Lech Poznan - Udinese – Yli 15 tuntia Puolan rautateillä UEFA Cupin vuoksi 16.-19.2.2009
Puolalaiset seurajoukkueet eivät ole liiemmin menestyneet suomalaisia paremmin UEFA Cupissa saatikka Mestareiden liigassa. Nyt oli siis tarjolla harvinaista herkkua, kun Lech Poznan selvitti itsensä jatkoon UEFA Cupin lohkovaiheesta dramaattisten vaiheiden jälkeen. Feyenoordin kotistadion, de Kuip, täyttyi yli kolmella tuhannella Lechin kannattajalla, jotka kannustivat hurjasti ylpeydenaihettaan läpi ottelun aina alusta sen loppuun saakka. Ainakaan televisiokuvan perusteella ei olisi uskonut ottelua pelattaneen Rotterdamissa – sen verta infernaalisen huutomyrskyn Lechin kannattajat saivat aikaan. Moninkertaisesta miesvahvuudesta huolimatta Feyenoordin fanien kannustus hukkui taka-alalle. Lech voitti niin kentällä kuin katsomossa – serbikeskikenttäpelaaja Ivan Durdevicin osuma jäi ottelun ainokaiseksi ja täten Poznanin ylpeys meni jatkoon UEFA Cupin lohkovaiheesta historian ensimmäisenä puolalaisjoukkueena. Historiallinen päivä puolalaiselle jalkapalloilulle.
Arpaonni heitti Lechin vastustajaksi UEFA Cupin neljännesvälierissä italialaisen Udinesen, jonka kirjoilla ovat edelleen suomalaiset Roman Eremenko ja Jani Virtanen. Valitettavasti kaksikkoa on turha nähdä tositoimissa Udinesen paidassa, sillä Eremenko on lainattu Ukrainaan Kiovan Dynamoon, kun taas Virtanen palloili syyskauden lainalla Italian Serie C:n Sorrentossa – nyt on mahdollisesti edessä lainasiirto Venäjän pääsarjan moskovalaisseura Himkiin. Vaikka vastassa onkin italialainen huippujoukkue, on Lech Poznanilla realistiset mahdollisuudet jatkopaikkaan. Kasvattajaseuran maineessa olevan Udinesen peli on kangerrellut viime aikoina Seria A:ssa ja ensimmäisen osaottelun aattona friulilaisseura majailikin sarjan alemmassa keskikastissa sijalla 12.
Poznaniin oli siis päästävä, kun otteluajankohtaan osui sopivasti viikon breikki yliopistomaailmasta. Lipun saaminen huoletti, koska ottelu olisi takuulla loppuunmyyty. Ellei onni riittäisi futismatsiin, näkisi ainakin ensimmäistä kertaa Poznanin, joka kuulopuheiden ja matkaoppaiden mukaan olisi näkemisen arvoinen kaupunki – Puolan viidenneksi suurin kaupunki ja tärkeä kaupan, teollisuuden ja sivistyksen keskus. Lisäksi yöelämää on ylistetty runsaan opiskelijapopulaation vuoksi. Sattumalta tunnen Poznanissa asuvan puolalaistytön, joka on The Hospitality Clubin pitkäaikainen jäsen – kyseessä on siis Couchsurfingin tapainen internetissä toimiva vieraanvaraisuusjärjestö, jonka ideana on tarjota matkalaiselle paitsi mahdollisuus ilmaiseen majapaikkaan, myös kulttuurivaihtoa uusien tuttavuuksien muodossa. Asuminen ei siis tuottaisi ongelmaa, vaikkei Poznanissa liiemmin hostelleja tai edullisia hotelleja olekaan – businessmatkailijoille on sen sijaan tarjolla lukuisia tasokkaita hotelleja. Kaupungissa järjestetään useita kansainvälisiä messuja ympäri vuoden. Lisäksi YK:n ilmastokokous järjestettiin Poznanissa joulukuussa 2008.
