Kaikkien aikojen viihdyttävin maajoukkue?

[Callit]

Frank saa tietysti tulla autuaaksi uskossaan, ja brassit voivat muistella vaikka vuoden 1950 viihdyttävää futistaan, jolla Uruguayta melkein nöyryytettiin. Teksti sisältää kuitenkin muutamia räikeitä asiavirheitä.

Ilman muuta harmaudessa vaeltamaan tottuneisiin suomalaisiin vetoavat jonkun Englannin tai Saksan työllä ja tuskalla hankitut hikiset 1-0 -voitot.

Mitkä Englannin 1-0 voitot? Nehän ovat tunnettuja tappioistaan, joissa "the better team lost, snif, snif". Saksan tylsyys on yksi futismaailman myyteistä Maalimäärät ja pelin tieteellinen analysointi kertovat jostain ihan muusta, mutta ei nyt tällä kertaa sen enempää. Ja siihen jengiin pätee sama kuin Brasiliaan, eri vuosikertojen otteet poikkeavat toisistaan. Tosin Saksan kohdalla yksikään suomalaistoimittaja ei sitä huomaa.

Brasiliassa muistellaan mieluummin Tele Santanan joukkueita kuin esim. vuoden 1994 maailmanmestareita. Futis ei kuitenkaan ole yleisurheilun tai painonnoston kaltaista puhdasta tulosurheilua.

Isoon maahan riittää monenlaisia muistelijoita.

[Lätkis]

Englanti-Saksa 96 oli sellainen futismatsi, jota mielellään katsoo. Pelattiin kovaa, mutta puhtaasti ja viihdyttävyysarvo oli muutenkin erinomainen.

[Callit]

http://www.youtube.com/watch?v=ss7zGjbz6Yc
Viihdyttävää hollantilaista housuunpaskomista

[Lätkis]

http://www.youtube.com/watch?v=z2XGiM2WZBA

Kannattaa klikata tuon kimjjj:n profiilia. Se on ladannut ihan vitusti kokonaisia pelejä Youtubeen 

[Columbo]

Saksan tylsyys on yksi futismaailman myyteistä

Heh, varmasti on, jos nahkapöksyiltä kysytään, mutta muilta saattaakin sitten kirvota vähän erilaisia mielipiteitä. Ihan tarpeeksi kauan on jalkapalloa tullut seurattua sen havaitsemiseksi, että mitään kauneusarvoa tai estetiikkaa on Saksan pelistä turha hakea, ja tämän näkemyksen on jakanut aika moni jalkapallosta jotain ymmärtävä. Peliä voi analysoida tieteellisesti vaikka maailman tappiin asti, mutta viihdyttävyys per se ei ole perinteisesti Saksan maajoukkueen vahvuuksia, vaikka sen pelistä voi toki löytää muita mielenkiintoisia ja ihailtaviakin piirteitä. Asiaa voisi analysoida tarkemminkin, mutta ei nyt sitten ryhdytä siihen. Epäilemättä pian paikalle rynnistää suur-saksa 100-sivuisine tilastopaketteineen, mikä sopisi hyvin asiayhteyteen. Todettakoon nyt vielä että Bundesliiga on toki viihdyttävä, ja Klinsmann sekä Löw ovat  muokanneet maajoukkuettakin viihdyttävämmäksi, vaikka ainakaan 2006 pelaajien taitotaso ei vielä riittänyt tavoiteltuun tyyliin. Ennen kuin tämä menee tutuksi juupas-eipäs-väittelyksi, niin muistutan vielä, että tässä oli kyse viihdyttävyydestä, ei siitä mikä on "voittava pelityyli" tai luterilaiseen etiikkaan sopivaa uurastusta.

[Poliisimestari Sisu]

Ruotsi 1994. Kaksi historiaan jäänyttä klassikkotuuletusta (Brolin, Andersson), maalivahdilla hullun katse ja kaiken kaikkiaan mieletön flow-meininki kisojen iloisen yllättäjän matkassa.

