Wuppertaler SV Borussia- Rot-Weiß Erfurt
Saksan 3. Liga, 19. kierros 13.12.2008
Tulos: 0-2 (0:1)
0:1 Bunjaku (39.)
0:2 Cannizzaro (65.)
Yleisömäärä: 2453
Viikonlopun mittaisen Düsseldorfia ympäröivän alueen kierrokseni aloitti kolmannen liigan ottelu Wuppertalin ja Erfurtin välillä. Tarkoituksena oli käydä katsomassa, miten stadioni oli muuttunut kesän 2007 jälkeen, jolloin remontti oli vasta aluillaan. Matka Duisburgissa sijainneesta majoituksesta kesti tunnin verran junalla, joka toi puolen kilometrin päähän stadionista. Wuppertal on Ruhrin alueella Wupper-joen varrella sijaitsevista useista kylistä muodostettu 360 000 asukkaan nauhamainen kaupunki.
Kaupungin ehdoton vetonaula on kattokiskoilla liikkuva Schwebebahn-juna, joka toiminnaltaan vastaa lähinnä nopeaa ratikkaa. Meno on välillä kuin vuoristoradalla vaunun keinuessa joen mutkia mukaillen. Tämä kulkuväline tuli koeajettua paluumatkalla kaupungin varsinaiseen keskustaan ja sen joulumarkkinoille Glüchweinin maisteluun. Kaupungin stadion sijaitsee nimensä mukaisesti eläintarhan naapurissa ja ajoittuu 1920-luvulle. Tänä vuonna valmistuneet uudet päätykatsomot hävittivät näkyvistä vanhan pyöräilyvelodromin, joka kiersi urheilukenttää. Kokonaiskapasiteetti on noin 25 000, joka riittänee varsin pitkään. Ilmeisesti remontilla on tavoiteltu turvallisuusnäkökohtien lisäksi nuorten maajoukkuepelien tuomista stadionille.
Toiseksi viimeiselle kierrokselle ennen talvitaukoa lähdettiin kotijoukkueen roikkuessa putoamisviivan päällä ja vierailijoiden ollessa taulukon ylimmällä kolmanneksella. Wuppertalin edellinen voitto oli lokakuun lopulta ja joukkuetta on vaivannut jo pitkään krooninen maalien teon vaikeus. Valmentaja oli jälleen laittanut kokoonpanon uusiksi korvaten neljä pelaajaa edellisestä ottelusta, ottaen mukaan kolme amatöörien pelaajaa. Edeltävällä viikolla myös muutamalle edustuksen ringin pelaajalle oli ilmoitettu, että voivat alkaa etsimään uutta seuraa tammikuussa. Näistä lähtökohdista ei ollut suuri yllätys, että joukkuepeli loisti poissaolollaan ja vierailija vei pitkälti peliä kentällä. Kotijoukkue kykeni hyökkäämään satunnaisesti vain oikean pakin Weiklin nousuilla.
Ensimmäisessä maalissa vieraiden Bunjaku pelattiin topparien välistä läpi tarkalla keskityksellä ja maalivahdille ei jätetty juuri mahdollisuuksia.
Vastaavia tilanteita ehti tulla jo pari aiemminkin, mutta niissä pakki ehti vielä viime hetkellä väliin. Toisessa maalissa kotijoukkueen junnupuolustajista Akama-Eseme höntyili itsensä ulos tilanteesta huonolla sijoittumisella, jolloin Erfurtin laiturin oli helppo nousta laidasta rangaistusalueelle. Toinen junnu Barg ei uskaltunut ottaa kunnon kontaktia boksissa, jonka jälkeen hyökkääjän oli helppo siirtää pallo maalin edessä odottaneelle Cannizzarolle, joka sai siirtää pallon parista metristä tyhjiin. Wuppertalin pelaajat käyttivät harvat maalipaikkansa lähinnä kolmanteen kerrokseen suuntautuneisiin laukauksiin tai pallon hukkaamiseen. Suorituksia katsellessa ei tarvinnut ihmetellä, miksi maalinteko on ollut vaikeaa.
