Tämmöinen jalkapallofanin "Tour de Lontoo" tuli hiljattain tehtyä. Se koostui neljästä etapista: Craven Cottage, Loftus Road, Selhurst Park ja Stamford Bridge. Otteluina olivat siis Fulham-Mancester City, QPR-Wolverhampton, Crystal Palace-Southampton sekä Chelsea-CFR Cluj. Matkaan lähdettiin kahden hengen porukalla, allekirjoittanut ja velipoika. Molemmille kyseessä oli ensimmäinen Lontoon-reissu ja käytännössä myös eka englanninmatka (kauan sitten kävin yhden event travelin pikamatkan). Ennen lähtöä tietoa etsittiin netistä ja eräs foorumisti antoi vinkkejä. Häneltä saimme myös liput Chelsean matsiin, kiitokset niistä. Tässä raportissa siis ensikertalaisten kokemuksia Lontoon otteluista, matkustamisesta ja itse kaupungista. Lisänä kuvia.
.
Matkat ja majoitusTaival lontoota kohti aloitettiin perjantaina 5. päivänä jo kukonlaulun aikaan, koska lento Helsinki-Vantaalta lähti puoliltapäivin. Matka Savonmuan perukoilta Helsinkiin tehtiin junalla. Tikkurilan asemalta siirryttiin bussilla lentokentälle. Lennoksi oli valittu Blue One, vaikka se olikin Ryanairia kalliimpi. Ryanairi ei hyväksynyt jostain syystä luottokorttiani, joten piti katsella muita yhtiöitä. Blue One oli kuitenkin hyvä valinta, koska Heathrown kentältä pääsee tubella halvalla keskustaan ja lento saapuu perille keskellä päivää toisin kuin Ryanairilla. Heathrowlta ostettiin Oystercardit liikkumista varten. Se osoittautui erittäin käteväksi ja edulliseksi, taksia ei tarvittu kertaakaan. Niistä maksettiin panttimaksu ja ladattiin tietty summa rahaa, asemilla pystyi lataamaan lisää. Palatessa lentokentälle sitten palautettiin kortit ja saatiin panttimaksu ja käyttämätön summa takaisin. Toinen erittäin tarpeellinen ostos oli Lontoon karttakirja A-Z.
Yllättävän helposti löydettiin perille hotelliin. Yksi kommellus sattui kun noustiin metroon. Kuljin veljen perässä, kun yhtäkkiä metron ovi sulkeutui ja jäin ulkopuolelle jalka oven välissä
. Pikku paniikki meinas tulla, mutta en sentään väkisin yrittänyt sisään vaan kiskoin jalan irti. Veli lähti siis sillä metrolla ja itse odottelin seuraavaa, eipä siinä sen kummempia. Hotellimme Grantly hotel sijaitsi Hammershmithin Shepherd Bushissa. Hinta oli laatuun nähden kohtuulliset 70 puntaa yö kahden hengen huoneesta. Sijainti oli aika hyvä, Loftus Road lähellä ja Craven Cottage ja Stamford Bridge vajaan tunnin kävelymatkan päässä, jos haluaa kävellä. Lisäksi juuri avattu Westfield Shopping Centre, Euroopan suurin ostoskeskus on ihan kulman takana.
Pieni osa Westfieldin ostoskeskusta
Liput saatiin kotiovelle jo ennen matkaa
Ottelut: Fulham-Manchester City 6.12Lauantaina päästiin jo itse asiaan kun meillä oli liput peräti kahteen peliin. Heti aamiaisen jälkeen suunnattiin Craven Cottagelle, alkamisaika oli jo 12.45. Alkumatka kuljettiin metrollla, mutta stadionin lähelle sillä ei päässyt. Kävelyä Hammersmithin asemalta tuli ehkä reilu pari kilometriä. Sää oli yllättäen aurinkoinen, vaikka odotimme perusenglantilaista keliä. Menimme Thamesin rantaa pitkin, hyvät näkymät vaikka en kyllä kehtaisi uida siinä purossa. Ennen kick-offia käytiin Fulhamin putiikissa, huivin löytäminen osoittautui hankalaksi, mutta lopulta sain viimeisen kappaleen. Veli osti lasten setin eli huivin ja pipon
. Ei vaan tullut ajatelleeksi että pipoa ei oltu suunniteltu aikuisen kupolia ajatellen...