[suur-saksa]

Kaikki Saksan maajoukkueet 

Ainakaan Ribbeckin Saksan joukkuetta ei voi korkealle nostaa EM-2000 kisoissa jossa helposta lohkosta huolimatta jäivät viimeiseksi. Myöskään Hitlerin Suur-Saksan maajoukkuetta 1938 en nosta kovin merkittäväksi ellei tilastomielessä poikkeamia pidetä erityisen suuressa arvossa.

Maajoukkueiden lipuista ja väreistä välittämättä, minusta viihdyttävimmät joukkueet ovat ne, jotka pelaavat reilua peliä ja reilulla tavalla voittoa. Valitettavasti tämä idea taitaa nykymaajoukkuefutiksessa olla jonkintason myytti.

[Callit]

Heh, varmasti on, jos nahkapöksyiltä kysytään, mutta muilta saattaakin sitten kirvota vähän erilaisia mielipiteitä. Ihan tarpeeksi kauan on jalkapalloa tullut seurattua sen havaitsemiseksi, että mitään kauneusarvoa tai estetiikkaa on Saksan pelistä turha hakea, ja tämän näkemyksen on jakanut aika moni jalkapallosta jotain ymmärtävä.

Nytkö muuttui aihe viihdyttämisestä estetiikkaan? Ja nuo "monet jalkapallosta jotain ymmärtävät" lienevät tasoa tapiosuominen ja eurosportin lädifanaatikot, "workmanlike Littbarski", oletko kuullut? Itse nauroin makeasti, kun seurasin MM98:a Ruotsin televisiosta. Ihan kuin olisi siirtynyt toiseen maailmaan. Yksikään lukuisista selostajista ei käyttänyt Suomessa kuluneita adjektiiveja, vaan peliä arvioitiin ihan sellaisenaan.

Ehkä paras esimerkki viihdyttävästä Saksasta oli euro96 joukkue, joka alkulohkossa ei päästänyt maaliakaan, mutta takoi Venäjää vastaan 3 ja tsekkejä vastaan 2. Pelasi erittäin tasapainoista futista kahdella luovalla keskikenttäpelaajallla, Möller ja Hässler. Ei päästänyt montaa maalia omiin, ja mikä erittäin "viihdyttävää", oltuaan alakynnessä, vastasi joka kerta tekemällä maalin heti eli pisimmillään 13 minuutissa. En ryhdy väittelemään siitä kuinka tämä kisojen selvästi paras joukkue sijoittuisi jossain kaikkien aikojen viihderankingissa. Totean vain Columbolle ja muille tapiosuomista arvostaville, että tuo joukkue sai olla pitkään hyvä ilman, että yksikään suomalainen media olisi sitä ja sen vahvuuksia huomannut. Kisastudio toisensa perään jauhoi paskaa jostain konemaisuudesta. - Kuten aina.

[suur-saksa]

Minusta Saksan "viihdyttävät" joukkueet ovat vuosikertoja 1974, 1972, 1954 etupäässä. Englannin kisoissa 1966 ja 1996 "viihdyttävyys" perustuu suurelta osin siihen että lukija tietää Saksan ylipäänsä olleen mukana kisoissa.

Saksan Meksikon 1970 joukkuekin oli erittäin viihdyttävä, ei hävinnyt Brasilian jengille oikeastaan muussa kuin siinä, ettei ollut kultaista maalia siinä kisassa, jolloin Saksa - Brasilia olisi ollut loppuotteluna Meksikon ylängöillä.

Surkea ei ollut Saksa - Argentiinakaan 1986 finaali, vaikka Saksan joukkue oli kaukana minkäänlaisesta viihdyttävyydestä.