Lech Poznanin kotistadion, Stadion Miejski, muistuttaa parhaillaan enemmän työmaata kuin stadionia. Stadikan on tarkoitus olla yksi päänäyttämöistä futiksen EM-kisoissa 2012, joiden isäntänä Puola häärii yhdessä Ukrainan kanssa. Ainoastaan päätykatsomot ovat jäljellä, joten Stadion Miejski vetää ainoastaan 17 000 katsojaa. Kun täysremontti valmistuu, on stadikan kapasiteetti yli 45 000 katsojaa. Lechin johtokunta taisi aliarvioida roimasti joukkueensa menestysmahdollisuudet Eurokentillä – sivukatsomot moukaroitiin maan tasalle turhan aikaisin. Väkeä olisi nimittäin riittänyt UEFA Cupin ratkaisupeleihin huomattavasti stadionin nykyistä kapasiteettiä enemmän.
Lech Poznan kohtaisi Udinesen torstaina, mutta meidän olisi lähdettävä matkaan Krakovasta jo varhain maanantaiaamuna, jotta säilyttäisimme mahdollisuuden lippujen hankkimiseen. Osa lipuista oli myyty jo aikoja sitten kausikortin omistaneille ja loput tulisivat myyntiin maanantaina. Poznanin agenttimme ei voisi meille lippuja ostaa, koska oma henkilöllisyystodistus olisi oltava mukana lippua ostettaessa. Reissuun lähti Krakovasta kahden suomalaisvaihto-opiskelijan seurue.
Kuten jo otsikosta voi päätellä, lippuja riitti meillekin – ja matkasta muodostui unohtumaton kokemus. Lech Poznanin kannattajia ei ole turhaan kehuttu Puolan ykkösiksi omalla sarallaan. Ja jos on ylipäätänsä Puolan – katsomokulttuurin suunnannäyttäjän – kärjessä, ei voine enää muuta vaatia. Unohtakaa jo se iänikuinen Ruotsi ja tulkaa nauttimaan lutuurista Puolaan. Lippujen hinnat ja bisse ovat suomalaiselle ruhtinaallisen halpaa, vaikka hinnat ovatkin nousseet tuntuvasti viime vuosina Puolan talouskasvun myötä – nythän siihenkin saatiin väliaikainen stoppi. Kunhan on oma järki päässä ja hitusen varuillaan, ei tarvitse pelätä hulinoita. Turvallisuusongelmaan on puututtu kovalla kädellä; stadioneilla on nykyään elektroniset portit ja valvontakamerat. Toki joukkueiden väreistä kannattaa olla etukäteen tietoinen, ettei vaan sonnustaudu matsiin väärän värisessä kaulahuivissa. Yleensä sitä saa mitä odottaa: tunnelmaa ja hienoja koreografioita.
Puolan ensimmäinen pääkaupunkiAllekirjoittanut on jo hiljalleen tottunut Puolassa junailuun. Totuttelua se kieltämättä vaatii, kun on Suomessa tottunut Pendolinoihin ja tietää, että Helsingistä pääsee Tampereelle alle puolessatoista tunnissa. Mainitaan ensin hyvät puolet: edulliset hinnat – opiskelijalippu Krakovasta Poznaniin kustantaa halvimmillaan 32 zlotya (päivän kursilla 7 euroa) – ja kattava rautatieverkosto. Seuraavaksi huonoihin puoliin, joita kyllä riittää: junat tuppaavat myöhästellä ja ovat yleensä täynnä porukkaa; lisäksi tupakka palaa tavallisen kansan vaunu-osastoilla. Mutta se kaikkein huonoin puoli, joka jaksaa vituttaa kerta toisensa jälkeen: junat ovat äärimmäisen hitaita. Krakovasta on Poznaniin matkaa 360 kilometriä, mutta jostain käsittämättömästä syystä matka kestää junalla seitsemän ja puoli tuntia. Miten se on edes mahdollista? Rautatieverkosto on niin vanha ja huonossa kunnossa, että monilla osuuksilla junien huippunopeus on maksimissaan 100 km/h.
