Eli oltiin neljän hengen porukalla Saksanmaalla viime kuun loppupuolella. Keskiviikosta sunnuntaihin kestäneelle reissulle lähdettiin SuperFast -autolautalla, kun ilmaismatkan satuin saamaan poppoollemme tädiltäni.
Saavuimme Rostockiin torstai-iltana, ja Hansa Rostock-VfL Wolfsburg -ottelu pelattiin perjantai-iltana Hansan kotikentällä DKB-Arenalla. Sama peli näytettiin kuulemma Urheilukanava+:lta suorana. Harmi, etten sitä tiennyt ennen lähtöä, olisi ollut mukava muisto. Perjantai-iltana lähdimme paria tuntia ennen ottelun alkua liikkeelle hostellistamme kohti 30 000 ihmistä vetävää areenaa. Alla oli krapulakeitot, mutta humala tuntui ihmeen pieneltä. Loppujen lopuksi humalaa ei sitten kamalammin kaivannutkaan, kun pääsi karkeloihin mukaan.
Itse kaupungissa ei liiemmin jalkapallo edes pelipäivänä ollut näyttäytynyt. Muutama Hansan pahamaineiselle Suptras-kannattajaryhmälle kuulunut graffiti tuli keskustasta bongattua, ja ilmeisesti muutama joukkioon kuulunut pelottavan näköinen setäkin vilahti päivällä ohitsemme. Stadionille löysimme suht helposti ja sen lähettyvillä alkoi populaakin näkyä melko paljon. Areenan edessä vedimme viimeiset viinaksemme naamaan ja lähdimme kohti turvatarkastusta. Noin 100 metrin päässä areenastamme kuului uskomaton rummunpauke ja ihmisten laulu. Ääni tuli areenalta ja aloitusvihellykseen oli aikaa tällöin noin puolisen tuntia.
DKB-Arena, tuolta Hettarille luxeja
Pelipaikan ympärillä pyöri poliiseja kuin natsi-Saksassa konsanaan. Myös mellakkapoliiseja näkyi jonkin verran ja muutama bängeri paukahti. Turvatarkastuksen heebolla riitti ihmeteltävää kaverini nuuskapurkin kanssa ja meikäläisen pakastepussiin sullomien purukumien kanssa. Äijä osasi perkeleen hyvin lontoota, joka oli varsinkin Rostockissa erittäin harvinaista. Edes juna-aseman noin 30-vuotias, kaunis lipunmyyjä ei osannut enkkua sanaakaan. Turvatarkastus oli tarkka ja hidas, joten opikseen näyttävät ottaneen Suptrasien megalomaanisista soihdutuksista.
Turvatarkastus jurriheilahduksella
Omat mestamme olin tilannut postitse Ostkurveen, jossa oli plekseillä aidattu fanikatsomo. Fanikatsomoja on kotijoukkueelle areenalla kolme, kaikki kulmissa. Meitä vastapäätä toisessa päädyssä olivat suptrasit (noin 2000 henkilöä) ja heidän kanssaan saman päädyn eri kulmassa noin 150-200 vastustajan kannattajaa.
Ennen peliä
Ennen peliä koko stadion (noin 15 000 katsojaa) lauloi Hansan kamalan kuuloisen laulun. Hyvältä se kuitenkin kuulosti, kun se tuli noin monesta suusta. Kentällä pyörinyt mikrofonimies huudatti yleisöä huutamaan pelaajien nimet. Ihailtavalla antaumuksella huoltajatkin huudettiin kentälle, jossa kymmenisen fania heiluttu jättiflagojaan.
Meidän paikat
Oma seisomakatsomomme oli täynnä sekalaista sakkia nuorista vanhoihin ja naisista miehiin. Oikealla puolellamme noin 5-10 metrin päässä oli osastomme parikymppinen capo megafonineen. Ihailtavasti kaveri jaksoi lakkaamatta lähes koko pelin ohjata huutoja ja lauluja selkä kenttään päin. Hänen ympärillään oli nelisenkymmentä nuorta äijää, jotka pitivät erityisen hyvää mekkalaa välillä Peppiä hypellen. Rumpuja oli paljon, mutta niitä osattiin myös käyttää melko hyvin pelkkään rytmittämiseen.