Stadionin sisälle mentyämme jäimme lähimmän kaljanmyyntipisteen luo tankkaamaan ja haistelemaan tunnelmaa. Vähitellen rupesi ihmetyttämään, minne Fulhamin fanit ovat kadonneet kun ohi käveli vain City-krääsää kantavia tyyppejä. Selvisi sitten että olimme vieraspäädyssä Fulhamin huivit kaulassa. Onneksi ei sentään menty katsomoon asti ja City-fanitkaan eivät tulleet riitaa haastamaan. Omaan katsomoomme Riverside Standiin pääsi vieraspäädyn eli Putney Endin ali tunnelia pitkin. Riverside Standin myyntipisteiden luota, eräänlaiselta terassilta oli myös hyvä katsella Thamesia ja juoda bisseä. Siellä myytiin myös pisimpiä näkemiäni hodareita, niitä voin suositella. Jostain syystä kaljaa ei saanut viedä katsomoon asti missään ottelussa. Minulla oli ilmeisesti väärä muistikuva telkkariotteluista, joissa isomahaiset lädit ovat katsomossa muovimukit kädessä?
Katsomopaikat olivat aika huonot hintaansa £50 kpl nähden. Toiselta riviltä ei oikein erottanut kauempia tapahtumia, myöskään katosta ei siinä ollut pään päällä. Sadetta ei kuitenkaan tullut, joten se ei haitannut tällä kertaa. Itse ottelussa tunnelma oli ihan ok, tosin meidän katsomo taisi olla hieman tuulipukukatsomo. Kovinkaan yhtenäistä kannustusta siellä ei esiintynyt. Ottelu oli kokonaisuudessaan Fulhamin hallintaa, City pääsi kuitenkin jo alussa johtoon Benjanin puskulla. Bullard tasoitti jakson puolivälissä. Toisella jaksolla kotijoukkue painoi ja loi paikkoja, mutta maaleja ei enää nähty. 1-1 pysyi taululla, ei sentään tullut Hodgson-lukemia. Positiiviset fiilikset pelistä jäi, vaikkei se mitään huippufutista ollutkaan. Toni Kallio kävi verryttelemässä, eipä paljon taida olla mahiksia avaukseen. Robinhon olisin halunnut nähdä pelaamassa, joku loukkaantuminen sillä oli. Matsin jälkeen lähdettiin vilkkaasti kävelemään takaisinpäin seuraavaan otteluun. Matkalla bongattiin ilmeisesti Fulham-fanien pubi Crabtree, mutta valitettavasti ei ollut aikaa jäädä sinne.
Stadionin portti ja Johnny Haynesin patsas
Eksyksissä vieraskatsomon takana
Robinho
Mökki. Paljonkohan tuonne maksais liput??
Katkarapukatsomo?
Se toinen Hodari
Toni Kallio
QPR-Wolverhampton 6.12Toinen etappi oli Loftus Roadilla. Peli alkoi 17.20, joten aikaa matkaan oli tarpeeksi. Kävelimme takaisin Hammersmithiin, siitä tubella Shepherd`s Bushiin ja loppumatka taas kävellen. Fanipuodista ostettiin huivit ja sitten jo menimmekin portista sisään ja olutta litkimään. Myyntipisteen luona tavattiin mukava QPR-fani, vanhahko herrasmies jonka kanssa jauhettiin paskaa lähes kickoffiin asti. Puoliakaan ei kyllä ymmärretty lädin puheísta, oli se semmoista cockneyta. No jalkapallohan on kansainvälinen kieli, sitä ymmärtää vaikkei kaikkea puhetta tajuakaan. Lopulta lätinät piti lopettaa ja mennä omille paikoille istumaan. Yleisöä oli yllättävän, vain noin 13000 eli puolet kapasiteetista. Tosin tämä oli tv-matsi, mutta olisi luullut kärkijoukkue Wolvesin houkuttelevan enemmän. Paikat olivat South Africa Road-katsomosta, hinta a`£25. Tietysti saatiin koko katsomon reunimmaiset paikat, silti paljon paremmat kuin Fulhamin pelissä.
