#Mexit

[Asperiini]

Kyllähän primetime Maradona olisi nykypäivänäkin supertähti, ei puhettakaan. Toki Maradonan aika absoluuttisella huipulla oli suhteellisen lyhyt ja miehen maine osin yliampuva.

Messin fanipojille jaksamisia. Kaikkien aikojen parhaan futarin titteli on edelleen hyvin kaukana ja eikä sitä voikkaan saavuttaa ellei pysty todistamaan parhauttaan jossain toisessakin ympäristössä - lähtökohtaisesti edes maajoukkueessa kun mies ei taida Barcasta koskaan lähteä.

Jos sitä aitoa vertailupintaa hakee, niin argentiinalaisena tietysti Maradona on se johon verrataan. Vertailu Peleen on hedelmätön kun aikakausi alkaa olla jo niin totaalisen eri ja harva on Pelen otteita riittävästi edes todistanut.

Todelliset suuruudet kuten etunenässä tietysti Zidane ja siinä taustalla Beckenbauer ja Cruyff ovat kuitenkin jotain, jota Messin kaltaiset pelaajat eivät tietysti voi koskaan edes saavuttaa. Siihen kun ei riitä edes arvokisamestaruudet maajoukkuepaidassa tai suurpyttyjen voittaminen useammassa seurajoukkueessa, vaan lisäksi pitäisi vaikuttaa voimakkaasti lajin evoluutioon ja kirsikkana kakun päällä voittaa vaikkapa C-liigoja, maailmanmestaruuksia jne. vielä valmentajanakin.

Aivan mahtava kirjoitus juuri siitä samasta mitä itsekkin ajattelen kyseisestä pelaajasta. Voikun saisisin sanat samanlailla kun sinäkin!

[Lazy Town]

EDIT: Mexit luo selkeästi assosiaation Meksikoon. Ei hyvä nimi.

Itsekin odottelin naureskelua Meksikon umpisurkealle Copa-taipaleelle, petyin.

[Tino Asprilla]

Uskon että Espanja, Barcelona ja sen myötä suurissa määrin Messi ovat jo vaikuttaneet jalkapallon evoluutioon. Barcan ja Espanjan dominanssi on varmasti suuri syy miksi esim. näiissä EM-kisoissa pelataan niin puolustusvoittoista peliä. Puolustus ja vastahyökkäyspelaaminen on pakon edessä kehittynyt niinkin pitkälle että Atletico on tänä päivänä se joukkue jota Messi ja Barca eniten pelkäävät ja Islanti pelaa Em-kisojen jatkopeleissä ja jopa Suomi on napannut Espanjalta pisteen. Näissä kisoissa todistetut taktiikat voi hyvinkin olla pitkälle tulevaisuuteen arkipäivää eikä Kroatia-Portugali pelin kaltaiset kyttäilyt tule olemaan harvinaisuuksia.

Toki Beckenbauerin ja Cruyffin kaltaiselle evoluutiomuutokselle ole sanan sijaa edellä mainitusta puhuttaessa. Ja toki Cruyff on ollut se alulle panija tuossa pallonhallinnassa.

[Nice10]

Uskon että Espanja, Barcelona ja sen myötä suurissa määrin Messi ovat jo vaikuttaneet jalkapallon evoluutioon.

Pelaako Messi Espanjan maajoukkueessa? Sehän siinä olisikin, jos puhuttaisiin Barcelonasta ja Argentiinasta. Espanja on kuitenkin kyennyt aivan barcamaiseen dominanssiin ilman Messiäkin, mikä entisestään vankistaa ajatusta siitä, että Messi on vain massiivinen kirsikka kakun päällä Barcassa. Jos nyt jonkun yksittäisen pelaajan haluaa väkisin nostaa Barcelonan ja Espanjan maajoukkueen keskiöön sekä yhdistäväksi linkiksi, niin olkoon se vaikkapa sitten Iniesta, joka osuu siellä MM-finaalin jatkoajallakin tarvittaessa.

Paljon realistisempaa olisi vertailla hyökkäyspään yksilöinä Messiä ja Ronaldoa poissulkien ulkopuolisia muuttujia kuten Barcan totaalista useamman vuoden pelillistä ylivoimaa.

Jätetään nämä Cruyffit ja kumppanit rauhaan.

[JiiPee]

644 peliä, 508 maalia, 213 syöttöä, 28 seurapokaalia ja viisi valintaa maailman parhaaksi, tämä aikana jolloin kilpailu ja tietotaito lajissa on kovempaa kuin koskaan. Ronaldo on ainoa joka pääsee edes samalle planeetalle nykypelaajista, absoluuttisissa luvuissa jopa edellä, mutta suhteessa otteluihin melko selvästi perässä. Nämä ovat joka tapauksessa aivan käsittämättömiä lukemia kummaltakin herralta, niitä on turha selitellä tyhjäksi yhtään millään "mutkuniilonhyvätpelikaverit" - höpötyksellä - voi hyvinkin kestää 50 vuotta ennenkuin kukaan pääsee edes lähelle. Ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että on elänyt ja seurannut jalkapalloa silloin, kun kaksi tällaista jalkapallon superpelaajaa on pelannut samana aikakautena, vieläpä pelin suurimmissa arkkivihollisissa.

[Tino Asprilla]

Hyvä argumentti ja mietin itsekin kirjoitanko aiheesta ollenkaan. Perustelen asiaa kuitenkin sillä, että Messi on Barcan loppuun hiotussa dominanssissa ollut niin iso tekijä että olisiko se koskaan siihen pystynyt ilman Messin maaleja ja pelotetta hyökkäyspäässä? Xavi&Iniesta ovat toki olleet pelin aivot ja moottori niin Barcassa kuin Espanjassa. Olisiko Barcan pelin kehittyminen ja stabiloituminen mennyt koskaan niin pitkälle jos noin ylivoimaista hyökkääjää ei joukkueessa olisi pelannut? Tähän perustan myös samalla Espanjan maajoukkueen kehitystä. 2008,2010 ja 2012 mestaruudet oli pitkälti Barcelonan pelikehityksen jatkumoa.

Äkkiseltään pieni esimerkki jonka haluan vielä esittää vaikka se hivenen huvittaa itseänikin. Rodgers perusti Poolin pelin pallonhallintaan. Todellinen suursaavutus oli käsillä Suarezin maalien avulla, mutta aika äkkiä tuo pelaaminen muuttuikin tehottomaksi neppailuksi kun Suarez lähti ja Rodgers sai potkut. Pallonhallintaan (sanan varsinaisessa merkityksessä) perustuva peli poistui Merseysidelta yhtä äkkiä kuin se oli sinne rantautunutkin.

Joten väitän, että Messi on ollut iso tekijä loppuun hiotussa total voetbalissa.

Minulle bänniä kun otin Poolin esille tässä topicissa

[Nice10]

644 peliä, 508 maalia, 213 syöttöä, 28 seurapokaalia ja viisi valintaa maailman parhaaksi, tämä aikana jolloin kilpailu ja tietotaito lajissa on kovempaa kuin koskaan. Ronaldo on ainoa joka pääsee edes samalle planeetalle nykypelaajista, absoluuttisissa luvuissa jopa edellä, mutta suhteessa otteluihin melko selvästi perässä. Nämä ovat joka tapauksessa aivan käsittämättömiä lukemia kummaltakin herralta, niitä on turha selitellä tyhjäksi yhtään millään "mutkuniilonhyvätpelikaverit" - höpötyksellä - voi hyvinkin kestää 50 vuotta ennenkuin kukaan pääsee edes lähelle. Ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että on elänyt ja seurannut jalkapalloa silloin, kun kaksi tällaista jalkapallon superpelaajaa on pelannut samana aikakautena, vieläpä pelin suurimmissa arkkivihollisissa.

