Unohtu listauksesta vielä tulevaisuuden nimi Hyryläinen. Jeesusvittu että on keskikentälle tunkua.
Toivottavasti Friis tunnistaa näitä materiaalin leveyksiä paremmin kuin vaikkapa Hans Backe, joka tunki avaukseen sen mitäsenyoli kahdeksan puolustajaa tilanteessa, jossa Suomella oli ehkä 1,5 kappaletta kv-tason puolustajia.
Itse en osaa muodostaa tällä hetkellä ihannekokoonpanoa, mutta power ranking -henkinen katsaus kertoo seuraavaa:
-
Maalivahtitilanne on Suomella varsin mainio sikäli, että Hradecky on tässä ainoa relevantti tarkastelupiste ja Lukella hyvän siirron myötä pelituntuma kunnossa. Luken takana keskipitkällä aikavälillä kuplii nähdäkseni pieni potentiaalinen katastrofinpoikanen, ja Sinisalon lähivuosien kehityksestähän asiat tuntuvat pitkälti nyt riippuvan.
-
Puolustuksessa tilanne on totutun järkyttävä, vaikka Ivanovin ja Urosen Kreikka-siirrot menivätkin kirkkaasti positiivisen puolelle. Ei siis isoa heilahtelua suuntaan tai toiseen, mutta pohjataso on niin karmaisevan heikko, että puolustusmateriaalin takia Suomen on tällä hetkellä hyvin vaikeaa voittaa jalkapallo-otteluita vaikka pelaajat asettelisi kentälle miten.
-
Keskikentällä on leveyttä joka hakee historiallisessa tarkastelussa vertaistaan. Erilaisia vaihtoehtoja riittää, mutta samalla kuitenkin näkisin että absoluuttisen kärjen osalta keskikenttämme on ollut paremmassakin kuosissa. Kairisen ja erityisesti Kamaran momentumit ovat juuri nyt miinusmerkkisiä. Hyvin pelaajat tunteva taktinen welho pystyisi monipuolisista keskikenttämiehistämme varmasti muodostamaan erittäin toimivan cocktailin, mutta Friisin taktisen nerouden osalta on vielä naamiot riisumatta. Sen verran pitää myös laittaa jäitä hattuun, että nousevat kk-kykymme ovat A-maajoukkueen kontekstissa nuoria ja kokemattomia eikä heiltä voi vielä odottaa huikeaa suoritusvarmuutta.
-
Hyökkäyksessä tilanne on OK+. Kärjessä Jollen jälkeinen aika näyttää jo etukäteen synkältä, mutta laidoilla on kovaa EOM:ää. Vaikka Antmanit ja Keskiset eivät pelaa absoluuttisesti kovimmalla tasolla, laitureillamme on nyt kyky tehdä yksittäisissä tilanteissa maailmanluokan suorituksia, mikä on jo iso muutos aiempaan. Tämä on lisännyt ainakin omissa silmissäni Huuhkajien pelin viihdearvoa todella paljon, ja vaikka puolustajatilanteen vuoksi en usko Huuhkajien kykenevän lähivuosina suuriin mainetekoihin, pitkälti juuri laituritilanteen vuoksi jokaiseen tulevaan otteluun suhtautuu silti lapsekkaan innostuneesti ja toiveikkaasti. Puhutaan tietysti ihan erilaisista skill seteistä kuin joillain takavuosien brassitaikureilla, mutta näistä pelaajista huokuvassa fiiliksessä on jotain samaa: yllätysmomenttia, ehkäpä jonkinlaista taikaakin.