Yleisön vähyydestä huolimatta tunnelma oli hieno. Turhaan ei ole Qpr:n matseja kehuttu. Koko stadion osallistui kannustukseen ja fiilis pysyi korkealla lähes koko pelin ajan. QPR pelasi hyvää peliä vaikka vastassa oli sarjakärki. Wolves taas esiintyi aika aneemisesti. Tunnin jälkeen kotijoukkue sai ansaitun johtomaalin ja katsomossa meininki vain parani. Maalin jälkeen QPR yllättäen passivoitui ja rupesi puolustamaan vaikka aikaa oli paljon jäljellä. Loput pelistä pelattiin heidän puoliskollaan. Kuitenkaan tasoitusta ei tullut ja 1-0 jäi voimaan. Fanit pääsivät tuulettamaan sarjakärjen kaatamista. Ottelun jälkeen menimme stadionin vieressä olevaan Springbok-nimiseen QPR-fanien pubiin. Muilla kuin kotijoukkueen kannattajilla sinne ei ollut sinne asiaa, ovella oli kyltti ja portsari. Tässä pubissa siemaistiin pintit ja seurattiin voiton juhlintaa. Tämän jälkeen siirryttiin muualle jatkamaan kupittelua. Vaikka kiusaus naamojen vetämiseen oli suuri, homma ei karannut täysin lapasesta ja takaisin hotellille osattiin jo hyvissä ajoin. Kaiken kaikkiaan elämäni paras itsenäisyyspäivä, vaikka Tuntematon sotilas ja Linnan juhlat jäivätkin tällä kertaa katsomatta (tai ehkä juuri sen takia).
Aika väljää oli joissakin katsomoissa
Missä pallo?
Ottelun ainoan maalin juhlintaa
QPR:n pelinumeroita ei näe erkkikään täältä yläkatsomosta
Vieraspääty School End
Kotipääty Loftus Road End. Meillä oli pitkän sivun reunimmaiset paikat
Crystal Palace-Southampton 8.12Yhden välipäivän jälkeen maanantaina oli vuorossa reissu Selhurst Parkille. Peli alkoi kello 20 illalla. Matkaa joutui hieman sumplimaan, koska stadionin lähellä ei sijaitse metroasemia. Ratkaisu kuitenkin löytyi. Shepherd`s Bushista pääsi overgroundilla/junalla Selhurstin juna-asemalle. Oystercard kelpasi niihin, yksi junanvaihto piti tehdä Clapham Junctionissa. Asemalta näkyivät jo stadionin valot. Lähdimme suunnistamaan niitä kohti. Jostain syystä kuljimme tuolla 800 metrin matkalla puoli kilometriä sivuun. Suoritus sekin. Lopulta päädyttiin oikeaan. Menin ensimmäiseen ticket officeen, koska tämä oli ainut matsi mihin ei ostettu etukäteen lippuja. Lipunmyyntirakennus oli tosi ruman näköinen, samanlainen kuin jossakin Kreikan stadioneilla varmaan. Seinässä oli muutaman kymmenen sentin kolo josta möivät lippuja. Ensin luulinkin että koko rakennus on poistettu käytöstä. Luukusta ilmestyi kuitenkin joku naama. Tiketit maksoivat 25 puntaa kipale. Yritin maksaa visalla, ei kelpaa olipas yllätys. Sitten annoin 50 punnan setelin, ei hyväksytä noin isoja seteleitä. No perkele, piti sitten kaapia pienemmistä rahoista summa kokoon. Olipas vaikeaa se lipunosto.