Katsomomme capo
Suurin peukku täytyi kyllä nostaa Suptraseille. Ei edes intin kunniakomppaniakeisseillä porukka osannut toimia noin järjestelmällisesti. Parituhatta käsiparia nousivat ja laskivat ja jokainen chantti ja huuto alkoivat täsmälleen samaan aikaan. Taputukset näyttivät hienoilta eikä tahti ollut liian kovaa. Mikä parasta ääni kantoi meidän katsomoon kovalla volyymillä. Välillä vedettiin vuoropuhelua heidän ja meidän katsomon kanssa ja se kuulosti hyvältä.
Kyllä oma katsomommekin osasi, mutta ei läheskään tuolla asenteella. Vanhat patut yrittivät välillä laulaa omia laulujaan, mutta äkkiä kaikki saatiin samaan veisuun. Hienon näköistä oli myöskin katsomon samanaikainen huivien nostaminen pään yläpuolelle. Miltei jokaisella oli Hansa-huivi, joten oli meidänkin pakko käydä puoliajalla poistamassa omamme. Makkara- eikä bissejonoon viitsinyt mennä, kun olivat niin tukossa.
Huivimeri
Keskellä, sisääntuloaukon päällä mies- ja naisrumpalistit.
Toisella puoliajalla järkkäri poisti katsomostamme hänelle ilmeisesti päätä aukoneen kolmikymppisen miehen. Muuten järkkäreitä oli ihmeelisen vähän katsomossamme, mutta ilmeisesti he odottelivatkin stadikan uumenissa ja suptrasien puolella mahdollisia konflikteja. Kentän kulmissa oli aina kaksi järkkäriä sateenvarjoineen suojaamassa kulmanantajaa katsomosta lentävältä roinalta. Kun katsomosta poistuttiin, annettiin järkkärin kouraan lippu. Takaisin tullessa sai kouraansa randomin lipun samaan katsomoon. Olimme koko pelin melko alariveillä, kun yläpuolellamme oli parisen tuhatta ihmistä. Muutamiin vetoihin osallistuttiin, kun ymmärsi jotain sanoista.
Vastustajan kannattajat olivat tuoneet mukanaan paljon erilaisia bandiksia ja lakanoita, joista yksi oli löytänyt tiensä toisella puolella Suptrasien joukkoon. Valko-vihreä lakana ui hetken ylös alas pitkin kilipääsektiota. Lopulta sitä roikotettiin Suptrasien oman SUPTRAS-bandiksen edessä ja kohta se olikin revitty palasiksi. Aikamoinen Bondi on täytynyt olla sen kaverin, joka on onnistunut soluttautumaan vieraskatsomoon ja päässyt sieltä monimetrisen lakanan kanssa pois.
Revitty lakana ja Suptras-osasto
Sama lähempää
Vastustajan fanien äänikin kantautui pari kertaa osastoomme, mutta tehokkaasti se vaimennettiin. Välillä katkarapukatsojatkin nousivat penkeiltään laulamaan Hansan kannatuslauluja.
Vastustajien kannattajat ja katkisosasto
Itse peli oli aikamoista kuraa. Väittäisin, että Veikkausliigan kärkijengit pystyvät samaan. Pallo pomppi kuin seonnut kenguru ja harhasyöttöjä sateli. Ensimmäisellä puoliajalla Rostockin toinen kärki oli huomattavan huono ja hänet vaihdettiinkin parempaan toiselle jaksolle. Rostockin veska torjui hyvin koko pelin ja oli ekalla jaksolla paljon työllistetympi kuin Wolfsburgin molari. Tokalla jaksolla meinasi Hansa pari kertaa maalata ja yleisö eli jännittäen mukana. Jännityksen piikkiin taitaa mennä ajoittainen menon vaimentuminen katsomossa toisella jaksolla.
