun Almeidan 1. maalin aikana. Fiilis purkautui bissen lennättämiseen ilmaan takana olevalla fanilla. Sen jälkeen saikin kuivatella olutta hiuksista ja niskasta, mutta eipä haitannut edes vähää alusta upean aurinkoisessa säässä. Hampuri oli ihmeen haluton, vaikka olisin sen olettanut haluavan taistella viimeisistä kunnian rippeistään Bremenin pyyhällettyä sekä Uefa Cupin, että DFB Cupin finaaliin sen nenän edestä. No, ehkä vihreävalkoisten fanien Final – huudot lamaannuttivat sitten vierasjoukkueen…
Pelin päätyttyä Werderin pelaajat tulivat kiittämään Ostkurvea, ja jonkin sortin istumatifo tapahtui Bremenien pelaajien ja fanien välillä. Sen tarkoitus meni vähän ohitse. Tunnelmaltaan huikeasta pelistä olikin hyvä siirtyä kaupunkiin uusien haasteiden ja tuopillisten ääreen juhlimaan.
Werder-pelaajat kiittelemässäPeleistä en nyt viitsi kirjoittaa sen enempää, sillä jokainen pystyy halutessaan löytämään tietoa ottelun tapahtumista. Kuvat taas kertovat hyvin tunnelmasta, jota nimenomaan haettiin tältä matkalta!