Kunnollinen virallinen box office oli tietysti heti kulman takana... Jälleen pistäydyttiin fanikaupassa. Himoitsin hieman Kuqin paitaa, mutta lopulta se jäi ostamatta. Luonnollisesti lipunmyyjä oli myynyt meille huonot paikat. Toinen rivi päätykatsomosta, onneksi edes Holmestale standista eli kotipäädystä. Katsomossa oli vielä tyhjempää kuin Ärrien pelissä. Pelissä saatiin kuitenkin vastinetta rahoille. Shefki oli päässyt lopulta avaukseen ja oli kentän kuningas. Hänen tekemänsä voittomaali tuli jo pelin alussa; hieno haltuunotto ja läpiajoon, mokke hieman vastassa ja Kuqi "chippaa" pallon säärisuojalla veskan yli maaliin. Paikkoja Shefkillä oli vaikka hattutemppuun, mutta esim. pari vasurin laukausta liiteli lähes yläkatsomoon. Toinen Palacen maali syntyi jo vartin pelin jälkeen ja peli oli käytännössä ohi. Toisella jaksolla viimeisteltiin loppunumeroiksi 3-0. Kotijoukkueen selvästä voitosta huolimatta tunnelma ei noussut kovin korkeaksi. Alussa ja maalien aikaan katsomossa oli ääntä, ei paljon muuten. Southamptonin iso faniryhmä piti melua, mutta aikaisin ratkennut peli taisi hiljentää vähän heitäkin. Erikoista oli että vieraat oli sijoitettu pitkän sivun katsomoon, yleensähän suositaan päätyjä. Kuqin hieno peli jäi tästä matsista positiivisena mieleen, mutta tunnelma olisi saanut olla parempi. Ilma oli illalla jo aika kylmä, katsomossa meinasi paleltua.
Holmestale End ennen kick-offia
Toisessa päädyssä aitioita?
Kuqi maalilla
Shefki keräilee kamppeitaan törmäiltyään veskarin kanssa
Chelsea-CFR Cluj 9.12Tiistaina klo 19.45 oli vuorossa viimeinen ja odotetuin matsi, Chelsean championsliigapeli. Ennen viimeistä kierrosta Chelsea oli pinnan edellä Bordeauxia. Panosta kotijoukkueella riitti siis rutkasti. Päätettiin kulkea Stamford Bridgelle tubella, koska metroasema on stadikan lähellä. Käytännössä tämä osoittautui isoksi haasteeksi. Ensin ajettiin Earl`s Courtiin. Siinä piti vaihtaa toiseen metroon, mutta asema oli älyttömän ruuhkainen. Kyllä siinä suomipojat olivat ihmeissään, kontrasti aika iso kun ajattelee että kotona lähimmät naapurit asuu puolen kilsan päässä. Monta metroa kulki ohi ja kaikki oli lähes täynnä. Sitten kun asemalaituri hieman tyhjeni, seuraava metro tuli vasta 10 minuutin kuluttua ja taas laituri täyttyi ihmisistä. Lopulta käytettiin vähän kyynärpäitä ja sullouduttiin yhteen vaunuun. Oltiin niin kuin sillit purkissa. Perille kuitenkin päästiin. Jo stadionin luona huomattiin, että eri kokoluokan tapahtuma kyseessä kuin championshipissa. Ostin tällä kertaa huivin ulkopuolelta kojusta kun en jaksanut lähteä megastoreen jonottamaan. Toivottavasti oli aitoa tavaraa, ainakin luki "official".
