Kolumbia - Los Cafeteros

[Grand Inquisitor]

Kolumbia sijoittui Conmebolin MM-karsintojen toiseksi ja se on keikkunut FIFA rankingin top 5:ssä jo monta kuukautta putkeen, joukkue ansaitsee oman topikin ja pienen esittelyn.

90-luku on Kolumbian jalkapallon historian merkittävin ajanjakso. Ennen nykypäivää oikeastaan ainoa merkittävä ajanjakso. Kolumbian ulkopuolella joukkueeseen kiinnitettiin ensi kertaa huomiota vuoden 1990 Italian MM-kisojen yhteydessä. Los cafeteros pääsi lohkostaan jatkoon ja se oli kisojen ainoa joukkue, jota mestarijoukkue Saksa ei onnistunut kaatamaan. Seinä tuli kuitenkin vastaan, kun joukkue hävisi Kamerunille tasaisessa ottelussa, numeroin 1-2. Pelistä jäi parhaiten mieleen maalivahti Rene Higuitan uhkarohkea nousu pallon kanssa, joka päättyi karmealla tavalla pallonmenetykseen ja Roger Milla pääsi ujuttamaan pallon täysin vartioimatta seisovien maalipuiden väliin. Syntipukin viittaa Higuitan harteille eivät kolumbialaiset suostuneet kuitenkaan asettamaan. Uhkarohkeat nousut pallon kanssa olivat Higuitan tavaramerkki, ne olivat osa hänen persoonaa, Higuita ei voinut vastustaa kiusausta. Niin kuin merikään ei voi vastustaa kuun ja auringon painovoimaa. Traagiseen pallonmenetykseen johtanut nousu oli tapahtumasarja jota ei voitu välttää. Se oli yhtä luonnollinen kuin vuorovesi. Välillä meren pinta nousee, välillä se laskee. Joskus jokkueet menestyvät, joskus ne epäonnistuvat. Joukkue tippui kisoista, mutta muutama tähti oli syntynyt. Suurin heistä oli Carlos ”el Pibe” Valderrama. Hän muodosti yksin Kolumbian maajoukkueen. Asiaa tietysti auttoi että mukana oli muitakin loistavia pelaajia, kuten Rincon, Asprilla, Higuita jne.

Vuoden 94 MM-kisoihin joukkue lähti yhtenä suosikeista, oltuaan karsintojen ykkönen häviämättä otteluakaan ja voitettuaan Argentiinan 0-5 Buenos Airesissa. Kolumbia kuitenkin jäi dramaattisesti lohkojumboksi hävittyään ensin Romanialle ja sen jälkeen Yhdysvalloille, taas traagisen maalin ansiosta. Nyt epäonninen oli Andres Escobar. Maajoukkueen topparin Andres Escobarin väkivaltainen kuolema kisojen jälkeen symbolisoi koko maan synkkää tilannetta, niin jalkapallollista kuin yhteiskunnallistakin. Sisällissota FARC-sissiryhmän ja hallituksen välillä oli jatkunut vuosikymmeniä. Maaseudulla hallitsivat sissit, kaupungeissa mafia. Vuoden 98 kisojen karsinnoissa, hyökkääjä Antony ”el Pitufo” de Avila teki ottelun ainoan maalin Ecuadoria vastaan ja omisti sen veljeksille, Gilberto ja Miguel Rodriguez Orejuelalle. Vankilassa istuville mafiapomoille. Huumeraha oli pesiytynyt kaikkialle, kaikki pelkäsivät, eikä kehenkään voinut luottaa. Itse kisoissakaan ei tullut menestystä ja Valderraman johtama keskikenttä alkoi osoittamaan hiipumisen merkkejä. Los cafeteros sai jälleen lähteä kotiin ilman jatkopaikkaa.

Valderrama lopetti maajoukkueuransa 2000-luvun puolella ja sen myötä kolumbialainen jalkapallo vajosi pimeyteen. Kolumbiaa ei olla nähty kisoissa yli viiteentoista vuoteen, eikä kukaan onnistunut korvaamaan joukkueen käkkärätukkaa, numero kymppiä, vaikka kyseiselle paikalle haettiin lähes pakkomielteisesti korvaajaa. Pelistä oli myös kadonnut kolumbialainen ”toque toque” -lyhytsyöttöpeli. Ihmiset alkoivat suhtautua jalkapalloon kyynisesti. 0-5 voitto Buenos Airesissa oli historiaa. Kukaan ei enää uskonut kolumbialaiseen jalkapalloon.

Ollessaan vankilassa, Johannes Kastaja kuuli Jeesuksen teoista ja lähetti opetuslapsistansa kaksi kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" Jeesus vastasi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään".

Kolumbialainen jalkapallo on herätetty lähes kuolleista ja usko on palannut.