Ei tässä tarvitse pelikavereilla edes spekuloida kun kummatkin pelaajat suorittavat maajoukkueissaan 50% tehoilla seurajoukkuetehoista kun joukkue ympärillä vaihtuu ja samalla myös voimasuhteet vastustajiin nähden. Ja kyllä, nimenomaan tätä selitellään AINA - taas tässäkin topikissa - juurikin pelikavereilla. Siitäkin huolimatta, että Argentiina on paperilla ollut materiaaliltaan koko Messin ajan Copa-tasolla ykkössuosikki ja MM-tasollakin selkeästi yksi mestarisuosikeista. Portugali on taas tässäkin turnauksessa vahva jos ei nyt aivan mestarisuosikki, niin mitalikandi ainakin. Ja molemmat pelaajat ovat päässeet parastaan esittämään arvokisafinaaleihin ja mitalipeleihin.

Mielestäni tämä on hyvin loogista eikä poista sitä, että sekä Messi että Ronaldo jäävät isoina pelaajina jalkapallohistoriaan eikä vähiten juuri tarkoituksella henkilöitetyn "kaksintaisteluasetelman" vuoksi. Jalkapallossa on lajina ollut kuitenkin niin suuren suuria muitakin pelaajia, että mittasuhteet on osattava hahmottaa.

Ja voisin vielä korostaa, että tässä arviossa en edes mainitse tyyli- ja estetiikkanäkökulmaa, pelaajan karismaa tai jotain yleistä myyttisyyttä, jota tunnetusti futiksessa ei pitäisi edes sivuuttaa.

Viime yönä Messin ilmeestä varmasti näki, että kaveri vaihtaisi ainakin kaksisataa Getafea ja Shaktaria vastaan iskettyä maalia yhteen Argentiinan kanssa voitettuun pyttyyn.

[Ferro Montanha]

Kyllä tuntuu uskomattomalta kuinka kapeakatseisesti ihmiset miehestä ajattelevat. Neljä arvokisafinaalia ei ole sattumaa, varsinkaan kun Messi on yleensä ollut joukkueen avainpelaajia. Väitökset Messin pelkästä "barcamenestyksestä" ovat täyttä huuhaata. Sattumaako on myös Argentiinan maajoukkuehistorian maalikuninkuus ja viisi maalia tämänkin vuoden copassa? Ei yhdeltä mieheltä voi vaatia mahdottomia, mahdottomalta mielestäni tuntuu jo ajatus joukkueen hilaamisesta neljään arvokisafinaaliin käytännössä omin avuin. Edellisen copan ja MM-kisojen parhaaksi valittu pelaaja? Sattumaa sekin vai ovatko copa tai wc jonkun mielestä seurajoukkuekilpiluja? Lopettakaa Messin maajoukkueuran arvostelu ja nojatkaa faktoihin, pyydän..

Ei Messi yksin ole hilannut ketään mihinkään, jalkapallo on joukkuelaji ja Messikin tarvitsee niitä pelikavereita ihan samalla tavalla kuin muutkin. Valinta MM-kisojen parhaaksi oli aikoinaan täysi vitsi. Batigoal teki 54 maaliaan 78 ottelussa, Messi on tehnyt 55 maaliaan 113 ottelussa.

[JiiPee]

Ei tässä tarvitse pelikavereilla edes spekuloida kun kummatkin pelaajat suorittavat maajoukkueissaan 50% tehoilla seurajoukkuetehoista kun joukkue ympärillä vaihtuu ja samalla myös voimasuhteet vastustajiin nähden. Ja kyllä, nimenomaan tätä selitellään AINA - taas tässäkin topikissa - juurikin pelikavereilla. Siitäkin huolimatta, että Argentiina on paperilla ollut materiaaliltaan koko Messin ajan Copa-tasolla ykkössuosikki ja MM-tasollakin selkeästi yksi mestarisuosikeista. Portugali on taas tässäkin turnauksessa vahva jos ei nyt aivan mestarisuosikki, niin mitalikandi ainakin. Ja molemmat pelaajat ovat päässeet parastaan esittämään arvokisafinaaleihin ja mitalipeleihin.

Ja voisin vielä korostaa, että tässä arviossa en edes mainitse tyyli- ja estetiikkanäkökulmaa, pelaajan karismaa tai jotain yleistä myyttisyyttä, jota tunnetusti futiksessa ei pitäisi edes sivuuttaa.

Niin, maailman kaikkien aikojen parhaasta pelaajasta tässä kai keskustellaan. Varmaan katsojan silmässä, miten paljon joku myyttisyys tai karisma siinä tekee jostain esteettisistä makuasiasta nyt puhumattakaan, esim. Maradonan ja monien muidenkin pelaajien myyttisyys koostuu osin myös vähemmän positiivisista tempauksista niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin, Messi taas on keskittynyt oikeastaan yksinomaan pelaamiseen. Erityisen karismaattisena tai persoonallisena tätä kai tuskin kukaan pitääkään.

Maajoukkueura, arvokisat ja se mm-kulta on tietysti se mikä mainitaan valtavana puutteena Messin kohdalla, mutta sekin on vähän suhteellista, kun puhutaan kuitenkin arvokisojen osalta parinkymmenen ottelun otannasta uralla, joka tulee olemaan lähemmäs tuhannen ottelun mittainen, kulminoituen viime kädessä siihen mm-finaaliin, jonka Argentiina hävisi jatkoajalla ja jonne pääsemisessä Messillä oli valtava rooli. Olisiko Messi yhtäkkiä valtavan paljon parempi pelaaja tai jopa kaikkien aikojen paras, jos Götze ei olisi tehnyt maaliaan ja joku Mascherano olisikin tehnyt perseellään ratkaisun maaliviivalta minuutti ennen loppua? Tai jos Neuer olisi ajettu pihalle ja Argentiina saanut pilkun kuten monien mielestä olisi pitänyt? Toisaalta olisiko Maradona paljonkin huonompi pelaaja, jos Englanti-ottelun tuomari olisi nähnyt päivänselvän käden ja Argentiina tippunut? Vähemmän legendaarinen aivan varmasti, tuskin huonompi kuitenkaan - Messillä sitten päinvastoin.

Arvokisat on hyvin sattumanvarainen tapahtuma verrattuna pitkiin jalkapallosarjoihin - paljon "kerrasta poikki" - pelejä ja lyhyt alkusarja, moni asia voi mennä pieleen itsestä riippumattomista syistä, jos mestaruus on ainoa mikä kelpaa. Ihmisten mielissä (myös itseni) ne ovat tietenkin romantisoituneet jalkapallomaailman kaikkein suurimmaksi tapahtumaksi ja kisojen onnistujat nousevat legendoiksi, mutta kuinka paljon ne oikeasti mittaavat pelaajien todellista tasoa? Jokainen laittakoon niille sen arvon minkä haluaa, mutta älyttömät julistukset tyyliin "Messi on valovuoden Cruyffia perässä" ovat aika turhia, mittareita on monia ja jokainen valitsee niistä mieleisensä.