Palvelu pelaa kuitenkin junissa. Tällä kertaa junaa ravasi tasaiseen tahtiin päädystä päätyyn ystävällinen papparainen kauppakärryineen; tarjolla oli sitä perinteistä: kahvia, teetä, virvoitusjuomia, voileipiä ja suklaapatukoita. Olutta ei valitettavasti myydä junissa, joskin omien oluiden nauttimista ei välttämättä katsotakaan pahalla, vaikka muuten Puolassa voikin saada tuntuvat sakot julkisella paikalla juopottelusta. On tärkeää muistaa pitää alkoholijuomat paperipussin sisällä, mikäli haluaa juopotella julkisesti. Poliisilla ei ole nimittäin oikeutta tutkia pussin sisältöä. Toisaalta junan ollessa pysähdyksissä väliasemilla saattaa sisälle piipahtaa paikallisia asukkaita kauppaamaan olutta. Meikäläisille ei olut maittanut, kun paikallinen trokari kauppasi oluttölkkejä junan pysähdyttyä hetkeksi jossain päin Sleesiaa. Yritimme jatkaa unia huonoin tuloksin.
Kun saapuu rautateitse Poznaniin, ei ensinäkymä ole häikäisevä, koska kaunis vanha kaupunki ja raatihuoneen tori jäävät rapistuneiden elementtitalojen taakse. Laatikkomainen päärautatieasema edustaa minimalistista kommariarkkitehtuuria – ovat sentään kuulemma rakentamassa uutta vanhan tilalle ja hyvä näin. Poznanin messukeskus MTP sijaitsee rautatieaseman vieressä. Mitä sitten Poznanissa kannattaa ylipäätään tehdä? Toki kannattaa käydä katsomassa Lechin futismatsi mikäli ajankohta on oikea. Warta Poznan on kaupungin selkeä kakkosjoukkue ja se palloilleekin toiseksi ylimmällä sarjatasolla – populaa käy keskimäärin matseissa alle tuhat, kun Lechin vastaava luku on yli 16 000. Luvuista voi hyvin päätellä kaupungin ykkösjoukkueen aseman. Kokoerosta johtuen joukkueilla ja niiden faneilla ei ole myöskään minkäänlaista kilpailuasetelmaa Krakovan tyyliin, jossa jokainen kaupunginosa on tuhrittu täyteen Wisłan tai Cracovian graffiteja. Opiskelijakaupungin yöelämä on vilkas – diskoteekkejä ja pubeja on yllin kyllin. Valitettavasti tällä reissulla olisi voinut tutustua enemmänkin Poznanin yöelämään, mutta raskas elämä Krakovassa oli vaatinut veronsa. Univelkaa oli kertynyt riittämiin useamman päivän juomaputkesta, ja lisäksi emäntämme kävi päivätöissä, joten kovin myöhään ei viitsinyt kaupungilla riekkua. Lisäksi majapaikkamme sijaitsi reilun vartin ratikkamatkan päässä keskustasta aivan Lechin kotistadionin naapurissa. Myönnettäköön toki, että tälläkin reissulla nautimme jonkin verran paikallista olutta ja vodkaa.
Oluenystävien kannattaa ehdottomasti vierailla Lechin panimossa, joka on Puolan suurin ja samalla modernein olutpanimo. Panimo sijaitsee valtaisan nukkumalähiön reunassa parin kymmenen minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Panimon omistaa eteläafrikkalainen SABMiller, joka on tuotantomäärältään maailman toiseksi suurin panimoalan yritys. Panimossa pannaan Lechin lisäksi myös muita olutmerkkejä – ei pelkästään puolalaisia vaan myös ulkomaisia. Tuotevalikoimaa edustavat: Puolan suosituin olut Tyskie, toiseksi suosituin olut Zubr, Dębowe Mocne, tsekkiläinen ja Suomessakin suosittu Pilsner Urquell, siiderimäinen Redd's, Dog in the Fog, Miller Genuine Draft ja italialainen Peroni Nastro Azzurro sekä toki Lech. Mainittakoon, että panimon erikoisuutta Lech Pilsiä, ei voi ostaa mistään muualta kuin Poznanista. Muissa kaupungeissa on tarjolla ainoastaan Lech Premiumia. Reilun tunnin kierros panimolla oli antoisa ja ennen kaikkea ilmainen. Opas oli asiantunteva ja puhui hyvää englantia – ei sitä tyypillistä Itä-Euroopan Englantia, jota SPECTRE:n agentit puhuvat Bond-elokuvissa. Asiaa riitti panimon ja ylipäätänsä oluen historiasta sekä teknistä infoa oluen valmistukseen liittyen. Kattavan kierroksen jälkeen pelattiin hauskoja pelejä, joissa testattiin miten hyvin oppaan selostukset olivat jääneet päähän. Lopuksi tietysti maisteltiin oluita, joita olisi mielellään juonut enemmänkin. Valitettavasti kaksi bisseä oli maksimi, mutta ymmärtäähän tuon, koska kierros oli ilmainen.
