Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #1558 : 12.06.2025 klo 16:42:28 |
|
Suomi pallollisena vs. Puola pallottomana
Mietin, että jos Suomi avaisi 2-3-2-3/2-1-4-3:lla kuten viimeiset 20 minuuttia Hollantia vastaan, Puola saisi 5-3-1-1 muodollaan sopivia vastinpareja (Piatek olisi häirinnyt toppareita, Swiderski peilannut ankkuri-Kairisen ja Moder-Szymanski-kaksikko sitten kasit. Wingbackit olisivat pudonneet alas Suomen laitureiden mukana luoden viimeiseen linjaan 5v3-ylivoiman toppareiden kanssa laitureita ja Pohjanpaloa vastaan, mutta painollinen wingback puolustanut kyllä aina eteenpäin laitapakkiin jättäen Suomen laiturin syöttövarjoon, joten todellisuudessa viimeisessä linjassa olisi ollut monesti lähinnä 4v3-ylivoima ainoastaan, kun sivutoppari olisi paikannut hetkellisesti wingbackia laiturin vartioinnissa ja kaksi muuta topparia sitten olisivat silti olleet 2v1-ylivoimaisia Jollea vastaan). Painottoman puolen laitapakin polskit kyllä olisivat todennäköisesti siis jättäneet auki toisen topparin lisäksi, joten Hradeckyn puolipitkille syötöille olisi ollut tilausta ja ylipäätään maaliskuun pelien puolenvaihdoille prässin alta painottomalle puolelle. Mietin toki etukäteen, että Puola on joskus prässännyt myös 4-4-2:lla, kun toinen wingback on noussut kk-linjaan ja sivutoppari liukunut pakiksi. Pohdin, että kenties Zalewski ottaisi ajoittain kiinni ylempää ja Kiwiorista tulisi hetkeksi laitapakki varsinkin, jos Suomi avaisi 2-4-4:llä kuten Hollanti-pelin ensimmäiset 70 minuuttia.
Suomi aloittikin prässinpurkamisen 2-4-4/2-4-1-3:lla, kun käytössä oli taas viiden alakerta. Jensen nosti alhomaisesti laituriksi viimeiseen linjaan ja Lod kavensi kympiksi Pohjanpalon alapuolelle. Puola vastasi siihen 4-1-3-2 muodolla. Se jätti kuin jättikin tuollakin tavoin toisen pakin eli Peltolan vapaaksi sivurajalle, kun kärkipari hoiti topparit Hoskosen ja Tenhon. Kasit Moder ja Szymanski merkkasivat Kairisen ja Kamaran. Hetkellisesti rajaheiton jälkeen oikeana wingbackina ollut Zalewski nosti Uroseen. Slisz merkkasi puolustuslinjan edestä Lodin ja viimeisessä linjassa Puolalla oli se 4v3-ylivoima, kun Jolle oli yksin Bednarekia ja Kiwioria vastaan, sillä Skrzypczak liukui laitapakiksi kiinni Antmaniin ja Cashin vastuulla oli tietysti Jensen. Puolan yläviisikko sai ohjattua Tenhon kulmalipulle ja tämän hätäinen nosto ohi Piatekin ei tavoittanut Pohjanpaloa viimeisestä linjasta. Toinenkaan prässinpurku ei sen parempi ollut, kun juoksupallo Jensenille takaisin vasemmalle vaihtaneen Zalewskin selustaan karkasi pitkäksi. Tuolloin Slisz oli ekstrapelaaja puolustuslinjan edessä, kun Lod roikkui Jollen rinnalla puolustuslinjassa ollen täten Kiwiorin mies. Kirjasin silti plussan siitä, että Suomi yritti hyödyntää vapaata pelaajaa, kun Hradecky vaihtoi puolen maitse Peltolalle, jonka syöttö vain oli surkea kohti Jenseniä. Myöhemminkin kyllä Luke kierrätti usein suoraan Hoskosen ohitse Peltolalle. Pelinavaaminen oli siis alussa sekoitus vapaan pelaajan hyödyntämistä, mutta yhä edelleen myös suoraviivaista Pohjanpalon tavoittelua. Sen jälkeen siihen tuli vielä lisänä leveyspelaajien löytäminen viimeisestä linjasta.