Noh, näitä jauhantoja käydään foorumilla aivan helvetisti, ja niistä voi todellakin vääntää aivan loputtomiin. Siinä mun viisisenttinen.

[Tolisman]

Tietenkin jos jatkaa tätä kaikkien aikojen pelaaja beckenbauer, Cruyff ,messi ja maradona pele jne jne. debattia. niin noista pelaajista Maradona erottuu joukosta siten että hän ei koskaan pelannut suuremmoisessa joukkueessa uransa aikana kuten edellä mainitut herrat!!. en tiedä voiko sitä Kasari napolia tituleeraa suuremmoiseksi joukkueeksi tai argentiinan 1986 kultajengiä vaikka mestaruuden voitti

[ariaga]

Tietenkin jos jatkaa tätä kaikkien aikojen pelaaja beckenbauer, Cruyff ,messi ja maradona. debattia. niin noista pelaajista Maradona erottuu joukosta siten että hän ei koskaan pelannut suuremmoisessa joukkueessa uransa aikana kuten edellä mainitut herrat!!. en tiedä voiko sitä Kasari napolia tituleeraa suuremmoiseksi joukkueeksi!!.

Kaksi ensimmäistä toki omalla panoksellaan auttoivat luomaan omasta joukkueestaan suurenmoisen joukkueen.


Kun nyt parhaista koskaan ja vaikutuksesta lajiin puhutaan, pitää heittää Di Stefano mukaan keskusteluun. Sen suurimman jengin suuruuden luoja, koko Eurooppalaisen seurajalkapalloilun kasvot ja totaalinen jalkapalloilija jota jonnet vain peesailivat. Yhteistä Messin kanssa se, että maajoukkue(i)ssa ei yltänyt ihan samaan liitoon.

[Jema Pelle]

Mielestäni tämä on hyvin loogista eikä poista sitä, että sekä Messi että Ronaldo jäävät isoina pelaajina jalkapallohistoriaan eikä vähiten juuri tarkoituksella henkilöitetyn "kaksintaisteluasetelman" vuoksi. Jalkapallossa on lajina ollut kuitenkin niin suuren suuria muitakin pelaajia, että mittasuhteet on osattava hahmottaa.

Arvostan molempia pelaajia suuresti, mutta itseä harmittaa, että vuoden jalkapalloilija ei ollut 2008 Xavi, 2012 Iniesta ja 2014 Neuer. Jotenkin tuo kaksintaistelu on vienyt huomion kaikelta muulta. Itselle 2000-luvun paras pelaaja on ollut Xavi.

Messillä on Argentiinassa ikävä tilanne, kun kaikessa verrataan Maradonaan. Joka kerta kisoihin mentäessä alkaa karmea rummutus ja paine. Viitsiikö enää? Fanitin Argentiinaa -78-90, mutta Maradona lopetti sen viemällä kasan paskaa väkisin finaaliin. Vuoden -90 kisat menivät pilalle kyseisen herran johtajuuden vuoksi. Messi ei ole johtaja/kapteeni vaan tämän hetken maailman paras hyökkääjä. Joku muu pitää saada tuolla kapteeniksi niin paineetkin saattaisivat hieman helpottaa.

[Wanha futaaja]

Miksi ihmeessä aina Messistä puhuttaessa pitää ottaa Maradona vertailukohteeksi? Ronaldo on se toinen superpelaaja, joka kerää jatkuvasti koko jalkapalloilevan maailman katseet ja pelaa valtavien paineiden alaisena. Forkalla kuitenkin Messi kerää murto-osan haukkuja ja huuteluita verrattuna Ronaldoon. Kysymykseni oli, että miksi Messi saa forkalla niin paljon sympatiaa ja käytin Ronaldoa hyvänä vertailukohteena.

Minä en ole verrannut Messiä Maradonaan, tai keneenkään toiseenkaan suurpelaajan, koska nämä vertailut pelitaitoihin liittyen ovat minusta täysin turhia ja epärelevantteja. Kaikki legendaariset pelaajat ovat maineensa ja kunniansa ansainneet.

Miksi Ronaldoa ei koeta yhtä sympaattiseksi kuin Messiä...sekö oli kysymys? Varmaan ihmiset muodostavat kuvan ko. henkilön persoonasta myös ja esim kiukuttelu Islanti-matsissa ja lausunnot sen jälkeen eivät antaneet kuvaa kovin sympaattisesta kaverista. Ronaldosta saa sellaisen käsityksen, hänen eleistään, ilmeistään, kehonkielestään, maneereistaan ja lopuksi noista kiukutteluista, että mies on itseään täynnä oleva diiva. Toki hänellä on siihen ns. varaa, mutta siitä ei silti yleisesti tykätä. Olipa CR7 sitten todellisuudessa minkälainen tahansa. Sitä yksityishenkilö Chrisua kun ei tunne kuin hyvin harva ihminen. Luultavasti olisi kahden kesken jutellessa ihan OK kaveri. Mutta sitähän emme varmuudella tiedä. Tunnemme vain julkisuuskuvan.   

[Vavá]

Nykyiset ja entiset joukkuekaverit suitsuttavat Crisua nöyräksi, työteliääksi ja reiluksi kaveriksi. Tiedä sitten, en minäkään kiukutteluista pidä. Islantilausunnothan olivat loogisia ja kuvasivat pelin kulkua. Englantipelissähän Islanti pelasi suorastaan loistavasti.

[Vavá]

Mielestäni R9 on viime vuosikymmenten mahtavin pelaaja Zizoun ohella.

[Norppa]

Ronaldosta saa sellaisen käsityksen, hänen eleistään, ilmeistään, kehonkielestään, maneereistaan ja lopuksi noista kiukutteluista, että mies on itseään täynnä oleva diiva.

Tässäpä tämä. Henkilökohtaisesti kun harva meistä Ronaldoa tuntee, niin mielikuva muodustuu sen perusteella mitä kentällä tapahtuu ja tv:stä näkee. Erityisesti se Ronaldon naaman vääntely ja useimmiten myös muu, vähintään kehonkielen urputus kirjaimellisesti joka ainoan tilanteen jälkeen menee nopeasti yli sietokyvyn. Se on myös hassua että esim. Zlatanistahan on monella sama mielikuva, mutta jo monta vuotta hänen naamansa on ollut tilanteiden jälkeen täysin peruslukemilla sellaistenkin tilanteiden jälkeen, joissa on tullut oikeastikin väärin kohdelluksi. Tosin nyt YLE:n studio kyllä kiinnitti tähän huomiotoa.

Messiähän lienee jopa aika vaikea "vihata" sen perusteella mitä kentällä tapahtuu, jollei hänen tietty hiirimäisyytensä ole liikaa. Vitutus syntyy ennemminkin siitä kolmansien osapuolten eli vaikka forumistien loppumattomasta hehkutuksista ja jonkinlaisesta yleisestä vitutuksesta FC Barcelonaan. Sekä ehkä myös tästä Messin "hormoonihiiri" -tarinasta.