Muutama sananen paikallisista juottoloista. Oikeastaan yhdessäkään kunnon pintaliitopaikassa emme vierailleet. IQ Club raatihuoneen torin vieressä oli hauska paikka. Paikka itsessään on suoraan sanottuna ei kovinkaan viihtyisä, mutta tarjolla on erikoisuus, joka nostaa juottolan tason vähintään kelvolliseksi. Nimittäin bisse on todella halpaa maanantaista torstaihin. Ja mikä parasta – bissen hinta määräytyy noppaa heittämällä. Bisse maksaa siis maksimissaan kuusi zlotya – eli reilun euron – ja minimissään zlotyn. Ei täysin kohtuutonta.
Brovaria niminen ravintola samannimisen hotellin alakerrassa oli myös positiivinen kokemus. Juhlavassa salissa sai nauttia ravintolan oman panimon tuotoksia. Rehellisesti sanottuna parasta olutta mitä olen Puolassa maistanut. Erityismaininta Honey Brovarialle – Märzen-tyyppinen täysmallasolut, jonka erikoinen maku pohjautuu makeaan hunajaan. Täydet pojot vielä Brovaria Pilsnerille, ravintolan omalle hyvin vaalealle pilsnerille – kaikki on tasapainossa.
Reissulla kuin reissulla on juottoloiden ja futisstadikoiden lisäksi pakko katsastaa pakolliset museot tai vastaavat turistirysät, jotta omatunto pysyy puhtaana. Idyllinen Poznan oli Puolan ensimmäinen pääkaupunki. Toisen maailmansodan jälkeen melkein kokonaan uudelleen rakennettu vanhan kaupungin raatihuoneen tori on upea ja sen ympärille on keskittynyt iso osa kaupungin elämästä. Alkuvuonna 1945 torin rakennukset tuhoutuivat taistelussa 60-prosenttisesti. Alue rakennettiin huolellisesti uudelleen. Samoin tehtiin monessa muussakin Puolan historiallisesti arvokkaassa kaupungissa. Raatihuoneen ympärillä sijaitsee tukku monenlaisia museoita, joissa osassa vierailimme pikaisesti – anti ei ollut suuri. Odotukset Puolan ainoata musiikki-instrumenttimuseota kohtaan olivat odottavaiset, mutta eipä talossa saanut minkäänlaista tuntumaa historiallisten soittimien äänimaailmasta. Tavaraa oli toki paljon, mutta kyseessä oli liiankin perinteinen museo, jossa kaikki olennainen oli tiukasti panssarilasien takana. Sen sijaan kävelymatkan päässä sijaitseva Poznanin kansallismuseo tarjosi elämyksiä krapulaiselle seurueelle. Tarjolla oli niin puolalaista kuin ulkomaistakin taidetta kirkkomaalauksista moderniin taiteeseen. Suosittelen taiteen ystäville.
Lisäksi piipahdimme lyhyellä visiitillä Ostrow Tumskin kirkkosaarella. Etelästä pohjoiseen virtaava joki Warta jakaa Poznanin kahteen osaan. Warta ja sen sivujoki Cybina muodostavat kaupungin keskustaan saaren. Sieltä alkoi kaupungin asuttaminen. Nykyisin saarella on Poznanin katedraali, toinen katolinen kirkko, kappeleita, arkkipiispan palatsi sekä arkkihiippakunnan museo ja arkisto.