Futishistoriallisessa mielessä on ehkä huonoa tuuria se, että 1970 loppuottelussa oli Italia - Brasilia eikä Saksa - Brasilia. Italia rähmi loppuotteluun kisojen alusta alkaen ja finaalissa kaatui täysin jyrän alle. Toki olivat hallitseva Euroopan mestari silloin. Saksa oli toki tuleva ja tuleva Maailmanmestari. Toisaalta Saksan itsensä kannalta heidän avainpelaajilleen jäi melko tavalla nälkää 1966 ja 1970 kisojen osalta eli kotikisoissa materiaali josta joukkue kasattiin oli suuri ja tasokas (lopettajia oli vähän, eikä eläkeiässä muut kuin Seeler, Haller, Schnellinger)

[Daaku]

Viimeisen kahden viestin takia tämä topikki on tippunut "Kaikkien aikojen viihdyttävin futisforumtopik"-listalla roimasti.

[Bloody FuckBag]

brasil 58

[Columbo]

Nytkö muuttui aihe viihdyttämisestä estetiikkaan?

No mitä muutakaan viihdyttävyys voi olla, kuin pelin estetiikkaa, siis subjektiivisia kauneusarvoja? Subjektiivisuudestaan huolimatta viihdyttävyyden määrittelylläkin on tosin tapana noudattaa tiettyjä linjoja. Tehokkuus yms. ovat sitten erikseen ja ne voidaan määrittää objektiivisin mittarein.

Ja nuo "monet jalkapallosta jotain ymmärtävät" lienevät tasoa tapiosuominen ja eurosportin lädifanaatikot, "workmanlike Littbarski", oletko kuullut? Itse nauroin makeasti, kun seurasin MM98:a Ruotsin televisiosta. Ihan kuin olisi siirtynyt toiseen maailmaan. Yksikään lukuisista selostajista ei käyttänyt Suomessa kuluneita adjektiiveja, vaan peliä arvioitiin ihan sellaisenaan.

Yritin nimenomaan tuolla kommentillani liikaa olla alleviivaamatta sitä, että mielipiteitä voi olla myös pellejaoston, eli ylen selostajien ja elkiläisten ulkopuolellakin, mutta senkin ymmärtäminen oli sitten joiltakuilta liikaa vaadittu. Itse pidän tuollaista sanojen panemista toisen suuhun vähän yksinkertaisena ja arveluttavana, eli kun ei argumentit riitä niin sitten aloitetaan nimittely aina yhtä nokkelilla tapsasuomisfraaseilla, mutta tyylinsä kullakin.

Hehkuttamasi Saksan 1996 joukkue oli muuten mielestäni todella puiseva. Tehokas ja tasapainoinen se varmasti oli, mutta viihdyttävyydestä oltiin kaukana. Sellainen käsitys muuten minullakin on, että suur-saksan mainitsemat Saksan 1970-luvun alun joukkueet olisivat olleet varsin viihdyttäviä, mutta en ole pahemmin sen aikakauden pelejä nähnyt. 1980-luvulta aina Völlerin valmennuskauteen asti, eli niin kauan kuin olen itse jalkapalloa seurannut, oli Saksa arvokisoissa viihdyttävä ani harvoin, jos koskaan. Räikeimmillään kontrasti oli 80-luvulla, jolloin Tele Santanan brassit olivat, eivät ainoastaan eri planeetalta, vaan suorastaan toisesta galaksista kuin saman aikakauden Saksa, joka kuitenkin ylsi kahteen MM-finaaliin. Maailma kuitenkin muuttuu, ja ainakin kaksi vuotta sitten näistä kahdesta Saksa oli se viihdyttävämpi.

[Poliisimestari Sisu]

Jos kriteerinä käytetään viihdyttävyyttä, pelityyli tai sen esteettisyys on vain pienenpieni osa sitä. Viihdyttävyyden kannalta paljon oleellisempaa on, että "sattuu ja tapahtuu", ja siinä mielessä afrikkalaiset ovat takuuvarma valinta, minkä markkinamiehet ovat myös huomanneet. Kokonaisvaltaisesti viihdyttävä oli myös Argentiinan vuoden 1998 joukkue, ja muutenkin argot ovat kovaa valuuttaa näillä listoilla yhdessä Jugoslavian eri valtioillisten ilmentymien kanssa. Puhuttaessa Brasilian viihdyttävistä joukkueista ei pidä unohtaa vuoden 2002 maailmanmestareita kiitos Rivaldon.