Mutta kun "kaikkien aikojen pelaajaa" yleisesti tullaan nyt ja tulevaisuudessa miettimään, niin tuo Messin luonteen särmättömyys ja johtajuuden puute kääntyy häntä itseään vastaan.

[Rhintintin]

Argentiinassa Messin jatkoa ovat jo pyytäneet Maradona julkisesti ja tuore presidentti Mauricio Macri puhelimitse. Maradona katsoo miehen olevan olennaisen tärkeä palanen MM-kisoja 2018 ja kritisoi samalla jopa AFAn toimintaa. Samaa nuottia laulavat maan lehdistö ja fanit.

Messin ilmoitus on synnyttänyt myös kampanjan ja ainakin H-linjan metron ilmoituksissa jo pyydetään, että älä mene Leo.



Macrin twiitti:

"Más q nunca siento un gran orgullo x nuestra selección. Espero q la alegría de ver al mejor del mundo continúe muchos años más"

"Enemmän kuin koskaan tunnen ylpeyttä maajoukkuettamme kohtaan. Odotan/uskon, että ilo nähdä maailman paras jatkuu vielä useita vuosia.!

https://twitter.com/mauriciomacri/status/747539362028621824

AFA:sta muuten vahvistetaan, että Tata Martino jatkaa maajoukkueen perässä. http://www.clarin.com/copa-america-centenario/argentina/AFA-confirmaron-continuidad-Martino-Seleccion_0_1603039826.html

[Preeti]

Sen sijaan, että olisi jälleen finaalitappion ja etenkin missatun rankkarin jälkeen haukuttu lyttyyn, niin lopettamisilmoituksen myötä miestä anellaankin polvillaan takaisin.

Well played, Leo!

[aquel]

Messin päätös lopettaa maajoukkueura kertoo kahdesta seikasta: Argentiinan jalkapalloliitolla on ongelmia, joiden korjaamiseen Messi haluaa vaikuttaa tällä päätöksellään. Toiseksi päätös kertoo myös siitä valtavan painoisesta taakasta, jota Messi joutuu maajoukkueensa paidassa kantamaan. Niin paljon kuin Messi rakastaakin FC Barcelonaa ja Kataloniaa - ja tuntee olevansa jossain määrin uransa ja terveytensä velkaa seuralle - eivät nuo tunteet ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon Messi rakastaa Argentiinaa, maataan, sen kansaa ja maajoukkuettaan. Vuoden 2010 MM-kisoista lähtien Messin uran suurin tavoite, päämäärä ja halu on ollut tuottaa onnellisuutta kansalleen ja sitä kautta itselleen - tuoda mestaruus ja katkaista vuosikymmenten mittainen pokaaliton aikakausi.

Vuosien 2010 ja 2011 epäonnistuneiden kisojen jälkeen Messi ei varmastikaan tuntenut oloaan kovinkaan rakastetuksi kansansa keskuudessa. "Hän pärjää vain Barcelonassa" kuului yleisesti kriitikoiden suusta. Messi viimein saavutti onnistuneet kisat vuoden 2014 MM-kisoissa ja pääsi niin lähelle koko lajin tärkeintä ja kauneinta palkintoa. Epäonnistuminen maistui raskaalta, mutta ajan kuluessa taustalle jäi myös pieni positiivisuuden tunne turnauksesta kokonaisuudessaan - varmasti myös Messille itselleen - sillä ensimmäistä kertaa Messi onnistui maajoukkueensa paidassa avainpelaajana arvoturnauksessa viemään joukkueensa pitkälle. Toivoa, sitä oli.

Tappio finaalissa on kuitenkin koko lajin raskain tappio eikä missään olla niin veitsen terällä kahden suuren tunteen - ultimaattisen onnellisuuden ja suurimman mahdollisen pettymyksen välillä - kuin finaalissa: Voittajana olet onnellisempi kuin koskaan, häviäjänä on vaikea elää. Mutta tappio kolmena kesänä peräkkäin arvokisojen finaalissa pitkien kausien päätteeksi on jotain, minkä kuvaamiseen ei ole olemassa sopivia adjektiiveja. Mikään maajoukkue ei ole koskaan hävinnyt kolmena kesänä peräkkäin arvokisojen finaalia. Lionel Messi antaisi uransa kaikki henkilökohtaiset palkintonsa yhdestä aikuisten tasolla voitetusta arvoturnauksesta Argentiinan paidassa. Mutta tuon toiveen täyttäminen tuntuu olevan kirottu tehtävä, jota ei voi saavuttaa. Se paistoi Messin surun täyttämiltä silmiltä musertavan kolmannen peräkkäisen finaalitappion jälkeen - neljännen koko urallaan. "Neljä finaalitappiota ei ole minulle", sanoi Messi finaalin jälkeen julistaessaan maajoukkueuransa loppumista. Ei sellaista tulisi olla tarkoitettu kenellekään. Mutta jalkapallo on julmaa.

Koska maajoukkuepaita on Messille kaikkein tärkein ja rakkain, kantaa Messi hartioillaan ja tuntee syvällä sisimmässään suurinta mahdollista taakkaa ja velvollisuudentunnetta tuosta vastuusta. Vastuu on erityisen raskas Argentiinassa, jossa jalkapallo on uskonto ja sen ympärille ajaudutaan väkisin luomaan yksilökeskeisiä sankaritarinoita Kempesin ja Maradonan viitoittamalla tiellä. Etenkin jalkapallohistorian yksi suurimmista valheista - eli että Maradona olisi yksin vienyt ja voittanut Argentiinalle Meksikossa 1986 MM-kultaa - on tehnyt nyt kolmen vuosikymmenen ajan suurta hallaa argentiinalaiselle jalkapalloilulle. Maradona vei joukkueensa kahdesti arvokisafinaaliin, joista voitti ensimmäisen, ei tehnyt yhtään maalia kyseisissä finaaleissa, mutta onnekseen Brown, Valdano ja Burruchaga tekivät finaalissa yhteensä kolme osumaa. Jos Higuaín olisi tehnyt edes yhden (!) maalin kolmesta 1vs1-tilanteestaan maalivahdin kanssa 2014, 2015 tai 2016 finaalissa, olisi Argentiina todennäköisimmin voittanut mestaruuden. Sillä hetkellä, kun Argentiinassa löydetään jälleen joukkuepelaamisen jalo taito ja kaikki palaset sattuvat loksahtamaan yhtenä kesänä samoissa kisoissa kohdilleen, tulee joukkue päättämään pokaalittoman aikakautensa aikuisten tasolla.

Maradona: "They've left Messi alone and I don't want him to be alone. I have a feeling they just told him: "Go and for the love of God do something to save us.""



Messi nähdään maajoukkueensa paidassa vielä, mutta kolmena peräkkäisenä kesänä kärsityt karvaat ja niukat finaalitappiot ajoivat hänet tunteeseen: "Annoin kaikkeni, mutta en pystynyt siihen. Ei enää." Kolmannen peräkkäisen finaalin tappio on liikaa, niin kivulias ja tunteena tuore, että finaalin jälkeen ja kenties vielä tälläkin hetkellä tuntuu voimattomalta ja siltä, ettei hän pystynyt kuvittelemaan minkään mahdollisesti tulevaisuudessa tulevan turnausvoiton lievittävän tämänhetkistä kipua. Venäjä ja 2018 tuntuvat olevan vielä valovuoden päässä. Mutta siellä Messi nähdään, vaikka hänestä ei tällä hetkellä siltä tuntuisikaan. Jalkapallo kaipaa Messiä ja Messi jalkapalloa.