Yleensä olen poikkeuksetta kauppakeskusten jyrkkä vihollinen, mutta Stary Browar ("Old Brewery") on poikkeus. Kyseessä ei ole todellakaan mikään Kampin kaltainen tylsä ja väritön perinteinen kauppakeskus, vaan Stary Browar sijaitsee nimensä mukaisesti vanhassa panimossa. Kauppakeskus on valittu omassa kokoluokassaan maailman parhaaksi – eikä ole ihme, tarjolla on lukuisten merkkiliikkeiden lisäksi runsaasti taidetta.
Kolejorz gol!gol!gol!gol!gol!
Lippujen ostaminen reissun ”grande finaleen” ei tuottanut vaikeuksia. Ilmeisemmin 120 zlotyn (25 euroa) tiketti oli liikaa monelle paikalliselle fanille. Kalliimpiakin lippuja olisi ollut tarjolla, mutta me halusimme tietysti ”ultrien” keskelle numeroimattomille paikoille ja kokea juurikin se infernaalinen tunnelma, miksi Lechin faneja ylistetään ympäri Euroopan. Toisaalta tärkeimmissä otteluissa koko stadion seisoo, joten sillä ei ole valtaisaa merkitystä missä päin stadionia ottelua tarkkailet. Kausikortin omistavalla oppaallamme oli lippu stadionin toiseen päätyyn, jota ei voi sitäkään miksikään ”katkarapukatsomoksi” nimittää – lapsiperheitä ja naisia on vain enemmän.
Valmistautuminen päivän kohokohtaan alkoi hyvissä ajoin. Söimme vatsat täyteen emäntämme isoäidin valmistamia venäläistyylisiä pierogeja. Täydellistä, aivan toista maata kuin kuppiloiden pierogit. Tietämättömille kerrottakoon, että pierogit ovat keitinpiiraita, knöödelien, raviolien ja pelmenien serkkuja. Venäläistyyppiset pierogit on täytetty perunalla ja vuohenjuustolla – aterian kruunaa pierogien päälle roiskittava smetana. Jälkiruoaksi nautimme pari munkkia – ottelupäiväksi oli osunut ns. ”Fat Thursday” (puolaksi Tłusty czwartek), Karnevaaleihin liittyvä juhlapäivä, jolloin on tapana nauttia mahdollisimman monta munkkia (puolaksi pączki) juuri ennen paaston alkamista.
Emäntämme kertoi aterioinnin tuoksinassa mielenkiintoisia tarinoita Lechistä ja sen fanaattisista kannattajista. ”Legia to kurwa” –lausahduksen pitäisi kuulemma riittää, mikäli katsomossa syntyisi ongelmia; Legia Warszawa on tunnetusti Lechin ykkösvihollinen. Juttua riitti Puolan jalkapalloa rienaavasta korruptiosta. Ekstraklasaa, maan ykkössarjaa, oli kohdannut jälleen uusi korruptioskandaali, kun Jagiellonia Białystok oli jäänyt kiinni otteluiden lopputulosten järjestämisestä. Joukkuetta odottaa ensi kaudella automaattisesti alempi sarjataso huolimatta sen sijoituksesta. Myös Lech Poznanin toimet olivat olleet tutkinnan alla, mutta Puolan jalkapalloliitolla ei ole kanttia rankaista suuria seuroja. Lopuksi vilkaisu päivän lehteen, josta yritin etsiä kelvottomalla Puolan kielen taidollani kokoonpanotietoja. Koko maan media oli pauhannut Lechin ja Udinesen kohtaamisesta viikkotolkulla. Tämä oli suuri asia koko Puolan jalkapalloilulle – ei pelkästään Lechin faneille.
Ulkona pyrytti lunta ja lämpötila oli muutenkin pakkasen puolella, mikä varmasti toisi etua kotijoukkueella illan kamppailussa. Nestetankkaus olisi ensiarvoisen tärkeää ottaen huomioon kolean sään. Pieni pullo Wisniowkaa – puolalaista kirsikkavodkaa – löysi tiensä lämmittämään etumusta – haarojen väliin ei järkkäri ainakaan kehtaisi kajota. Lähdimme stadikkaa kohti tunti ennen pelin alkua, jotta saisimme varmasti hyvät paikat. Meillähän ei olisi numeroituja paikkoja, ja paikallinen sanomalehti kertoi, että ottelu tulisi olemaan loppuunmyyty. Paikalla olisi 17 000 jalkapallonystävää – joukossa 300 Italiasta matkustanutta Udinesen kannattajaa. Varmastikin antoisa opintomatka saapasmaan väelle – tällaista oli meilläkin joskus ennen vanhaan.