En tiedä, pitikö Suomen alusta asti avata 2-3-2-3/2-1-4-3:lla, mutta noiden tilanteiden jälkeen se viimeistään alkoi käyttää sitä. Kairinen jäi yksin ankkuriksi, kun Kamara nosti selvemmin tämän rinnalta ylemmäs Lodin tasolle toiseksi kasiksi. Puola vastasi siihen korkealla 5-3-2 blokilla, jossa vastuut olivat sellaiset, että Peltola kyllä periaatteessa yhä jätettiin auki sivutopparina, mutta Moderin vastuulla oli irrota laitakeskikenttänä kohti Masaa ja kahden tulen välissä jättää samalla Lod syöttövarjoon. Kärkipari nimittäin keskittyi siihen, että he estivät syötöt toppareilta keskikentälle Kairiselle ja Kamaralle. Swiderski pysytteli alkuun enemmän Kairisen lähettyvillä, jolloin muoto ehkä olikin se 5-3-1-1 kuten ennen peliä arvailin, vaikka lähestyikin tarvittaessa Hoskosta. Piatek sijoittui Tenhon ja Kamaran välimaastoon. Jos Swiderski käynnisti korkean prässin blokissa hölkkäilyn sijaan, tuolloin puolustuslinjan edestä Slisz nosti sitten kiinni Kairiseen, joten tätä kyllä pyrittiin selvästi eliminoimaan avausvaiheessa eikä se ollut yllätys. Jos Piatek ei puolestaan saanut jätettyä Kamaraa syöttövarjoon prässätessään Tenhoa, Szymanski paikkasi. Varsinkin tappioasemassa Puola aktivoitti prässiään ja kärkipari iski useammin kohti toppareita ärhäkästi. Oikea wingback (Cash) oli edelleen Urosessa ja Zalewski seurasi Jenseniä Puolan puolustuslinjaan, jossa Jolle oli 1v2-alivoimainen, jollei sitten Kiwiorin pitänyt puolustaa eteenpäin Lodiin silloin, kun Moder vuoti. Kun Puola tosiaan ryhmittyi melkein heti korkeallakin 5-3-2:een, silloin Suomikin pystyi aika aikaisessa vaiheessa toisinaan siirtymään rakentelumuotoonsa 3-2-5, jota se käytti joskus oman kenttäpuoliskon puolivälissä palloa pyörittäessään. Puolan vastuita se ei sinällään muuttanut.
Suomelle merkityksellisintä oli kuitenkin se, että Antmania vartioi leveydessä edelleen sivutoppari Skrzypczak. Suomi halusi houkutella varsinkin Cashia prässäämään kunnolla Urosta, jotta sitten Antman jäisi entistä eristetympään tilaan sivurajalle vastustajan heikointa lenkkiä vastaan. Muutamia kertoja Suomi onnistuikin prässinpurussaan laitojen kautta ja liikutettua pelivälineen Glenin tai Urosen kautta Antmanille, joka sitten joko siirsi kuljettamalla painopisteen hyökkäyskolmannekselle tai zalewskimaisesti leikkasi muodon sisään etsien kiihdyttävää syöttöä paremmalla jalallaan. Esimerkiksi 39. minuutilla Antman kuljetti melkein päätyyn asti, kunnes Cash vasta ehti yläpuolelta tuplaamaan, mutta silti tuostakin tilanteesta oli palkintona kulmapotku. Kuten todettua, tuollaiset ketterät laiturit ovat prässinpurussa kullanarvoisia leveydessä vastustajan "laitapakkia" vastaan. Ja onhan laitojen kautta eteneminen riskittömämpää muutoinkin sopien nykyiselle Huuhkaja-laumalle eritoten, kun vielä Terho saadaan vahvuuteen toiseen laitaan. 