[Bogdan]

Huuhkajat viime EM-karsinnoissa.

[suur-saksa]

Minusta 2002 kisojen Saksa ja Brasilia olivat kaukana minkäänasteisen viihtyvyyden linjauksesta. Heidän vikansahan ei ollut se että puolustava viihdyttäjä Ranska jäi alkulohkoon ja suurin viihdyttäjä Argentiina samoin.

Loput suurviihdyttäjät putosivat hermoiltuaan heikommille viihdyttäjille, joten Saksan ja Brasilian riitti vain pelata puolivalotehoisesti loppuotteluun.

[Callit]

No mitä muutakaan viihdyttävyys voi olla, kuin pelin estetiikkaa, siis subjektiivisia kauneusarvoja?

Mites olisi tilanteiden määrä? Vauhti, jne. Subjektiivista tosiaan, mutta esteettisyys ei tosiaankaan ole synonyymi viihdyttävyydelle.

Hehkuttamasi Saksan 1996 joukkue oli muuten mielestäni todella puiseva. Tehokas ja tasapainoinen se varmasti oli, mutta viihdyttävyydestä oltiin kaukana.

Kyseinen joukkue nyt vain sattui jatkuvasti luomaan tilanteita ja teki enemmän maaleja kuin muut.

Ja pahoitteluni siitä, jos laitoin sanoja suuhun. Olen vaan pitkään futista kansainvälisesti seuranneena huomannut, että nämä saksadissaukset tulevat 99% tunnepuolelta ja vailla mitään järjellisiä perusteluja. Hoetaan vain jotain vuonna 74 käyttöönotettuja adjektiiveja, eikä nähdä mitä kentällä tapahtuu. Parhaiten tämän huomaa siitä, että niilojen kirjoitukset ja selostajien kommentit Saksasta pysyvät aina samoina, vaikka joukkueen taktiikka, pelaajat ja valmentaja on vaihdettu.

Ääärimmäiseen pohjanoteraukseen ylsi Kalevan kolumnisti vuonna 1998. Vieläkin puistattaa sen idiootin kirjoitus. Mies kirjoitti Kroatian 3-0 voiton jälkeen, että oli jalkapallon voitto, kun Wörns poistettiin kentältä potkimasta Sukeria. Kirjoittajan mukaan Wörns potki Sukeria, koska Suker teki kentällä mitä halusi Wörnsin voimatta asialle mitään. - Tältä umpisokealta futiksen seuraajalta oli jäänyt näkemättä, että kyseessä oli historian ainoa ulosajo reisi reittä vastaan taklauksesta, ja mikä vielä tärkeämpää, Kroatian hyökkääjät Suker ja Vlaovic eivät olleet saaneet 40 minuutin aikana aikaiseksi yhtään maalilaukausta. "Teki mitä tahtoi" - Anna mun kaikki kestää...

[idän_ihme]

Jos kriteerinä käytetään viihdyttävyyttä, pelityyli tai sen esteettisyys on vain pienenpieni osa sitä. Viihdyttävyyden kannalta paljon oleellisempaa on, että "sattuu ja tapahtuu", ja siinä mielessä afrikkalaiset ovat takuuvarma valinta, minkä markkinamiehet ovat myös huomanneet. Kokonaisvaltaisesti viihdyttävä oli myös Argentiinan vuoden 1998 joukkue, ja muutenkin argot ovat kovaa valuuttaa näillä listoilla yhdessä Jugoslavian eri valtioillisten ilmentymien kanssa. Puhuttaessa Brasilian viihdyttävistä joukkueista ei pidä unohtaa vuoden 2002 maailmanmestareita kiitos Rivaldon.