Liput olivat eri katsomoihin, mutta molemmat samasta päädystä Shep upperiin ja Shed loweriin. Hintaa niille kertyi vain 25 puntaa per lärvi. Liekö championsliigassa halvemmat liput vrt. esimerkiksi Fulhamin liput. Itse menin ensin väärälle portille kun musta järkkäri neuvoi minua jotenkin oudosti. Pääsin kuitenkin omalle paikalle vartti ennen alkua, näkyvyys oli ihan kohtalainen verrattuna muihin matseihin. Positiivinen yllätys oli jokaisen tuolin kohdalle laitettu sinivalkea huivi. Seuralla on millä mällätä. Hienoltahan se huivimeri sitten näyttikin. Yhden mukavan tyypin kanssa vielä jutustelin vielä ennen peliä. Itse ottelu kulki odotetusti Chelsean hallinnassa ja useita maalipaikkoja luotiin vieraiden maalille. Cluj pystyi kuitenkin aika hyvin laittamaan kampoihin, vaikka heillä ei ollut panosta. Vääjäämätön tapahtui 5 minuuttia ennen taukoa, kun Kalou laittoi pallon häkkiin. Silloin ajattelin pelin olevan taputeltu ja kotijoukkueen iskevän rumat lukemat. Toisin kuitenkin kävi. Toisen jakson alku vaikutti pelailulta, sitten yhtäkkiä Cluj teki maalin lähes ainoasta paikastaan ja peli alkoi oikeastaan uudestaan. Chelsea teki onnistuneen vaihdon, kun maalintekijä Kalou otettiin pois ja Drogba tuli tilalle. Drogba oli toisen jakson hahmo onnistuen melkein kaikessa, kruununa maali 70. minuutilla. Vähän myöhemmin tuli tieto että Roma johtaa Bordeauxia, joten jatkopaikka oli varma. Ottelu päättyi 2-1 lukemiin. Roma piti voitollaan lohkon kärkitilan.
Tunnelma katsomossa oli alusta alkaen korkea, parempi kuin odotin. Tasoitusmaalin tullessa yleisö oli 10 sekuntia hiljaa Cluj:n faneja lukuunottamatta. Sitten kannustus jatkui entistä kovempana. Faneilla oli paljon erilaisia lauluja. Harmi kun omalla englannintaidollani en saanut sanoista selvää. Veli väitti että joku laulu olisi mennyt jotenkin näin: "We are the west side of this shit...". No tuosta en ole kyllä varma menikö se niin. Hyvä maku tästä matsista jäi. Pois lähtiessä ryysistä riitti vielä enemmän kuin tullessa. Ensin jäimme jumiin metrojonoon, joka ylsi stadionin portille asti ja pitemmällekin. Tuntui että siinä olisi saanut odotella tuomiopäivään asti. Niinpä lähdimme taivaltamaan kohti lähintä juna-asemaa. Se olikin paljon parempi vaihtoehto ja junalla/overgroundilla pääsimme aika helposti Shepherd`s Bushiin ja hotellille. (kuvia matsista ei ole kun annoin kameran veljelle ja käskin ottaa kuvia. Ei se tampio saanut kuvattua kuin yhden lyhyen videopätkän. Saatan laittaa sen tänne myöhemmin jos osaan)
Muita Lontoon aktiviteettejaTeimme sentään Lontoossa muutakin kuin katsoimme potkupalloa. Kestihän matka sentään 6 päivää. Ensimmäiset pubit testattiin heti perjantai-iltana. Nimeltään ne olivat O,Neills ja Green Shepherd`s Bushin puiston luona missä hotellikin sijaitsi. Lauantaina otettiin sitten vähän enemmän kuten jo mainitsin, paikkojen nimiä en muista paitsi QPR:n pubin Springbokin. Tunnelmaltaan se oli ainakin hyvä. "Vapaapäivänä" sunnuntaina velimies jäi potemaan edellisen illan jälkivaikutuksia ja estämään aggressivisen siivoojan hyökkäykset huoneeseemme. Kovia olivat siellä siivoamaan, eivät usko vaikka sanottais ettei tarvita cleaningia. Yhdesti kävi heti huoneessa kun mentiin tunniksi syömään. Itse suunnistin sunnuntaina O,Neillsiin katsomaan Everton-Aston Villaa. Ihmettelin kyllä kun näyttivät jotain rugbya, wtf? Sieltä siirryin viereiseen Walkabout-nimiseen yökerhoon. Pukeutumiseni sinne oli ehkä aika puuttellista, mutta menin silti poken nenän ohi. Siellä sentään näytettiin teeveestä oikeata lajia. Onneksi muidenkin pukeutuminen oli epätavallista, sillä paikassa pidettiin jotain Christmas Partyja, useimmilla oli naamiaisasut. Olin käynyt tekemässä vedonlyöntitoimistossa veikkauksen otteluun. Pistin ristin vaikka ensin harkitsin Aston Villaa. Veto kusi sitten ärsyttävimmällä mahdollisella tavalla. Aston Villa johti toka jaksolla 1-2 pitkään. Lisäaikaa annettiin kolme minuuttia ja sen toka minuutilla Everton sai tasoituksen hienolla saksipotkulla. Ilo kuitenkin jäi lyhyeksi kun kotijoukkue teki Aston Villan hyökkääjälle kunniakujan ja varma viimeistely kun lisäaikaa pelattu 3 ja puoli minuuttia. Vitun Everton
.