56. minuutilla puolestaan Antman leikkasi muodon sisään ohi Skrzypczakin, mutta kehitettävää hänellä on siinä, miten hän pystyy noista hetkistä antamaan sen peliä edistävän puolenvaihdon tai läpisyötön vahvemmalla jalallaan. Tuossakaan tilanteessa se ei onnistunut siten kuin maailman parhailla laitureilla williamseilla, yamaleilla, dokuilla jne. Kertaalleen avauspuoliajalla myös Kamara käväisi sivurajalla ja Antman rotatoi välikaistalle. Glen veivasikin ahtaassa tilassa Skrzypczakin vipuun, mutta pysäytti kyllä pelin melkeinpä heti sen jälkeen dynaamisen kuljetuksen tai pystysyötön sijaan. Tietysti jatkoa ajatellen on hyvä, että hänkin kykenee paikkoja vaihtaessa ja vastustajaa hämmentäessä antmanmaisesti voittamaan suoran vastustajansa, mutta hieman erityylisenä saippuana. Toiselta laidalta jäi mieleen se, että seitsemännellä minuutilla Jensen pelattiin auki seinäpelillä Zalewskin taakse, mutta aikainen keskitys meni pakan läpi Antmanille eikä seuranneesta lyhyestä pallonhallinnasta Puolan boksin liepeillä aiheutunut vaaraa. Oikeajalkaisena pelaajana Jensen ei samaan tapaan pystynyt kierähtämään suoran vastuksensa ohi, vaan joutui turvautumaan noihin pystyaloitteisiin enemmän, joista tuo yksi onnistui kohtalaisesti. Muutoin häntä ei saatu vauhtiin tarpeeksi.
Ja jos laitureille ei pystytty pelaamaan houkuttelun johdettua epäkiitolliseen asemaan, sitten arsenaalissa olivat ne pitkät pallot Pohjanpalolle prässin ylitse. Hradecky ainakin mututuntumalla toki muutoinkin avasi useammin pitkällä kuin lauantaina ja varsinkin toisella jaksolla jatkuvasti johtoasemassa riskejä vältellen. Sekin söi osin Suomen momentumia ja olisin halunnut, että edes välillä Suomi olisi jatkanut sitä, että se olisi pelannut prässin ohitse linja kerrallaan Antmanille ja Jensenille leveyteen Puolan "laitapakkeja" vastaan. Eivät ne Puolan muutamat yläalueriistot avausjaksollakaan kuitenkaan mitään pahoja tilanteita omiin aiheuttaneet mielestäni. Pelirohkeus siis ehkä hitusen hukkui 2-0 tilanteessa niin pallollisena kuin pallottomana, mutta melko ehjä 60-minuuttinenkin oli jo eteenpäin menoa Puolan tasoista kakkoskorin maata vastaan. Toki omaan silmään Suomi kamppaili kohtalaisesti ykkös- ja kakkospalloista ja sai jokusen kerran siirrettyä painopisteen hyökkäyskolmannekselle viimeisellä 30-minuuttisellakin. Lod rouhi kohtalaisesti ainakin kakkospalloissa ja hetki ennen vaihtoaan Pohjanpalo kalasti vaparin voitettuaan kolmospallon. Voinee jopa sanoa, että vieraisiin nähden yllättävän usein Suomi sai minusta painopisteen ainakin hetkeksi Puolan päätyyn noista kaaospalloista, vaikka niiden piti olla vieraiden vahvuus. Välillä Jolle myös päästi ykköspalloja lävitseen tahallaan, mutta Bednarek ei hämääntynyt, vaan sai pidettyä Suomi-kärjen takanaan juoksukisoissa.