"... las peores batallas Dios se las da a sus mejores guerreros..."

[Wanha futaaja]

Messi on kertonut miten paljon arvokisakulta hänelle merkitsisi. Ja kaikkein kauneimpana ja tavoittelemisen arvoisimpana MM-kulta, joka edelleen lienee useimmille jalkapalloilijoille huippu, jota ei voi ylittää ja jonka veroinen ei mikään muu saavutus lajissa ole.

Eikä hopeaa lasketa, vaikka sekin itse asiassa on valtava saavutus, jota ei monen kohdalle uralla tule. Suuri yleisö muistaa vain mestarit, vaikka tietysti lajientusiastit arvostavat hopeajoukkuettakin. Joissakin kielissä on sille hieno sana, esim saksankielen "Vice Weltmeister."

Messi kuitenkin tietää, että finaaliin pääseminen on jo hurja saavutus, johon siihenkin jo yleensä vaaditaan annos tuuria. Marginaalit ovat todella pieniä huipulla. Jos ajattelee mahdollisuuksia, niin epätodennäköistä se on, että Argentiina vielä pääsisi Messin aikana yrittämään tosissaan maailmanmestaruutta. Pääsisi "edes" sinne loppuotteluun. Argentiina on niitä harvoja maita, joilla kuitenkin on jossain määrin realistinen mahdollisuus tämän päämäärän saavuttamiseen. Ehkä suunnilleen sama todennäköisyys kuin parilla Euroopan parhaalla joukkueella.

Mutta aina on isompi todennäköisyys sille, ettei kultaa tule. Eikä pelkästään Argentiinalle, vaan muillekin huippujoukkueille. Kukaan ei lähde esim fifty-fifty asetelmasta. Edes tosiaan ne kaikkein parhaat, joihin toki Argentiina kuuluu.

Haluaako Messi vielä yhden tilaisuuden yrittää vielä viimeisen kerran kaikkensa kansansa eteen? Vaikka mestaruuden voittaminen on joka tapauksessa epätodennäköistä? Veikkaan, että hän yrittää vielä kerran. Jo siitä syystä, että tämä on se viimeinen kortti, joka vielä on katsomatta.

[Tolisman]

Messin päätös lopettaa maajoukkueura kertoo kahdesta seikasta: Argentiinan jalkapalloliitolla on ongelmia, joiden korjaamiseen Messi haluaa vaikuttaa tällä päätöksellään. Toiseksi päätös kertoo myös siitä valtavan painoisesta taakasta, jota Messi joutuu maajoukkueensa paidassa kantamaan. Niin paljon kuin Messi rakastaakin FC Barcelonaa ja Kataloniaa - ja tuntee olevansa jossain määrin uransa ja terveytensä velkaa seuralle - eivät nuo tunteet ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon Messi rakastaa Argentiinaa, maataan, sen kansaa ja maajoukkuettaan. Vuoden 2010 MM-kisoista lähtien Messin uran suurin tavoite, päämäärä ja halu on ollut tuottaa onnellisuutta kansalleen ja sitä kautta itselleen - tuoda mestaruus ja katkaista vuosikymmenten mittainen pokaaliton aikakausi.

Vuosien 2010 ja 2011 epäonnistuneiden kisojen jälkeen Messi ei varmastikaan tuntenut oloaan kovinkaan rakastetuksi kansansa keskuudessa. "Hän pärjää vain Barcelonassa" kuului yleisesti kriitikoiden suusta. Messi viimein saavutti onnistuneet kisat vuoden 2014 MM-kisoissa ja pääsi niin lähelle koko lajin tärkeintä ja kauneinta palkintoa. Epäonnistuminen maistui raskaalta, mutta ajan kuluessa taustalle jäi myös pieni positiivisuuden tunne turnauksesta kokonaisuudessaan - varmasti myös Messille itselleen - sillä ensimmäistä kertaa Messi onnistui maajoukkueensa paidassa avainpelaajana arvoturnauksessa viemään joukkueensa pitkälle. Toivoa, sitä oli.

Tappio finaalissa on kuitenkin koko lajin raskain tappio eikä missään olla niin veitsen terällä kahden suuren tunteen - ultimaattisen onnellisuuden ja suurimman mahdollisen pettymyksen välillä - kuin finaalissa: Voittajana olet onnellisempi kuin koskaan, häviäjänä on vaikea elää. Mutta tappio kolmena kesänä peräkkäin arvokisojen finaalissa pitkien kausien päätteeksi on jotain, minkä kuvaamiseen ei ole olemassa sopivia adjektiiveja. Mikään maajoukkue ei ole koskaan hävinnyt kolmena kesänä peräkkäin arvokisojen finaalia. Lionel Messi antaisi uransa kaikki henkilökohtaiset palkintonsa yhdestä aikuisten tasolla voitetusta arvoturnauksesta Argentiinan paidassa. Mutta tuon toiveen täyttäminen tuntuu olevan kirottu tehtävä, jota ei voi saavuttaa. Se paistoi Messin surun täyttämiltä silmiltä musertavan kolmannen peräkkäisen finaalitappion jälkeen - neljännen koko urallaan. "Neljä finaalitappiota ei ole minulle", sanoi Messi finaalin jälkeen julistaessaan maajoukkueuransa loppumista. Ei sellaista tulisi olla tarkoitettu kenellekään. Mutta jalkapallo on julmaa.

Koska maajoukkuepaita on Messille kaikkein tärkein ja rakkain, kantaa Messi hartioillaan ja tuntee syvällä sisimmässään suurinta mahdollista taakkaa ja velvollisuudentunnetta tuosta vastuusta. Vastuu on erityisen raskas Argentiinassa, jossa jalkapallo on uskonto ja sen ympärille ajaudutaan väkisin luomaan yksilökeskeisiä sankaritarinoita Kempesin ja Maradonan viitoittamalla tiellä. Etenkin jalkapallohistorian yksi suurimmista valheista - eli että Maradona olisi yksin vienyt ja voittanut Argentiinalle Meksikossa 1986 MM-kultaa - on tehnyt nyt kolmen vuosikymmenen ajan suurta hallaa argentiinalaiselle jalkapalloilulle. Maradona vei joukkueensa kahdesti arvokisafinaaliin, joista voitti ensimmäisen, ei tehnyt yhtään maalia kyseisissä finaaleissa, mutta onnekseen Brown, Valdano ja Burruchaga tekivät finaalissa yhteensä kolme osumaa. Jos Higuaín olisi tehnyt edes yhden (!) maalin kolmesta 1vs1-tilanteestaan maalivahdin kanssa 2014, 2015 tai 2016 finaalissa, olisi Argentiina todennäköisimmin voittanut mestaruuden. Sillä hetkellä, kun Argentiinassa löydetään jälleen joukkuepelaamisen jalo taito ja kaikki palaset sattuvat loksahtamaan yhtenä kesänä samoissa kisoissa kohdilleen, tulee joukkue päättämään pokaalittoman aikakautensa aikuisten tasolla.

