Reds - Soho 1-3 (1-2)
Olihan sekava ilta.
Vielä jonkun aikaa ennen peliä ihmeteltiin, missä toinen avustava on. Hetkeä myöhemmin mies saapui paikalle poski ja käsi naarmulla, oli kaatunut skuutilla matkalla paikalle pyörätiellä ollutta isoa kiveä väistäessään. Onneksi ei ollut käynyt pahemmin, noissa kun on vakavatkin päävammat mahdollisia. Ja pystyi hoitamaan tehtävänsäkin kunnialla läpi pelin.
Peli alkoi tasaisesti, ehkä aavistuksen Redsin hallinnalla. Seitsemän ja puolen minuutin kohdalla tuo orastava momentum pysähtyi seinään, kun Sohon Jaakko Hämäläisen ja Redsin kapteeni Niko Herrasen sääret osuivat toisiinsa pallontavoittelutilanteessa keskiympyrässä, ja Herrasen sääriluu tosiaan murtui kovan napsahduksen säestämänä. Pelaajat tulivat tilanteeseen päinvastaisista suunnista, ja Hämäläinen tökkäsi pallon Herrasen ulottumattomiin, minkä jälkeen tapahtui tuo Sohon tämän kauden peleissä jo kolmanteen karmeaan loukkaantumiseen johtanut törmäys. Hämäläisen nappulakenkä oli törmäyshetkellä tekonurmessa kiinni ja oli tosiaan tilanteessa ainoa, joka ehti pelata palloa, mutta lopulta miehelle tuomittiin varoitus ja Redsille vapaapotku. Perustelu oli kuuleman mukaan se, että jos noin paha loukkaantuminen tapahtuu, täytyy olla tullut tilanteeseen liiallisella voimalla. Videoa ei tilanteesta taida olla saatavilla, mutta vähintään yhtä kovaa, ellei kovempaakin, Herranen itse tuli tilanteeseen. Erittäin huonoa tuuria, että sääri osui toisen sääreen sellaisessa kulmassa että kävi miten kävi. Jalkaan tehtiin pikakipsaus keskiympyrän tuntumassa ennen paareilla ambulanssiin nostamista. Voimia Herraselle jalan kuntouttamiseen, toivottavasti mies toipuu loukkaantumisesta täysin ja tokenee vielä takaisin pelikentillekin!
Kun peliä päästiin pitkän keskeytyksen jälkeen jatkamaan, Soho oli aavistuksen paremmin mukana siinä. En osaa sanoa, painoiko kapteenin karsea loukkaantuminen Redsin pelaajien mielissä, muttei se heidän pelaamisestaan näin vastustajan silmin hirveästi näkynyt. Kummankaan pelaamisessa ei liikoja hienouksia nähty, vaan ensisijainen hyökkäystapa oli pitkä pallo ylöspäin.
24. minuutilla Soho oli vaatimassa punaista Redsin laituri Ümit Karalle, joka nahistelu/kamppailutilanteen jälkeen löi kyynärpäällä Soho-toppari Lauri Pellikkaa keskivartaloon. Avustava näki tilanteen ja seurauksena Kara sai varoituksen. Nyt perusteluna pelkälle varoitukselle oli, ettei avustavan mielestä lyönnissä ollut riittävästi voimaa kentältäpoistoon. Perehdytin itseäni sääntökirjaan, ja täysin oikein tuo näyttää sen mukaan menneen, mikäli lyönti ei tosiaan ollut riittävän voimakas, sillä suora punainen lyömisestä tuomitaan vain, jos:
Lisäksi pelaaja, joka ei kamppaile pallosta, tarkoituksellisesti lyö vastapelaajaa tai ketä tahansa päähän tai kasvoihin kädellään tai käsivarrellaan, syyllistyy väkivaltaiseen käytökseen, ellei käytetty voima ole vähäinen.
Sitä en tiedä, miksei tarkoituksellinen lyönti tai sen yrittäminen ole säännöissä aina automaattisesti suora ulosajo
Jos oikein tulkitsen, nyt saisi lyödä kovaakin muualle kuin päähän tai kasvoihin ja selvitä varoituksella?
Eräästä Sohon pitkästä pallosta muodostui tilanne, josta Redsin maalivahti Janne Alaperä sen sijaan otti suoran ulosajon 28. minuutilla. Väkivahvasti pelannut Santtu Spätgens voitti suvereenisti pääpallon Reds-topparia vastaan, spurttasi pallon perään ja harhautti Alaperän juuri rangaistusalueen ulkopuolella. Alaperä ajoi Spätgensin kumoon, jolloin tuomari näytti miehelle punaista ilmeisen maalintekotilanteen viemisestä. Nopea tulkintatilanne, olisiko Spätgens ehtinyt palloon sijoittaakseen sen tyhjiin vai ei. Minulle kerrotun mukaan peliä olisi ollut katsomassa erotuomaritarkkailija (en tiedä oliko tarkkailutehtävässä vai muuten vaan katsomassa), jonka mielestä oli pitänyt selvitä varoituksella. Itse en tilannetta uudelleen näkemättä osaa asiaan sanoa oikein muuta kuin että varsin typeriähän nämä maalivahtien läpiajoissa tekemät kolaamiset ovat, kun maalin takaa-ajoasemasta on helpompaa nousta vielä peliin mukaan mahdolliseen alivoimalla pelaamiseen verrattuna. En toki ole maalivahti, joten ehkä se vain tulee automaationa yrittää ehtiä palloon.