Maalipotkut Suomi avasi yhä 2-4-4:llä, vaikka tosiaan vaihtoikin nopeasti pelin alussa avoimen pelin avausmallin 2-3-2-3:een. Puola vastasi siihen sen aiemminkin käyttämällä 4-4-2:lla, kun Zalewski toden totta nousi laituriksi ja Kiwior liukui vuorostaan laitapakiksi kuten vanhoina hyvinä aikoina. Koko kentän vartiointi palkittiin 22. minuutilla yläalueriistolla, mutta pallo karkasi nopeasti takaisin Hradeckylle. Ehkä tuokin menetys silti alitajuntaisesti vaikutti siihen, että Hradecky lisäsi pitkien pallojen määrään. Paras tekopaikka pitkistä avauksista taisi tulla joskus 37. minuutilla, kun vastakkain olivat toistamiseen 2-4-4 ja 4-4-2. Jensen kavensi toiseksi kärjeksi Pohjanpalon rinnalle ja Lod rotatoi laituriksi. Slisz ja Kiwior olivat myös vaihtaneet rooleja siten, että Slisz ei laskeutunutkaan toppariksi, vaan laitapakiksi. Niinpä Kiwior oli omalla paikallaan, mutta hävisi ykköspallon ilmassa Jensenille. Pohjanpalo nappasi kakkospallon Bednarekin edestä ja kuljetti kuudentoista rajalle asti laukoen sitten blokkiin. Kairinen kiskaisi irtopallon boksin reunalta niukasti yli maalin yleisön kohahtaessa. Onhan tuolla viimeisessä linjassa täten muitakin päteviä kohdepelaajia kuin vain Pohjanpalo, kun Lodilla riittää vääntövoimaa ja Jensen laituriksi nostaessaan pärjää ilmassa ainakin paremmin kuin Alho, joka on joskus aiemmin ainakin saanut pitkiä avauksia myös osakseen Kanervan alaisuudessa, mutta siinä ei hirveästi järkeä ollut. Jos jatkossa miettii sitä, että kuka on oikea wingback, prässinpurun kannalta Jensen on hierarkiassa edellä Alhoon verrattuna oli kyseessä sitten spurtit suoran vastustajan taakse tai pääpallot puolustuslinjan edessä. Ja tuo sillä oletuksella, että wingback nousee laituriksi viimeiseen linjaan kuin näissä kesän matseissa. Toisaalta oman boksin puolustamisessa Alho vetää pidemmän korren. Kesäkuun pelien perusteella keskitysten ehkäisy mennee suht tasan.
Puolan 5-3-1-1/5-3-2 blokin murtamisen ajattelin ennalta olevan haastavaa, kun laitakeskikentätkin makaisivat tiiviisti puolustuslinjan edessä ylätaskuja tukkimassa ja sen olevan inhottava vastus kuten vaikkapa Wales-pelit osoittivat reilu vuosi sitten. EM-kisoissa sen bussi ei sitten enää kestänyt niin hyvin, kun se yritti ottaa aika ajoin jopa turhaan ylhäältä kiinni, vaikkei se ole joukkueen vahvuus (jälkihuomiona samoja piirteitä näkyi tässäkin pelissä). Oletin, että laitakaistojen käyttämisen tulee olla runsasta, koska klassisesti keskityksiä viljelemällä vieraiden puolustus olisi helpoimmin murrettavissa kombinaatiopelaamisen sijaan, sillä ihan aina Puola ei ole onnistunut puolustamaan boksiaan täydellisesti ja mm. ennen EM-kisoja Tsekki rankaisi sitä, kun Coufalin keskitys meni kaikkien läpi aina Soucekille asti. Samoin Liettuan paras maalipaikka maaliskuussa tuli laitakaistakeskityksestä, joka meni puolalaistopparien läpi aina parhaalle sektorille, jonne hyökkäsi painottomalta puolelta Matulevicius tuhlaten avopaikan veskarin edestä. Moldovakin loi toisella jaksolla pari puolittaista maalipaikkaa keskityksistä. Puolaa vastaan on oltava paljon pelaajia menossa boksiin aiheuttamaan uhkaa, mutta riittävät numerot boksissa eivät ole olleet ongelma Friisin alaisuudessa kolmessa matsissa, vaan ihan kivasti vastustajan rankkarialueella on ollut usein neljäkin kohdepelaajaa keskitystilanteissa, joten sikäli en ollut etukäteen huolissani. Toivoin vain sitä, että Alhokaan laidallaan ei aikailisi tällä kertaa keskityspaikoissa niin paljoa, vaan annostelisi ruokaa Pohjanpalon lohilautaselle ahkerasti, mutta penkillähän hän aloitti.