Maradona: "They've left Messi alone and I don't want him to be alone. I have a feeling they just told him: "Go and for the love of God do something to save us.""



Messi nähdään maajoukkueensa paidassa vielä, mutta kolmena peräkkäisenä kesänä kärsityt karvaat ja niukat finaalitappiot ajoivat hänet tunteeseen: "Annoin kaikkeni, mutta en pystynyt siihen. Ei enää." Kolmannen peräkkäisen finaalin tappio on liikaa, niin kivulias ja tunteena tuore, että finaalin jälkeen ja kenties vielä tälläkin hetkellä tuntuu voimattomalta ja siltä, ettei hän pystynyt kuvittelemaan minkään mahdollisesti tulevaisuudessa tulevan turnausvoiton lievittävän tämänhetkistä kipua. Venäjä ja 2018 tuntuvat olevan vielä valovuoden päässä. Mutta siellä Messi nähdään, vaikka hänestä ei tällä hetkellä siltä tuntuisikaan. Jalkapallo kaipaa Messiä ja Messi jalkapalloa.

"... las peores batallas Dios se las da a sus mejores guerreros..."

siinä MM-86 kisojen finaalissa brownin puskumaali tuli siitä  maradonan hankkimasta vaparista ja kuten myös valdanon 2-0 maalia ennen pallo kävi maradonan jalassa!!. 3-2 voittomaaliin (Burruchagan) läpiajoon johtanut syöttö lähti Diegon jalasta eli tavallaan oli kaikissa finaali osumissa jollain tavalla mukana!!. argentiina tais tehdä turnauksessa 14 maalia josta diego itse teki viisi ja alusti kuusi!!. eli oli 11 maalissa mukana!!. englantia vastaan kaksi kuuluisaa maalia ja semeissä kummatkin maalit belgian verkkoon!!. tavallaan vois ajatella että Argojen 86 mm-kulta jengi oli Maradona ja 10 statistia!!

[Jinete]

https://twitter.com/mauriciomacri/status/747539362028621824

Off topic, mutta siinä kyllä pressan twitterivastaava pistää parastaan saadakseen pressasta nuorekkaan. Stubbi voisi ottaa mallia...

[aquel]

siinä MM-86 kisojen finaalissa brownin puskumaali tuli siitä  maradonan hankkimasta vaparista ja kuten myös valdanon 2-0 maalia ennen pallo kävi maradonan jalassa!!. 3-2 voittomaaliin (Burruchagan) läpiajoon johtanut syöttö lähti Diegon jalasta eli tavallaan oli kaikissa finaali osumissa jollain tavalla mukana!!. argentiina tais tehdä turnauksessa 14 maalia josta diego itse teki viisi ja alusti kuusi!!. eli oli 11 maalissa mukana!!. englantia vastaan kaksi kuuluisaa maalia ja semeissä kummatkin maalit belgian verkkoon!!. tavallaan vois ajatella että Argojen 86 mm-kulta jengi oli Maradona ja 10 statistia!!

Vaparin hankki kylläkin Cuciuffo, tosin Maradona kyllä antoi vaparin hankkimista edeltäneen kantapääsyötön. Valdanon 2-0 osumassa Maradona tosiaan oli käynnistämässä vastahyökkäystä. Lisäksi oleellisimpana Suuri Diego antoi voittomaaliin johtaneen läpisyötön, josta Burruchaga viimeisteli voittomaalin. Mutta siinä se oleellisin ero tulikin jo esiin Argentiinan vuosien 2014-2016 finaaliesitysten ja vuoden 1986 finaaliesityksen välillä: Burruchagan viimeistely onnistui ja hän teki maalin, Higuaín ei. Ei kertaakaan kolmesta 1vs1-tilanteestaan maalivahdin kanssa kolmena peräkkäisenä kesänä.

Tarkastellaan Maradonan ja Messin aikojen maajoukkueita ja kyseisten herrojen panosta joukkueessa arvoturnauksissa aikuisten tasolla. Maradona pelasi neljä kertaa MM-kisoissa (1982, 1986, 1990 ja 1994) vieden joukkueensa kahdesti finaaliin, joista ensimmäisen voitti. 1982 ja 1994 turnaukset menivät poskelleen erinäisistä syistä. 1982 kisoissa Argentiina ei ollut joukkueena sillä tasolla, että se olisi kyennyt mestaruudesta tosissaan pelaamaan. Maradona ei päässyt vastustajien pihdeistä irti ja lopulta ei ollut myöskään henkisesti valmis, vaan otti punaisen Brasiliaa vastaan lopussa. 1994 Maradona kärysi kielletyistä aineista. Lisäksi Maradona pelasi kolmesti Copa Américassa Albicelesten paidassa: 1979 - jolloin joukkue jäi alkulohkoon - sekä ollessaan uransa huipulla vuosina 1987 ja 1989 - molempina kertoina Argentiina sijoittui neljänneksi. Eli yhteensä seitsemän kertaa Maradona pelasi arvoturnauksessa, joista viidessä joukkue ei saavuttanut finaalipaikkaa.

Messi puolestaan on (toistaiseksi) pelannut kolme kertaa MM-kisoissa (2006, 2010, 2014) ja vienyt joukkueensa kerran finaaliin - hopealle. 2006 Messi ei ollut vielä johtavassa roolissa eikä päässyt kentälle Saksaa vastaan rankkareilla hävityssä puolivälierässä. 2010 MM-kisoissa Argentiina ei ollut joukkueena läheskään sillä tasolla, että se olisi kyennyt Euroopan suurten kanssa tasavertaisesti kamppailemaan. Siitä osoituksena 4-0 tappio puolivälierissä turnauksessa kolmanneksi sijoittuneelle Saksalle. 2014 Argentiina oli lähellä sitä suurinta, mutta hävisi finaalissa Saksalle jatkoajalla 1-0.

Copa América -turnauksiin Messi on osallistunut toistaiseksi neljästi - 2007, 2011, 2015 ja 2016 - selviten kolmesti finaaliin ja sijoittuen aina hopealle. 2007 turnauksessa Messi ei ollut vielä johtavassa roolissa. Argentiina hävisi finaalin Brasiliaa vastaan 3-0, Brasiliaa joka puolusti tiiviisti ja viimeisteli kylmästi. Tuohon ansaan aktiivisesti hyökännyt Argentiina lankesi. Riquelmen tolppaa lähemmäs joukkue ei päässyt. 2011 Messin Argentiina hävisi rankkareilla puolivälierissä turnauksen lopulta voittaneelle Uruguaylle. 2015 ja 2016 kisojen finaaleissa Chile oli parempi rankkareilla. Eli yhteensä seitsemän kertaa Messi pelasi tai on pelannut arvoturnauksessa, joista kolmessa joukkue ei saavuttanut finaalipaikkaa. Toki MM-kisat arvottuvat Copa Américan edelle - paljon edelle - joten sikäli Maradonan kaksi finaalipaikkaa (1x MM-kulta, 1x MM-hopea) menevät saavutuksina Messin Argentiinan kanssa saavuttaman neljän finaalipaikan (1x MM-kisat, 3x Copa América) eli neljän hopeamitalin edelle.