Kotiyleisö oli alusta lähtien turhautunut joukkueensa otteisiin ja keskittyi lähinnä tuomarin haukkumiseen. Kieltämättä pelissä tuntui olevan rikkeitä ja katkoja melko tiheään. Toisella puoliajalla alettiin jo vaatia vuoroin valmentajan, vuoroin seurajohdon eroa. Jatkuva kokoonpanojen vaihtelu viime otteluissa keräsi myös kritiikkiä yleisön syvissä riveissä. Kentälle vaihdettu Celikovic oli ilmeisen suosittu, koska sai osakseen mm. Kölnin huora -tyyppisiä kannustuksia vihellysten ohessa. Päästiinpä siihenkin pisteeseen asti, että omia alettiin huudella putoajiksi loppuminuuteilla..
Yleisömäärä oli hyvää Veikkausliigatasoa, vaikka olikin syksyn toiseksi alhaisin. Viime kaudella Regionalissa määrät olivat vielä kaksinkertaisia.
Kotijoukkueen aktiivisimmat fanit olivat majoittuneet katetun pääkatsomon yläosaan hyvälle huutoetäisyydelle vieraspäädystä, minkä johdosta olikin hieman outoa että ennakolta rauhallisempaan päätyyn oli majoittunut noin 15 poliisia. Lahelaisia perinteitä kunnioittaen löytyi paikalta myös tolppanojailijoiden osasto erään valomaston juuresta, joilla oli omat bannerit ja kaulaliinat mukanaan. Peli oli tasoltaan melko vaisu ja kylmän loitolla pitäminen kävi välillä työstä. Luonnollisesti koko päätykatsomoa varten oli yksi juomapiste, jossa kuumien juomien tuottamiseen oli käytössä yksi (1) kahvinkeitin - ihanan kotoista. Jäi aika paljon rahaa saamatta ihmisten kyllästyttyä odotteluun. Bratwurstia ja Krakaueria sai toki edulliseen 2,50 hintaan.
Seuraavan kierroksen kotitappion jälkeen kotijoukkueen valmentaja Christoph John sai lähteä ja tilalle tuli pari vuotta sitten seuraa viimeksi valmentanut Uwe Fuchs.
Kokoonpanot Kickerin arvosteluineen:
Wuppertal: (4-1-3-2)
Maly (2,5) - Weikl (3,5), B. Barg (4), Marten (4), Akama-Eseme (3) - M. Stuckmann (4) - Willers (4,5), Rietpietsch (4), Hammes (5) -
Reichwein (4), Heinzmann (4)
Erfurt: (4-4-2)
Orlishausen (2,5) - Schnetzler (3), M. Pohl (3), Möckel (3), Pinske (3) - D. Wolf (3,5), Cinaz (3,5), Rockenbach da Silva (2,5), Hauswald (3) - Bunjaku (2), Cannizzaro (2)
Klubitalo ja Stadion am Zoo:n sisäänkäynti eläintarhan suunnasta saavuttaessa.
Autio aurinkokatsomo. Alimman katsomonosan alla voi nähdä vielä jäänteitä vanhasta velodromista.
Joukkueet saapuvat kentälle. Kotijoukkue sinipunaisissa, vierasjoukkue mustissa.
Harvinainen maalipaikka kotijoukkueelta, mutta Reichwein ei vaan osaa.
Lopussa saatiin kulma, eikun..
Yleiskuva päädystä ja pääkatsomosta.
"Tankoviidakko" ja 4500 seisomapaikkaa taivaan alla. Mistään tuskin löytyy samaa
määrää yhtä järeitä kaiteita yhtä pieneltä alueelta. Tekee liikkumisen suorastaan vaikeaksi.
Vieraskannattajien pääty. Kotijoukkueelta harvinainen hyökkäys toisella puoliajalla.
2453 on jaksanut tulla katsomaan kotijoukkueen rämpimistä lähes pakkassäässä.
Schwebebahn, Wupper-joen yllä kulkeva Wuppertalin kaupungin persoonallinen raideliikenneratkaisu.