Niinhän se on että "sattuu ja tapahtuu" on esteettisyyden rinnalla ihan yhtä tärkeä tekijä. Tai riippuu toki henkilöstä mitä arvostaa enemmän. Esimerkiksi viime kisojen Italia-Saksa oli varsin viihdyttävä ihan pelin jännittävyyden ja mielenkiintoisen "juonen" takia. "Epäreilu ja puolustava" Italia lähti hirveällä rynnistyksellä hakemaan voittomaalia jatkoajalla kun eivät uskoneet Saksalle pilkuissa pärjäävänsä. Viime kisoissa kyllä suosikikseni nousi Argentiina, mutta eivät Saksa ja Italiakaan ihan tylsiä olleet. Lisäksi Portugali pelasi pari varsin viihdyttävää peliä pudotuspelivaiheessa.

[Columbo]

Mites olisi tilanteiden määrä? Vauhti, jne. Subjektiivista tosiaan, mutta esteettisyys ei tosiaankaan ole synonyymi viihdyttävyydelle.
Kyseinen joukkue nyt vain sattui jatkuvasti luomaan tilanteita ja teki enemmän maaleja kuin muut.

Maalien määrä ei ole hyvä viihdyttävyyden mittari suuntaan eikä toiseen, sillä sarjataulukon kärkipään joukkueet tekevät aina eniten maaleja. Toisaalta esim. huonojen kärkien takia tehottomasti tuhraavat joukkueet voivat pelata muuten ihan kaunista ja näyttävää jalkapalloa. Etenkin seurajoukkueiden puolella on monia esimerkkejä menestyksekkäistä, mutta tylsäksi mielletyistä pragmaatikoista. Myönnän kyllä sen, että vauhdin ja tapahtumien määrää voi pitää jonain mittana, ja teknisesti huono jalkapallokin voi olla viihdyttävää, kuten esimerkiksi perinteinen brittien kalistelu.

Saksalaisen jalkapallon "ongelma" on, että perinteisesti puhdasta tulosjalkapalloa pelaavaksi mielletyn Bayernin rooli on ollut niin merkittävä maajoukkueessa. Joskus 80-luvulla Köln pelasi kaunista taitojalkapalloa, mutta maajoukkueessa vallitsevana tyylinä oli kuitenkin Bayernin pragmatiikka. Saksan konemaisuus on ehkä osin myytti, johon vaikuttavat kansalliset stereotypiat, mutta on asiassa jotain logiikkaakin. On helppo ymmärtää miksi Brasilia menestyy, koska sillä on laajin ja taitavin materiaali, mutta Saksan (ja vähemmässä määrin myös Ruotsin) menestys ja etenkin sen tasaisuus onkin vaikeammin käsitettävissä. Pojoiseurooppalaisena maana Saksalla ei ole brassien ja eteläeurooppalaisten taitoa, joten vähän kärjistäen avuiksi pitää ottaa fyysisyys (=kunto ei lopu kesken), tiukka taktinen kurinalaisuus ja turhan sooloilun puute, erikoistilannepelaaminen sekä loppuun asti yrittäminen ja taistelu. Nämä kaikki näkyvät käytännössä kykynä kääntää hankalat paikat omaksi eduksi ja muuna venymisenä. Ei mielestäni mikään ihme, jos maallikolle näin välittyy kuva konemaisuudesta.

[Dieter Bohlen]

Saksan konemaisuus on ehkä osin myytti, johon vaikuttavat kansalliset stereotypiat, mutta on asiassa jotain logiikkaakin. (...) Pojoiseurooppalaisena maana Saksalla ei ole brassien ja eteläeurooppalaisten taitoa, joten vähän kärjistäen avuiksi pitää ottaa fyysisyys (=kunto ei lopu kesken), tiukka taktinen kurinalaisuus ja turhan sooloilun puute, erikoistilannepelaaminen sekä loppuun asti yrittäminen ja taistelu.