Maaliin meni joku Redsin kenttäpelaajista, jolla ei kylmiltään ollut toivoakaan torjua Atte Särkän 17 metristä kovaa, keskelle ja ylös ampumaa vapaapotkua, ja näin Soho siirtyi miehen ylivoimalla heti johtoon.
Soho ei kuitenkaan saanut peliä toivomallaan tavalla hallintaan, vaan Reds tuntui sisuuntuvan entisestään kapteenin ja maalivahdin menettämisistä. Ehkä tässä näkyi myös Sohon pelinrakentelun ongelmat; Soho ei yksinkertaisesti saanut liiaksi pelattua palloa rauhassa ja kontrolloidusti alhaalta ylös, vaan pitkän hakeminen jatkui. Reds myös jätti rohkeasti kolmea, jopa neljää pelaajaa ylös, ja kun Soho pelasi varsin korkealla linjalla, kotijoukkuekin sai paikanaihioita edelleen muodostettua.
Pelin toisestakin maalista vastasi kuitenkin Soho. Spätgens voitti 35. minuutilla pääpallon tällä kertaa maaliin siirtynyttä kenttäpelaajaa vastaan muistaakseni boksin ulkopuolella, jolloin miehellä oli tyhjä maali edessään. Meinasi tosin vielä tupeloida tilanteen kuljettelemalla hissukseen maaliviivalle, jolloin Redsin puolustaja taisi hieman ehtiäkin palloon taustalta spurttaamalla, mutta lopulta Spätgens sai törkättyä pallon sisäsivuverkkoon. Ei ehkä kaikkein esimerkillisin suoritus, kun ylivoimalle päästyään Soho painotti fokuksen säilyttämistä, mutta maali on maali, ja sitä edeltänyt tilanne jälleen täysin miehen fyysistä ylivoimaa.
Vain paria minuuttia myöhemmin Reds tuli kuitenkin maalin päähän. Sohon kapteeni Tuukka Sirviö taisi hieman kompastua boksissa vastustajan pitkää palloa katkoessaan, ja yritti boksin nurkassa n. 15 metriä maalista tökätä palloa kauemmas Reds-pelaajan prässin alta, mutta punapaidan ennätettyä pallon eteen, Sirviö tökkäsikin pallon sijaan vastustajan kumoon. Eetu Wicklund oli hyvin rankkarissa mukana, mutta Oliver Hyvösen laukaus vasemmalle oli sen verran kova, ettei Wicklundille jätetty mahdollisuutta torjuntaan.
Peli ei oikein toisellakaan puoliajalla tahtonut näyttää siltä, että toinen pelasi yhden alivoimalla. Hiljalleen Redsin puolustuspäähän alkoi kuitenkin avautua tiloja Sohon vastahyökkäyksille. 66. minuutilla, juuri ennen vaihtoon tuloaan, Spätgens oli yksin läpi yhdessä Joni Rajalan kanssa. Sen sijaan, että ensiksi mainittu olisi hakenut omaa ratkaisuaan, syötti hän jälkimmäiselle viereen paitsioon. Ei Reds kuitenkaan muistaakseni aivan huipputontteja tasoitukseen saanut, ja lopulta pelin tappoi laituriksi 66. minuutilla tullut Petri Sagulin ottelun 90. minuutilla karattuaan Soho-veska Wicklundin läpisyötöstä oikealta läpiajoon ja naulattuaan pallon varmasti oikealla jalallaan etukulmasta sisään.
Redsin Kara ja Ali Abdul Salim pelasivat kyllä likaisesti, jatkuvaa tilanteiden jälkeistä jaloille ajelemista ja muuta epäurheilijamaista käytöstä
Toisella puoliajalla Kara potkaisi ensimmäisen puoliajan kortti jo tilillään Sohon Pauli Turpeista reiteen lähes päätyrajalla Turpeisen suojattua pallon maalipotkuksi, mutta jostain syystä Kara selvisi pälkähästä. Ei mennytkään kauaa, että mies vaihdettiin pois, osin arvatenkin toisen varoituksen välttämiseksi.
Hankala peli tosiaan tuomaristolle. Ehkä tuomarityöskentelyssä näkyikin eniten tuo pitkä keskeytys?
Kaikesta huolimatta Soholle jälleen päänahka Redsistä. Tällä kertaa Soho pääsi pelaamaan väkevällä ja suhteellisen laajalla kokoonpanolla. Josko näin olisi loppukaudenkin ajan