Messin ja Maradonan johtamat maajoukkueet ovat siis selvinneet arvokisojen finaaleihin yhteensä kuudesti, kahdesti Maradonan kanssa, neljästi Messin. Tarkastellaan näistä viittä, joissa jompi kumpi johti joukkueensa hyökkäyspelaamista:

Maradona 1986 MM-kisat:
3-1 Etelä-Korea 0+3
1-1 Italia 1+0
2-0 Bulgaria 0+1

1-0 Uruguay 0+0
2-1 Englanti 2+0
2-0 Belgia 2+0
3-2 Saksa 0+1 (lisäksi toisena syöttäjänä toisessa osumassa)

Argentiina teki 14 maalia, Maradonan tehot 5+5 joiden lisäksi hän toimi toisena syöttäjänä yhdessä, eli muu joukkue teki kolme osumaa ilman Maradonan merkittävää panosta. Maradonan panos joukkueensa maaleissa turnauksessa: 78,5 %.

Maalit:
5 Maradona
4 Valdano
2 Burruchaga
1 Brown
1 Pasculli
1 Ruggeri

Maradona 1990 MM-kisat:
0-1 Kamerun 0+0
2-0 Neuvostoliitto 0+0
1-1 Romania 0+1

1-0 Brasilia 0+1
0-0, 3-2 rp. Jugoslavia 0+0 (epäonnistui pilkun)
1-1, 4-3 rp. Italia 0+0 (toisena syöttäjänä maalissa, pilkku sisään)
0-1 Saksa 0+0

Argentiina teki 5 maalia, Maradonan tehot 0+2 joiden lisäksi toimi toisena syöttäjänä yhdessä osumassa eli joukkue teki kaksi osumaa ilman Maradonan merkittävää panosta. Maradonan prosentuaalinen osuus joukkueensa maaleihin turnauksessa: 60 %.

Maalit:
2 Caniggia
1 Burruchaga
1 Monzón
1 Troglio

Argentiina teki turnauksissa yhteensä 19 osumaa, joista 14 osumaan Maradonalla oli merkittävä panos, eli prosentuaalisesti 73,6 %.

Messi 2014 MM-kisat:
2-1 Bosnia 1+0 (antoi Bosnian tekemään omaan maaliin johtaneen vaparin)
1-0 Iran 1+0
3-2 Nigeria 2+0

1-0 Sveitsi 0+1
1-0 Belgia 0+0 (rakensi maalin toisena syöttäjänä)
0-0, 4-3 rp. Hollanti (pilkku sisään)
0-1 Saksa

Argentiina teki 8 maalia, Messin tehot olivat 4+1 joiden lisäksi antoi maaliin johtaneen vaparin Bosniaa vastaan ja toimi toisena syöttäjänä maalissa Belgiaa vastaan, eli muu joukkue teki yhden osuman ilman Kirpun merkittävää panosta. Messin prosentuaalinen osuus joukkueensa maaleihin turnauksessa: 7/8 eli 87,5 %.

Maalit:
4 Messi
1 Higuáin
1 Di María
1 Rojo
1 oma maali

Messi 2015 Copa América:
2-2 Paraguay 1+0 (kuljetus ja prässäys jotka johtivat avausosumaan)
1-0 Uruguay 0+0
1-0 Jamaika 0+0 (toisena syöttäjänä osumassa)

0-0, 5-4 rp. Kolumbia 0+0 (pilkku sisään)
6-1 Paraguay 0+3 (lisäksi toisena syöttäjänä neljännessä ja viidennessä osumassa)
0-0, 1-4 rp. Chile 0+0 (pilkku sisään)

Argentiina teki 10 maalia, Messin tehot olivat 1+3 joiden lisäksi oli mukana myös neljässä muussa maalissa, eli lopulta joukkue teki turnauksessa kaksi maalia joissa Messin panosta ei merkittävästi tarvittu. Messin prosentuaalinen osuus joukkueensa maaleihin turnauksessa: 80 %.

Maalit:
3 Agüero
2 Di María
2 Higuaín
1 Messi
1 Pastore
1 Rojo

Messi 2016 Copa América Centenario:
2-1 Chile, Messi ei pelannut
5-0 Panama, 3+0 (pelasi 30 min ja lisäksi toimi toisena syöttäjänä viidennessä osumassa)
3-0 Bolivia, 0+0 (vaihdosta kentälle 3-0 tilanteessa panoksettomassa ottelussa)

4-1 Venezuela, 1+2
4-0 USA, 1+2 (lisäksi toisena syöttäjänä kolmannessa osumassa)
0-0, 2-4 rp. Chile, 0+0 (epäonnistui pilkun)

Argentiina teki 18 maalia, Messin tehot olivat 5+4 joiden lisäksi oli toisena syöttäjänä kahdessa maalissa, eli muu joukkue teki kisoissa seitsemän maalia ilman Messin merkittävää panosta joista kuusi syntyi silloin kun Messi ei ollut kentällä. Messin prosentuaalinen osuus joukkueensa maaleihin turnauksessa: 61 % - kentällä ollessaan 91,6 %.

Maalit:
5 Messi
4 Higuaín
2 Lavezzi
2 Lamela
1 Agüero
1 Cuesta
1 Banega
1 Di María
1 Otamendi

Argentiina teki turnauksissa yhteensä 36 maalia, joista 26 osumaan Messillä oli jalkansa merkittävästi pelissä, eli Kirpun prosentuaalinen osuus on 72,2 % - Messin ollessa kentällä tehdyissä maaleissa osuus nousee 86,6 %:iin.

***
Luvuista huomaamme, että molemmat - sekä Maradona että Messi - ovat olleet omina aikoinaan todella merkittäviä pelaajia maajoukkueilleen. Eli sanonnan "Maradona/Messi ja 10 statistia" voidaan sanoa pitävän paikkansa molempien kohdalla. Messin osuus maaleihin kentällä ollessaan - 86,6 % - on osuutena liiankin suuri ja puhuu omaa kieltään siitä, että joukkueen hyökkäyspelaaminen on pyörinyt liiallisuuksiin asti Messin kautta ja toisaalta myös tehollisesti Messin varassa. MM-kisoissa 2014 Argentiinan kokoonpanosta oma maali teki yhtä monta osumaa kuin joukkueen toiseksi paras maalintekijä. Maradonalla oli 1986 MM-kisoissa tukenaan neljä osumaa tehnyt Valdano ja kahdesti maalannut Burruchaga. Eikä Maradonan tarvinnut 1990 kisoissa maalata kertaakaan selvitäkseen finaaliin, vähän samaan tapaan Messin tarvitsi 2015 Copa Américassa tehdä vain yksi maali (lohkovaiheessa) viedessään joukkuettaan finaaliin.

Finaaleissa yhtenä suurena erotuksena on toiminut henkinen puoli. Messin Argentiinalla on selvästi painanut vuosikymmenten mittainen pokaaliton jakso, mikä ei ole Argentiinan kaltaisessa ja kokoisessa futismaassa hyväksyttävää. 1986 MM-kisojen Argentiina oli henkisesti riittävän vahva ja osoitti sen kykenemällä voittoon tilanteessa, jossa Saksa oli noussut finaalissa 2-0 tappioasemasta 2-2 tasatilanteeseen. Tämän ja viime kesän Chile oli taktisesti yhtenäisempi ja organisoidumpi mutta myös henkisesti vahvempi joukkue kuin Argentiina. Siksi Argentiina hävisi. Vuoden 2014 MM-kisojen finaalissa Saksa oli pelillisesti ylivoimainen ennakkosuosikki etukäteen ajateltuna, mutta lopulta luotujen vaarallisten maalipaikkojen perusteella ottelun olisi voinut voittaa kumpi tahansa.