Joo-o...

[Callit]

Just one question...
Eli enimmäkseen ihan asiaa, mutta korjataanpas hiukan.

Saksalaisen jalkapallon "ongelma" on, että perinteisesti puhdasta tulosjalkapalloa pelaavaksi mielletyn Bayernin rooli on ollut niin merkittävä maajoukkueessa.

Mitähän Franz tykkäisi tästä. Mies kun jaksaa aina paasata siitä kuinka Bayernilta edellytetään myös viihdyttävyyttä. Kohta 15 vuotta pressana, ja käsitys on tämä.

On helppo ymmärtää miksi Brasilia menestyy, koska sillä on laajin ja taitavin materiaali, mutta Saksan (ja vähemmässä määrin myös Ruotsin) menestys ja etenkin sen tasaisuus onkin vaikeammin käsitettävissä. Pojoiseurooppalaisena maana Saksalla ei ole brassien ja eteläeurooppalaisten taitoa, joten vähän kärjistäen avuiksi pitää ottaa fyysisyys (=kunto ei lopu kesken), tiukka taktinen kurinalaisuus ja turhan sooloilun puute, erikoistilannepelaaminen sekä loppuun asti yrittäminen ja taistelu. Nämä kaikki näkyvät käytännössä kykynä kääntää hankalat paikat omaksi eduksi ja muuna venymisenä. Ei mielestäni mikään ihme, jos maallikolle näin välittyy kuva konemaisuudesta.

Tässähän se tapiosuomismaisuus sitten tuli ihan suoraan sanottuna. En vertaa brasseihin, mutta jos ja kun itse ajattelen Saksan menestyneitä joukkueita, niin en sekuntiakaan epäröi pistää yhdeksi monista syistä nimenomaan taitavia yksilöitä. Vai millä muulla adjektiivilla voi kuvata Beckenbaueria, Mülleriä (vastoin yleistä luuloa der Bomber oli nimenomaan taitava viimeistelijä), Breitneria, Overathia, Bonhoffia, Schusteria, Brehmeä, Littbarskia, Thonia, Hässleriä, Mölleriä, Eiltsia, Schollia,  Schneideria  jne, jne. Aika monta taituria olen jättänyt tuosta poiskin. Esim. vuoden 1980 jengi ei ole niin tuttu.

[suur-saksa]

Garincha, Pele vs Beckenbauer, Müller tasosta puhumattakaan.

[Columbo]

Just one question...
Mitähän Franz tykkäisi tästä. Mies kun jaksaa aina paasata siitä kuinka Bayernilta edellytetään myös viihdyttävyyttä. Kohta 15 vuotta pressana, ja käsitys on tämä.

Voi olla näinkin, mutta Becksi onkin lausuntoautomaatti, jolta en itse ainakaan ostaisi käytettyä autoa. Bayernilla nyt sattuu olemaan pragmaattinen leima, en sitten tiedä onko se oikeutettua vai ei, mutta näin asia kuitenkin on Beckenbauerin sanomisista huolimatta. 

 

Tässähän se tapiosuomismaisuus sitten tuli ihan suoraan sanottuna. En vertaa brasseihin, mutta jos ja kun itse ajattelen Saksan menestyneitä joukkueita, niin en sekuntiakaan epäröi pistää yhdeksi monista syistä nimenomaan taitavia yksilöitä. Vai millä muulla adjektiivilla voi kuvata Beckenbaueria, Mülleriä (vastoin yleistä luuloa der Bomber oli nimenomaan taitava viimeistelijä), Breitneria, Overathia, Bonhoffia, Schusteria, Brehmeä, Littbarskia, Thonia, Hässleriä, Mölleriä, Eiltsia, Schollia,  Schneideria  jne, jne. Aika monta taituria olen jättänyt tuosta poiskin. Esim. vuoden 1980 jengi ei ole niin tuttu.