Veikkausta harrastimme matkalla paljon, kun toimistoja (esim. William Hill, Ladbrokes) on Lontoossa tuhka tiheässä. Siis todellakin "harrastimme", sillä joka ikinen veto meni päin persettä. Palacen peliin piti pelata kotivoittoa mutta silloin juuri unohdimme betsata. Huvittuneena seurasin koirakilpailuja vedonlyöntipaikan tv:stä. Veljen kanssa lyötiin vetoa lähdön voittajasta. Luonnollisesti kummankaan valitsema rakki ei voittanut lähtöä. Jo mainitussa Westfieldin ostoskeskuksessa käytiin kiertelemässä ja eksymässä. Vaikka en shoppailufriikki olekaan, niin oli se silti käymisen arvoinen paikka. Parit kirjat sieltä ostimme, muuten shoppailu jäi melko vähiin. Sunnuntaina ehdin käymään elokuvissa viereisessä Vue-ostoskeskuksessa. Teatteri oli siisti, leffa (uusin Bond) vastaavasti aika kehno esitys. Mainokset ennen elokuvaa kestivät 25 minuuttia, uuh. Yllätyksenä suomalaisella opiskelijakortilla sai alennuksen lipusta. Maanantaina lähdettiin sitten ihan "ytimeen". British Museum käytiin katsastamassa, tai pari sen osastoista. Erittäin antoisa visiitti. Museo on hyvä vierailukohde varsinkin budjettimatkaajalle ilmaisen sisäänpääsyn takia. Big Benistä, London Eyestä ja Buckinham Palacesta räpsittiin pakolliset turistikuvat. Muita nähtävyyksiä ei käyty suolaisten hintojen takia. Ehkä sitten ensi kerralla. Paluumatka keskiviikkona sujui ilman hankaluuksia. Yksi yö vietettiin vielä Stadissa ja torstaina päästiin kotiin.
Elämäni ensimmäiset fish & chipsit
Kokonaisuutena "Tour de Lontoo" onnistui hyvin. QPR:n ja Chelsean peleissä tunnelmaa riitti koko pelin ajan ja myös muissa otteluissa viihdyimme. Tulipahan nähtyä pienten ja suurten seurojen otteluita samalla reissulla. Mitään isompia ongelmia ei tullut. Ainakin tuo Shepherd`s Bushin alue tuntui turvalliselta. Myös tubella liikkuminen oli helppoa sitä ruuhkamatkaa lukuunottamatta. Kansallisuuksien suuri määrä yllätti vaikka se oli tiedossa. Onkohan edes yli puolet asukkaista syntyjään englantilaisia? Ainakin näille ulkomaalaisille ovat antaneet kaikki paskaduunit. Hankala kun ei meinaa niiden intialaisten puheesta saada selvää. Ruoka oli sellaista että jos asuisin maassa vuoden, kolesteriarvot varmaan kolminkertaistuisivat. Söimme käytännössä pelkästään roskaruokaa koska se oli niin halpaa. Kaikki terveellisemmän näköinen maksoi yleensä enemmän. Tottumattomalle Lontoo saattaa olla liian suuri kaupunki. Tuo 6 päivää aika maksimi, mitä siellä kehtaa meikäläinen viettää. Kaikesta huolimatta aion vielä tehdä uusia futismatkoja sinne. Silloin haluaisin katsastaa joitakin uusia joukkueita, niitähän Lontoossa riittää.
Edit: se alkamisaikatypo korjattu