Pelikuva
Näytti siltä, että tasoltaan surkea peli päättyy 0-0 tulokseen. Meidän ja muiden kauhuksi ottelun viimeisellä sekunnilla teki Wolfsburg 0-1 maalin. Päällemme ei lentänyt bisseä eikä muutakaan rojua. Muutama fani huusi paskan ja painui kotiin. Noin puolet katsomostamme jäi kuitenkin vielä kiittämään omiaan. Muutamat pelaajat kävivät kirvelevästä tappiosta huolimatta ykstellen kiittämässä fanikatsomot kentältä käsin. Vastustajan kannattajat ja meidän päädyn fanikatsomot yrittivät laulaa omilleen. Suptrasit olivat hiljaa, mutta kukaan ei ollut poistunut tuosta katsomon osasta. Lopulta pari pelaajaa uskalsi heidänkin kohdalleen kiittämään ja siihen Suptrasit vastasivat maksimaalisella huudolla/laululla.
Lopulta lähdimme tyhjästä katsomosta Suptrasien jäädessä paikoilleen varmaankin turvallisuussyistä. Tuossa vaiheessa säälitti vastustajan kannattajien puolesta. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Suptrasit osittavat vieraskoreuttaan muualta tuleville. Kadulla oli rauhallista lukuisten poliisien partioidessa niitä. Muutama bängeri pamahti ja ihmiset valuivat pois vähän keskustan ulkopuolella sijainneelta areenalta.
Meno oli siis hyvää, mutta ilmeisesti Wolfsburg ei herätä Rostockissa kovinkaan suuria tunteita, sillä stadionkin oli vain puolillaan. Iltamme venähdettyä aamuseitsemään kertoi hostellimme baarin baarimikko ja paikan turvallisuusvastaavana toiminut hieno mies, että moni Suptraseista on atteeltaan natsihenkinen ja että koko porukka on täynnä aikamoisia kilipäitä. Ehkä oli siis hyvä, että tuohon katsomoon emme saaneet lippuja. Hän oli toiminut kyseisen katsomon järkkärinä pari vuotta ja sanoikin että esim. Hampurissa on katsomomeininki huomattavasti parempaa.
Muutenkin tuo lontoota parhaiten reissumme aikana vääntänyt herra oli leipiintynyt koko Rostockiin ja sen "huonosti koulutettuun paskaväestöön". Kuulemma Bacio-clubikin, jossa tuli juhlittua pari yötä, oli varsinainen piriluola. Emmekä me mitään huomanneet, eivät varmaan paikalliset pillerinpyörittäjät uskaltaneet yrittää diilata mitään, kun vedimme tunteja niin uskomattomia mooveja tanssilattialla.
Seuraavana päivänä matka jatkui Berliiniin, mutta en nyt ala mitään reissukertomusta muusta matkasta selittämään, vaan pyrin pysymään nahkakuula-aiheessa. Mutta vielä reissun plussat ja miinukset:
+ Naiset kauniita (toisin kuin luulimme)
+ Rostock on viihtyisä pikkukaupunki (toisin kuin luulimme)
+ Saksassa kadut siistejä, vaikka "betoni kukkiikin lukuisilla maalauksilla". Helsingillä jotakin opittavaa?
+ Ihmiset ystävällisiä, ainakin baareissa
+ Halvat, isot ja maukkaat dönerit
+ Muutenkin hintataso
+ Berliini (Kivan tuntuinen mesta, jonka kaupunginosa Helsinki voisi olla ainakin kokonsa puolesta)
+ Lutuuri
- Ihmiset osaavat erittäin huonosti ja usein ei ollenkaan lontoota
- Tylytys välillä, jos et puhu saksaa
- Pelkät parisängyt huoneissa
- Rostocker-bisse (kamalinta paskaa ikinä)
- Sekopää, joka mouhosi itsekseen ja seuraili pullo kourassa meitä öisessä Berliinissä
- Syömämme braatwursti
- Vivan MILF-juontaja, johon rakastuin
Siisti reissu siis oli. Kuitenkin huomasi, että tuossa ottelussa meno oli paljon vaimeampaa kuin monessa muussa Bundesliigan tai Saksan 1. divarin pelissä. Tästä fudismeiningistä innostuneena pitäisi päästä vielä kesällä länsinaapuriin ja miksei Saksaankin katselemaan matseja. Suurella lämmöllä suosittelen. Kaksi kaveria, jotka eivät ole mitään fudisdiggareita, kehuivat myös menoa.