Suomen leveyden käyttö oli tyydyttävää, muttei täysin suotavan runsasta. Avausjaksolla Suomi ei minusta keskittänyt tarpeeksi ja testannut Puolan boksipuolustamista silloin, kun se pääsi hyökkäyskolmannekselle. Uronen, Kamara ja Antman tyytyivät kolmioihin vasemmalla laidalla Kanervan aikakauden malliin. Kun keskeltä ei kuitenkaan olisi asiaa murtautua läpi, olisin halunnut, että Uronen olisi eristetty vahvemmin laitaan ja Antmankin liikkunut pelipaikoille boksiin päättämään keskityksiä. Tuon kolmikon kautta pelaamalla Jensen jäi aika pimentoon omalla laidallaan sitä matsin alun yhtä keskitystä lukuun ottamatta, joka tuli tosiaan prässinpurun seurauksena. Ja kun Suomi sitten keskitti vasemmalta, pallot olivat liian korkeita, kun nimenomaan matalissa keskityksissä puolalaistopparit ovat sekoilleet omiin jalkoihinsa. Esimerkiksi kahdeksannella minuutilla Antman leveydessä ja palautti pallon Uroselle alemmas. Tämä nosti sen välikaistalta luukulle, mutta Pohjanpalo ei siihen yltänyt millään. 43. minuutilla Lodillakaan ei ollut palaa ilmassa klaarata Urosen keskitystä. Muutama muukin nosto boksiin esim. Kairiselta päättyi samaan tapaan hävittyyn pääpalloon. Mutta ehkä suomalaiset saivat tauolla palautetta, koska toisen jakson alussa parin minuutin sisään hyviä asioita tapahtui. Ensin 50. minuutilla Suomi toistamiseen maalipotkusta (2-4-4 vs. 4-4-2) voitti ykköspallon viimeisessä linjassa Jensenin kaventamisen ansiosta (Alho ei olisi ikinä tuota suoritusta tehnyt vrt. Bundesliiga-Fredrik) ja eteni Puolan päätyyn. Antman oli yhä leveydessä ja sai sinne kierrätyksen sekä jalan auki. Sisäkierteinen pallo ei ihan mennyt Pohjanpalon kupoliin, vaan Skorupski tuli nyrkkeineen vastaan. Parin minuutin päästä puolestaan erikoistilanteen jäljiltäkin Antman oli vasemmassa laidassa ja sai tassun auki Cashia vastaan. Hoskonen oli jäänyt boksiin puskien ylärimaan. Vaikka toisella jaksolla tilaisuuksia keskittää oli vähemmän, ne harvat hetket Suomi käytti avausjaksoa päättäväisemmin ja löi palloa boksiin, kun sauma vain oli. Se oli hyvä juttu ja Puolan boksipuolustus tuli edes vähän paremmin testatuksi melkein murtuen. Mutta matalia palloja jäin yhä kaipaamaan.