Messi on pelannut finaaleissa ok-tasolla - samoin kuin Maradona omissa finaaleissaan 1986 ja 1990 - mutta Argentiinan muu joukkue ei Messin aikana ole kyennyt pelaamaan finaaleissa riittävällä tasolla hyökkäyspelaamisen osalta. Messi itse epäonnistui yhdestä hyvästä tekopaikasta 2014 MM-finaalissa, 2015 & 2016 finaaleissa ei päässyt oikein itse paikoille vaan loi niitä muille, joista nämä muut eivät onnistuneet. Messi onnistui pilkulta 2015 finaalissa, mutta muu joukkue epäonnistui. 2016 finaalissa Messi epäonnistui pilkulta ja muu joukkue Bigliaa lukuun ottamatta onnistui, eli ikään kuin väärälle vuodelle sattui Kirpun epäonnistuminen. Toisaalta Maradona epäonnistui niin ikään pilkkukisassa 1990 Jugoslaviaa vastaan, mutta - toisin kuin Kirpun aikakaudella - muu joukkue onnistui, mikä riitti voittoon. Lisäksi Maradona pelasi 1990 vaisumman finaalin kuin Messi kolmen peräkkäisen finaaliputken aikana kertaakaan. 1986 MM-finaalissa Maradonan ei tarvinnut pelata elämänsä ottelua - sen hän teki jo puolivälierissä ja välierässä Englantia ja Belgiaa vastaan - mutta hän pelasi ok-tason ottelun, alusti yksinkertaisella siirrolla 2-0 osuman ja läpisyötöllään Burruchagan voittomaalin. Viimeistelyt tekevät eron Maradonan Argentiinan ja Messin Argentiinan välille. Eikä Diego itse onnistunut finaaleissa viimeistelyssä; 1986 ei tarvinnutkaan, 1990 olisi tarvinnut. Ja viimeistely on usein kiinni henkisestä puolesta, sillä Higuaín, Messi ja Agüero ovat kaikki huipputason viimeistelijöitä etenkin seurajoukkueissaan, mutta maajoukkueensa paidassa finaaleissa viimeistelyn osalta kyseiset herrat muun joukkueen tapaan ovat olleet kipsissä.

Sekä Messin että Maradonan Argentiina ovat pelanneet puolustuspelaamisen osalta korkealla tasolla finaaliin päästessään: 1986 turnauksessa Argentiina päästi viisi osumaa, 1990 neljä. 2014 kisoissa Argentiina päästi neljä osumaa, 2015 kolme ja 2016 kaksi.

1986 MM-kisoissa Argentiina yllätti jalkapallomaailman housut kintuissa 3-5-2 -systeemillään vähän samaan tapaan kuin Pep Guardiolan Barcelona Messin kanssa yllätti jalkapallomaailman keväällä 2009 Messin pelatessa vale-9:nä. 1986 kisojen Argentiina oli joukkueena molempiin suuntiin suuri Joukkue isolla alkukirjaimella. Sama pätee yleensä aina mestarijoukkueisiin: 2006 Italia, 2008, 2010 ja 2012 Espanja, 2015 & 2016 Chile sekä 2014 Saksa olivat kaikki todella hyvin molempiin suuntiin toimivia joukkueita. Argentiina on ollut 2014-2016 turnausten toiseksi parhaiten joukkueena toimiva kokonaisuus ja on saanut lopulta mitä on ansainnut.

Messi sattui olemaan nuorena osana jo 2000-luvun sukupolvea, joka selvisi Copa Américan finaaliin 2007. Uransa parhaimpina vuosina Kirppu selvisi (toistaiseksi) finaaleihin kolmesti (2014-2016) - Maradona kahdesti (1986 & 1990). Yritysten välissä Maradona epäonnistui Argentiinan paidassa kahdessa arvoturnauksessa (1987 & 1989) Copa Américassa Argentiinan paidassa. Lisäksi uransa huipun ulkopuolella Maradonan Argentiina pelasi epäonnistuneet kisat myös 1979 Copa Américassa ja 1982 ja 1994 MM-kisoissa. 2010 ja 2011 Messin johtama Argentiina pelasi pahiten epäonnistuneet turnauksensa eikä selviytynyt finaaleihin. Nähtäväksi jää, jatkuvatko Messin arvoturnaukset vielä, vai jäikö 2016 viimeiseksi. Uskon, että jatkuvat.

Maradona nosti Argentiinan kerran voittajaksi arvoturnauksessa, mutta sen mahdollisti aikakausi, taktisesti kypsä ja yllättävä pelisapluuna sekä henkisesti vahva joukkue josta löytyi ratkaisuvoimaa leveältä rintamalta. Maradona ei ollut yksin. Argentiinalla ei ollut vuosikymmenten mittaista pokaalitonta putkea takanaan ja taakkanaan. Niinpä edelleen väitän, että jalkapallohistorian suurin vale on, että Maradona olisi voittanut yksin MM-kultaa Meksikossa 1986. Maradona teki sen niin yksin kuin jalkapallossa on vain mahdollista, mutta edellä mainitut olosuhteet mahdollistivat sen. Samaan tapaan Messi on vienyt yksin Argentiinan kolmeen peräkkäiseen finaaliin, mutta Kirpulla ei ole ollut maajoukkueessa omissa finaaleissaan etunaan samanlaisia olosuhteita kuin Suurella Diegolla kesäkuussa 1986.

[Sambavaali]

Higuania kun muistetaan aina parjata kun ei saanut suurta kapteenia kannettua koskaan valoon on syytä myös muistaa....

https://www.youtube.com/watch?v=lmmUQog8gnE

https://www.youtube.com/watch?v=UAOybRttU2Y

... joten Argentiinassa ei voida muuta kuin

[Ratchet]

Higuania kun muistetaan aina parjata kun ei saanut suurta kapteenia kannettua koskaan valoon on syytä myös muistaa....

https://www.youtube.com/watch?v=lmmUQog8gnE

Tämän läpiajon lisäksihän Messillä oli myös ottelun loppuhetkillä loistopaikka laukoa vaparista tasoitusmaali, mutta se veto taisi lentää vielä korkeammalle kuin muutaman vuoden takainen Ramosin rankkari...

Messillä on muuten yli 450 minuutin edestä aikuisten maajoukkuefinaaleja takana, ja tehosarake näyttää toistaiseksi (ja lopullisesti, jos Messi ei pyörrä päätöstään) pyöreää nollaa. Pudotuspeleissäkin ennen tämän vuoden Höpö Americaa maaleja oli kertynyt vain kaksi ja nekin vuodelta 2007. 2010-2015 osui siis neljän arvokisaturnauksen kuiva kausi lohkovaiheen jälkeisissä peleissä, vaikka varsinkin Etelä-Amerikan maanosaturnauksessa pitäisi verkon heilua näitä kaikenmaailman paraguayoja ja uruguayoja vastaan, varsinkin kun hyökkäyspään pelikaverit ovat aivan maailman eliittiä.