Väsynyt esimerkki, mutta Guardiola taisi aloittaa vetämällä vuoden Barcelona B:ssä ja sitten edarin päävalmentajaksi. Ihan OK mennyt sen jälkeen.
Esimerkkejä on myös päinvastoin kymmeniä, jos ei satoja. Siitä vaan katsomaan vaikka Pirlon, Maradonan, Seedorfin, Gullitin, jne. valmentajauria. Valmentaminen on täysin eri asia kuin pelaaminen. Vaikka ymmärrät peliä, niin sen viestiminen pelaajille ja kaikkien muiden asioiden ymmärtäminen on täysin erilaista kuin olla pelaajana.
Vertailuna myös ulkomaille on huono siinä mielessä, että rooli esim. Barcelonan, Bayernin tai ManC valmentajana on täysin erilainen kuin Suomessa. Noissa se on tiimin johtamista ja tiimiin saat "ketä haluat". Guardiola on hyvä esimerkki myös valmentajasta joka on valmentanut vain parhaita seuroja ja esim. City alisuoritti valtavasti suhteessa resursseihin tänä vuonna, joten ehkä hän ei olekkaan niin hyvä kuin luodaan kuvaa.
Tätähän tapahtuu Hollannissa jatkuvasti, että entinen pelaaja nousee nopeasti kurssit suoritettuaan päävalmentajaksi ihan pääsarjaankin. Mikä tässä nyt on muka pielessä? Perparim Hetemaj on kannuksensa jalkapallossa ansainnut. Jalkapallo, eikä valmentaminen omasti mielestäni aina parane edes ihmisillä kokemuksen myötä. Vähän sama ilmiö tapahtuu monilla kuin postinjakaja tuskin on hirveästi parempi postinjakaja ensivuonna. Persoona ja oma karisma on kuitenkin päävalmentajana toimimiseen tärkeimpiä juttuja, ei se että osaat piirtää valmennustyökaluilla siistin näköisiä treenimetodeja ja drillejä.
Postinjakaja esimerkkinä on kyllä todella huono. Vertailuna voisi olla paljon parempi vaikka se että olet ollut ensin se postinjakaja ja sitten sinusta on tehty postin päällikkö. Toinen vaatii paljon enemmän osaamista kuin toinen.
Mitä olen lukenut/kuunnellut/keskustellut, niin kaikki valmentajat jotka ovat huipulle ovat päässeet ovat kuitenkin todella paljon korostaneet kokemuksen merkitystä. Siis ei vaan ikää, vaan sitä että on valmentanut erilaisissa rooleissa, tehtävissä, jne.
Suomessa vielä enemmän korostuu valmentajan osaaminen siinä suhteessa että esim. pelkkä hyvä ryhmän johtaminen ja karisma ei riitä siinä missä se voisi riittää Englannissa Valioliigassa, koska valmentajalla on apuna 5-10 apuvalmentajaa per seura. Suomessa kuitenkin esim. Klubi 04:ssa vastuuvalmentajan vastuu on paljon suurempi ja on paljon enemmän asioita mitä hänen pitäisi osata tehdä.
Suomestakin löytyy hyviä esimerkkejä että valmentaminen on täysin eri asia kuin valmentaminen. Sami Hyypiä nyt vaikka ensimmäisenä. Loistava johtaja kentällä, täysi farssi kentän laidalla.