Mitä tulee selustaan murtautumiseen, tarkkailin, että saisiko Pohjanpalo imettyä toppareita mukaan vastaantuloillaan ja sitten tekisivätkö kaverit ympäriltä pystyliikkeitä noista toppareiden jättämistä aukoista, kun Maltakin oli sellaisesta seinäpelistä kertaalleen päästä läpiajoon vieraissa maaliskuussa. Muutoin en olettanut puolustuslinjan takana olevan ihan hirveästi tilaa pystysyötöille. Ajassa 17:45 Peltola hyppäsi sivutopparin tontilta keskikentän pohjalle ja rakentelumuoto oli maaliskuumainen 2-3-5 ennemminkin. Tuo toistui pari kertaa pelissä ja kenties sillä haluttiin vaikeuttaa Moderin puolustamista häntä ja Lodia vastaan, kun nämä olivatkin lähempänä toisiaan. Kertaalleen se onnistui, kun Peltola liikutti pelivälineen Moderin ohitse oikeaan ylätaskuun auki jääneelle Lodille, kun Moder ei voinutkaan pysyä tässä kiinni. Kiwiorin piti pompata puolustuslinjasta eteenpäin, mutta Lod jatkoi pallon yhdellä siirrolla tämän taakse, mutta Jolle ei aivan ehtinyt siihen. Idea oli silti oikea. Samoin 23. minuutilla laatu uupui viimeisestä siirrosta, kun Urosen syötöstä Glen pelasi välikaistalta ylätaskusta seinän kolmannelle topparin jättämästä aukosta, mutta Antman ei ehtinyt spurtata tuon siirron perään myöskään. Nuo yritykset jäivät tosiaan mieleen, kun ne tapahtuivat siihen päätyyn, jossa istuin. Enkä kahlaa koko nauhaa läpi jälkikäteen, jos jokin vastaava tilanne meni vielä ohi. Summa summarum, pientä yritystä oli päästä selustaan sillä tavoin kuin ennen matsia ajattelinkin, mutta toteutus ja ajoitukset sakkasivat vielä. Ehkä viimeisen linjan murtaminen paranee, kun Friisin alaisuudessa tulee lisää yhteisiä kokemuksia. Vastustajan tiiviin muodon sisään ei pahemmin asiaa tietenkään ollut ja siksikin piti hakea nopeita yhden kosketuksen jatkoja 10-alueelta. Avausjakson ainoa isompi miinus olivatkin hitaat hyökkäykset rakenteluvaiheessa, kun peli meni muodon ulkopuolella pyörittelyksi, vaikka Glen taikalanteillaan yritti luoda etua keskitasossa toisinaan. Enpä muista, että Suomi olisi ollut noita paria ylempää väläystä lukuun ottamatta ollut lähellä mennä kombinaatioilla Puolan bussin läpi.
Puola teki yläalueriistosta 2-0 osuman Maltan verkkoon, kun Moderin jätöstä Swiderski viimeisteli tarkasti alakulmaan boksin rajalta Maltan suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan. Tämähän väläytti jo avausjaksolla kaukolaukaustaitojaan kertaalleen ampuen vasurilla niukasti yli maalin 20 metristä. Ei Puolan vastaiskujen silti lähtökohtaisesti pitänyt olla kovin vaarallisia Huuhkajille ainakaan syvältä lähtevinä. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Suomi oli ihan jees ja varsinkin toisen jakson alussa Kamara vastaprässäsi loistavasti pari kertaa ohjaten mm. vastuksen sivurajasta yli. Hän puolusti kuin vuosi olisi ollut 2019, jolloin Glenin toiminta neg. tilanteenvaihdoissahan oli priimaa. 14. minuutilla hän toki sitten itse hukkasi pelivälineen keskikentällä Szymanskille, jonka terävä isku keskiblokista yllätti Kamaran, mutta tuonkin vastaiskun muut ohjasivat laitaan ihan hyvin eikä keskitys sieltä tavoittanut omia boksista. Niskanen puolestaan katkaisi erinomaisesti Cashin kuljetuksen kertaalleen sivuprässillään.