Löysän turvatarkastuksen läpi katsomoon Wisniowka-pullo haarojen välissä. Näytti sitä muillakin olevan vettä väkevämpää ja mietoja huumausaineitakin tupruteltiin. Bissen myynti ei ole sallittua futismatseissa Puolassa, mikä varmastikin harmittaa suuria olutpanimoita. Mediassa oli ollut juuri keskustelua siitä, pitäisikö oluen myynti sallia futismatseissa. Fanijärjestöt ovat jyrkästi vastaan; katsomokulttuuri heikkenisi ratkaisevasti, kun osa kansasta tulisi matseihin vain ja ainoastaan juomaan. Toisaalta moni ottaa tukevat pohjat stadikan ulkopuolella juuri ennen matsin alkua. Nytkin Stadion Miejskin ympäristö oli täynnä Lechin kannattajia olutpullot tai –tölkit kourissa. Ilmeisesti tällaiseen juopotteluun poliisilla ei ole rahkeita puuttua.
Saimme ängettyä itsemme aivan kentän laitaan. Katsomonosat olivat täyttymässä hyvää vauhtia puolta tuntia ennen matsin alkua. Lumisade yltyi, ja riittämätön aurauskone yritti saada kenttää pelattavaan kuntoon. Kotijoukkueen pelaajien saapuessa kentälle katsomo heräsi eloon. Paikalla näytti olevan runsaasti myös Arka Gdynian ja Cracovian kannattajia. Kolmen seuran kannattajat ovat liittoutuneet keskenään; ykkösvihollisena toki Śląsk Wrocławin, Wisła Krakówin ja Lechia Gdańskin muodostama liittouma. ”Kolejorz” –huudot toivat eloa niin pelaajiin kuin yleisöön. Lech on alkuperältään Puolan valtion rautateiden joukkue, josta on peräisin joukkueen lempinimi ”Kolejorz”, mikä tarkoittaa ”rautatieläisiä”. Suomessa on usein tapana haukkua eräitä Veikkausliigajoukkueita muovisiksi, vailla historiaa, mutta eipä Lech Poznaninkaan historia täysin päivänvaloa kestä. Joukkueen nimi on vaihtunut historian saatossa lukuisia kertoja; joukkue perustettiin alun perin vuonna 1922 nimellä Lutnia Poznan.
Olin kieltämättä hieman pettynyt, koska Lechin kannattajat eivät olleet järjestäneet ottelun alkuun minkäänlaista koreografiaa. Lechin kannattajapoppoo on nimenomaan tunnettu upeista koreografioistaan. Kauan ei ehtinyt potea surua, kun sai aistia upean tunnelman katsomossa. Hiljaista hetkeä ei ollut, vaikka Udinesellä oli pitkään jopa kahden maalin etumatka. Koko stadion seisoi. Läpi ottelun toinen päätykatsomo vastasi fanipäädyn huutoon. Udinesen fanit soihduttelivat muutamaan otteeseen stadionin toisen päädyn yläkulmauksessa, jonne heidät oli sijoitettu. Siitä vasta riemu puhkesi, kun kotijoukkue iski nopeasti kaksi maalia ja tuli ansaitusti tasoihin. Kansa meni aivan sekaisin: ”Kolejorz gol!gol!gol!gol!gol!” Ottelun päätyttyä Lechin pelaajat saivat taistelustaan ansaitut suosionosoitukset: ”Dziękuję!” Tasatulos 2-2 ei ole aivan toivoton lähtökohta toiseen osaotteluun. Udineen on epäilemättä matkustamassa suuri joukko Lechin kannattajia, joten italialaisten kotikenttäetu muuttuu puolueettomaksi kentäksi. Aivan uskomaton kokemus. Liki kahdeksan tunnin junamatka oli todellakin kaiken tämän väärti ja samanlainen olisi vieläpä edessä illemmalla. Hyvillä mielin takaisin Krakovaan ja suuret kiitokset oppaalle!