Turhaa sinänsä tuollainen namedropping, eiköhän nuo pelaajat ole tuttuja kaikille jalkapalloa seuraaville. Suurien jalkapallokultturien edellytyksenä on, pienellä varauksella, suuret massat joista nousee riittävästi poikkeuskykyjä. Kyllähän Englannistakin on tullut ainakin jonkin verran hyviä taitopelaajia, vaikka Englantia ei minään taitojalkapallon mekkana pidetäkään. Samoin Suomestakin tulisi varmasti riittävästi huippupelaajia, jos väkeä olisi vaikka sata miljoonaa ja jalkapallon suosio olisi suhteellisesti vähintään sama kuin nyt. Nämä vain esimerkkeinä, älkää nyt hyvänen aika tulkitko tätä niin, että suoraan vertaisin Englantia tai Suomea Saksan tekemisiin.

Missasit joka tapauksessa hienosti varsinaisen pointtini, vaikka myönsit eron brasseihin. Brasilia on ääriesimerkki, mutta ainakin sen kautta asia on helpointa ymmärtää. Yhtä hyvin voitaisiin vertailla Espanjaan. Laajasti katsoen taitokulttuurissa La Ligan ja Bundesligan välillä on nimittäin selvä ero, ja jos ei sitä näe, niin sitten en varmastikaan voi auttaa. Taitoa toki arvostetaan nykyään varmasti kaikkialla jalkapallomaailmassa, mutta painotuseroja on olemassa ja juuri tähän itsekin yritin aiemmin viitata. Ja vaikka pitäisikin puhua ainoastaan suuresta kokonaisuudesta ja välttää yksilöiden tarkastelua, niin on myös todettava että Pohjois-Euroopasta ei varmasti tulisi Ronaldinhon kaltaista sirkustemppuilijaa. Väitän että nimenomaan tällaiset erot yleisessä taitokulttuurissa hämmentävät jalkapalloa vähän seuraavia ihmisiä, ja saavat aikaan erilaisia stereotypioita. Näistä asioista on aiemminkin muistaakseni keskusteltu täällä, ja nettipalstoilla on usein pakko vetää mutkia suoriksi sekä luottaa siihen että ihmiset osaisivat lukea jotain rivien välistä. Tuntuu turhauttavalta, että tämänkin keskustelun vasta-argumentit olivat paikoin niin ennalta-arvattavia, että olisin ihan oikeasti voinut urheilulehtimäisesti vastata itse omiin väittämiini.

[Callit]

Turhaa sinänsä tuollainen namedropping, eiköhän nuo pelaajat ole tuttuja kaikille jalkapalloa seuraaville. Suurien jalkapallokultturien edellytyksenä on, pienellä varauksella, suuret massat joista nousee riittävästi poikkeuskykyjä. Kyllähän Englannistakin on tullut ainakin jonkin verran hyviä taitopelaajia, vaikka Englantia ei minään taitojalkapallon mekkana pidetäkään.

Suurin osa noista mainitsemistani taitopelaajista oli 70- ja 80-lukujen satoa. Englannin vastineet on Kevin Keegan ja pari hassua hullua tai neitiä. Keegania lukuunottamatta ei ketään, jota voisi edes aprillipilana verrata esim. Breitneriin tai Schusteriin taitoniekkoina.

Missasit joka tapauksessa hienosti varsinaisen pointtini, vaikka myönsit eron brasseihin. Brasilia on ääriesimerkki, mutta ainakin sen kautta asia on helpointa ymmärtää. Yhtä hyvin voitaisiin vertailla Espanjaan. Laajasti katsoen taitokulttuurissa La Ligan ja Bundesligan välillä on nimittäin selvä ero, ja jos ei sitä näe, niin sitten en varmastikaan voi auttaa.

Olen jo kauan sitten todennut, että ko. liigojen välillä on tällä hetkellä ero taitotasossa. Ero on koko ajan pienenemässä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että suhteellisen isosta massasta on todellakin löytynyt noita taitureita, ja kuten mainitsin, taito on ollut yksi monista tekijöistä, joka on tehnyt Saksasta arvokisamenestyjän.