Erikoistilanteet
Puolalla ei ollut boksissa viittä kohdetta odotetusti, vaan jopa kuusi (1+5). Szymanski oli tietysti pallolla. Suomi siirsi nyt alusta asti Antmanin neljänneksi vartioijaksi boksin reunalta, mutta tämä lähinnä repi hetken ja keskityksen lähdettyä ilmaan luopui miehestään liikkuen "omalle paikalleen" boksin reunalle kakkospallovalmiuteen. Puolan takaviisikosta Moder, Skrzypczak ja Piatek olivat merkkaamattomina, kun Peltola ja Jensen kontrolloivat Kiwioria ja Bednarekia sekä Kamara vielä sitoi vitosen alueella omaa pelaajaansa. Szymanskin ensimmäinen kulma putosi vitosen viivalle sisäänpäin kiertävänä ja Skrzypczak pääsi siihen käsiksi Hoskosen edestä, muttei kunnolla pallon päälle ja pusku karkasi yli. Muut kulmat Suomi puolusti minusta hyvin ja aluepuolustusviisikko oli jämptimpi, kun toisella jaksolla Källman purki etutolpalta erään keskityksen ja lopussa Niskanen voitti takatolpalla ykköspallon Skrzypczakia vastaan. Aiemmatkin vastustajat ovat keskittäneet tuonne takatolpalle, kun siellä on ollut Uronen, joten sikäli tuossa ei ollut mitään uutta, kun kehissä oli Jereä kehnompi Niskanen. Toistan saman kuin Hollanti-pelinkin jälkeen eli luotto kulmapotkujen puolustamiseen on palautunut melko korkealle tasolle, kun sen Kreikka-vieraspelin jälkeen ongelmia ei juuri ole ollut.
Cashin pitkät lingot sen sijaan olivat pahoja, vaikka kohdealueella Suomella oli 8v6/7v5-ylivoima noissa tilanteissa. Hoskonen putsasi sen ensimmäisen heiton rutiinilla muualle pelin alussa, mutta toisella jaksolla sitten kakkospallot varsinkin alkoivat pyörimään jaloissa ja lopulta Kiwior survoi kavennuksen Piatekin laatuliippauksesta Peltolan jäätyä kakkoseksi. Tenho jäi ikävään välikäteen Puolan kahta vielä kovempaa kohdepelaajaa Bednarekia ja Kiwioria vastaan. Puola teki kuin tekikin taistelupallomaalin, mutta tosiaan rajaheitosta eikä niinkään avoimesta pelistä, heh.
Kuvamateriaali ei kertonut ennen peliä sitä, että miten Puola puolustaisi kulmapotkut. Opin, että se teki sen siten, että aluepuolustajia oli neljä, vartioijia neljä ja reunalla pari pelaajaa. Suomi jatkoi kuudella kohdepelaajalla (2+4), mutta Alhon ollessa penkillä Kairinen antoi kulmia myös ulospäin ensi kertaa Friisin ja Almenaran alaisuudessa. Tarkkailin, että keskittäisikö Kairinen edelleen keskelle boksia vai hakisiko hänkin vaihtelun vuoksi joko roikkua takatolpalle tai etualueelta Pohjanpalon liippausta. Ensimmäisessa kulmassa takanelikon blokit Pohjanpalon ja Lodin toimesta tekivät tilaa Tenholle, jonka Bednarek kadotti. Tenho juoksi jollemaisesti kohti etualuetta, mutta liippaus oli vain puolittainen hipaisu. Toinen kulma oli potentiaalisin toisen puoliajan alussa. Sen Kairinen keskitti tutummin keskelle boksia, mutta Jolle ei ihan yltänyt siihen. Lod oli auki takatolpalla, kun Skrzypczak hukkasi hänet, mutta vaikeasta asennosta viimeistely sakkasi. Kolmas kulma tuli ulospäin kiertävänä ykkössektoriin vuorostaan Hoskoselle, joka voitti kaksinkamppailunsa, muttei saanut hyvää puskua aikaan ruuhkasta. Viimeisen kulman Skorupski nyrkkeili Antmanille, jonka veto kakkospallosta oli pliisu. Sanotaanko näin, että kun toivoin Kairisen keskitysten parantuvan sitten maaliskuusta, niin tapahtui ja ne putosivat keskelle boksia siten, että kohdepelaajat olivat hollilla. Näiden piikkiin meni tällä kertaa se, etteivät he saaneet laatupuskuja vain aikaan. Sivuvapaapotkuissa sen sijaan pari sisäkierteistä palloa joko karkasi päädystä yli tai jäi vajaaksi ensimmäisiin miehiin, joten niiden petraaminen olkoot sitten kehityskohde syksyyn.
|