Taitoa toki arvostetaan nykyään varmasti kaikkialla jalkapallomaailmassa, mutta painotuseroja on olemassa ja juuri tähän itsekin yritin aiemmin viitata.

Itse asiassa kirjoitit, että Saksalla ei Pohjois-Eurooppalaisena maana ole Brassien ja Etelä-Eurooppalaisten taitoa, ja esitit, että heidän menestystään olisi jotenkin vaikea käsittää. Vastasin tähän toteamalla, että taito on aina ollut yksi merkittävä tekijä näissä menestyjissä. Väitin ja väitän edelleen, että ihmettelysi perustuu juuri noihin tapiosuomismaisiin stereotypioihin. Esimerkiksi voisi ottaa esim juuri sen vuoden 96 puisevan joukkueen. etköä todellakaan nähnyt kuinka joukkue jatkuvasti pystyi luomaan huippuvaarallisia tilanteita nimenomaan huipputaitavien yksilöiden avulla?

Pohjois-Euroopasta ei varmasti tulisi Ronaldinhon kaltaista sirkustemppuilijaa. Väitän että nimenomaan tällaiset erot yleisessä taitokulttuurissa hämmentävät jalkapalloa vähän seuraavia ihmisiä, ja saavat aikaan erilaisia stereotypioita.

Juuri niin, stereotypioita. Silloin jää ehkä huomaamatta, että toinen aivan vastaavanlainen sirkuspelle, Zlatan Ibrahimovic, on kasvanut Pohjolassa. Ja jottei menisi geeneistä puhumiseksi, niin mainitaan nyt vaikka Thomas Brolin.

[qdes]

Romania 1994 on jäänyt mieleen, en sitten tiedä onko aika vain kullannut muistot. Romania-Argentiina on edelleen viihdyttävin peli ikinä. Lisäksi Hagin ylivoima oli jotain maagista.

[Columbo]

Itse asiassa kirjoitit, että Saksalla ei Pohjois-Eurooppalaisena maana ole Brassien ja Etelä-Eurooppalaisten taitoa, ja esitit, että heidän menestystään olisi jotenkin vaikea käsittää.

No juurihan myönsit itsekin taitoeron Espanjan ja Saksan liigojen välillä. Siitä erosta huolimatta Saksallakin on ollut taitopelaajia, kyllä, eikä sen menestyksen käsittäminen itselleni tuota vaikeuksia. En ole puhunut tässä viime aikoina omista käsityksistäni, vaan pyrkinyt selittämään syitä stereotypioiden takana. Jos myönnät massoista puhuttaessa eron brassien/espanjalaisten ja saksalaisten välillä, niin myönnät ainakin yhden selittävän tekijän.

Esimerkiksi voisi ottaa esim juuri sen vuoden 96 puisevan joukkueen. etköä todellakaan nähnyt kuinka joukkue jatkuvasti pystyi luomaan huippuvaarallisia tilanteita nimenomaan huipputaitavien yksilöiden avulla?
 

Kyllä, kirjoitinhan jo aikaisemmin että se oli tasapainoinen ja tehokas joukkue, siihen vaaditaan taitoa. Viihdyttävyys on sitten eri asia, ja se on subjektiivinen kokemus. Alunperinhän keskustelu lähti liikkeelle nimenomaan viihdyttävyydestä, joka ei ole välttämättä taidon ja tehokkuuden synonyymi. Pelitaidon kannalta kaikkein paras ja tehokkain ratkaisu ei ole välttämättä viihdyttävin. Avausviestissä mainittu Brasilian 1982 ryhmä oli puutteellinen puolustuksessa ja osin hyökkäyksessäkin, olen kyllä ensimmäisenä myöntämässä että siltä siis puuttui niistä osista taitoa. Siitä pidän kuitenkin kiinni, että joukkue oli mielestäni ehdottomasti viihdyttävä.