River Platen tähtihyökkääjä Falcao siirtyi neljällä miljoonalla eurolla Portoon, sieltä kymmenkertaisella summalla Atleticoon, jossa hän nousi kaikkien tietoisuuteen. Rangaistusalueella pitelemätön "el Tigre" siirtyi kahden Atletico-kauden jälkeen, kesällä 2013, 60 miljoonalla eurolla Monacoon. Vaikka Fredy Guarin oli Porton ensimmäinen kolumbialaishankinta, Falcao oli se joka lopulta avasi ovet maanmiehilleen. Hänen jälkeensä Porto osti monta kolumbialaista, mm. James Rodriguezin, Jackson Martinezin ja viimeisimpänä parikymppisen Juan Fernando Quinteron, jolta voidaan odottaa tulevaisuudessa paljon. Quintero on kuitenkin vielä kokematon ja hänen roolinsa itse kisoissa on vielä kysymysmerkki, varsinkin kun hän on ollut poissa kuvioista loukkaantumisen vuoksi.

Vaikka Jackson on tehokas viimeistelijä, maajoukkueessa hänen rooli on olla pelkkä Falcaon varamies. James sen sijaan on tällä hetkellä maajoukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Jopa tärkeämpi kuin itse Falcao. Vaikuttaa siltä että heti kun Kolumbia lakkasi epätoivoisesti etsimästä korvaajaa kymppipaikalle, se lopulta löysi sen. James on tosin monipuolisempi pelaaja kuin Valderrama ja pystyy pelaamaan niin laidalla kuin keskelläkin. James siirtyi Radamelin kaveriksi Monacoon ja yhteispeli Falcaon kanssa alkaa sujua jatkuvasti paremmin, todistuksena siitä, James on syöttänyt Falcaon kaksi viimeistä maalia, joista jälkimmäinen ystävyysottelussa Belgiaa vastaan. Toisen maalin Belgian verkkoon iski 23 vuotias Victor Ibarbo, joka saattaa yllättää vielä kaikki nousemalla avaukseen, sen verran lupaavia otteita häneltä on viime aikoina nähty. Muita hyökkääjiä ovat Sevillan Carlos Bacca, River Platen Teofilo Gutierrez ja Udinesen 22 vuotias Luis Muriel. Hyökkäyskaluston leveydestä kertoo sekin, että Portugalin maalipörssin ykkönen Fredy Montero ei ole toistaiseksi edes mahtunut maajoukkueeseen. Puhumattakaan Hertha Berlinin huippuhyökkäjäästä, Adrian Ramosista.

Quinteron ja Jamesin lisäksi keskikentällä, tai pikemminkin jommalla kummalla laidalla häärää Fiorentinan Juan Guillermo Cuadrado. 25 vuotias nopea ja näppärä rastapää on kehittänyt pelisilmäänsä ja maalintekotaitoaan siinä määrin, että argentiinalaisvalmentaja Pekerman on lisännyt hänen peliaikaansa. Tällä hetkellä loukkaantuneena oleva Napolin hyökkäävä laitapuolustaja, Camilo Zuñiga kuuluu myös niihin avainpelaajiin, jotka muodostavat maajoukkueen rungon. Kolumbia voi kuitenkin huokaista helpotuksesta, kahden maajoukkuepelin perusteella näyttää siltä että 21 vuotias PSV:n Santiago Arias on tarpeeksi taitava ja kovapäinen korvatakseen Zuñigan. Toisella laidalla puolustaa myös Napolissa pelaava Pablo Armero. Keskuspuolustus on Kolumbian ongelmallisin osa-alue. Lähes nelikymppinen Yepes alkaa olla vähän kankea, ja Luis Amaranto Pereakin alkaa olla jo siinä vaiheessa elämää että kannattaisi tehdä jotain muuta kuin pelata jalkapalloa. Saattaa olla että Milanin Cristian Zapata korvaa lopullisesti heistä jomman kumman. River Platen Eder Balantalla on toppareista eniten potentiaalia, mutta kyseessä on toistaiseksi vielä nuori lupaus ja aika saattaa käydä vähiin kisoja silmällä pitäen. Tammikuussa tai kesällä kutsuu melko varmasti Eurooppa, joten miehen/pojan ei tarvitse pettyä jos peliaikaa ei tule.

Keskikentälle löytyy muutama muukin mainitsemisen arvoinen pelaaja. Tunnetuin heistä on varmaankin Fredy Guarin. Hänen lisäksi McNelly Torres ja Aldo Ramirez ovat olleet tärkeässä roolissa. Keskikentän pohjalle ei ole mitään suuria tähtiä, joten siellä on ollut pientä kierrätystä. Paikasta taistelevat la ligassa pelaava Elchen Carlos Sanchez, Toulousen Abel Aguilar ja Fluminensen Edwin Valencia. Maalivahtiosasto on kunnossa, mikäli ykkösvahti, OGC Nicen David Ospina on kunnossa. Kakkosmaalivahtina toimii nimittäin jo 42 vuotias Faryd Mondragon. Kolumbia päästi vähiten maaleja MM-kisojen karsinnoissa, suuri kiitos kuuluu nimenomaan Ospinalle.

Satunnaista menestystä Copa Americassa lukuunottamatta Kolumbialla ei ole mitään vaikuttavaa menestyksekästä historiaa, mutta joukkue vaikuttaa tällä hetkellä vahvalta. Kolumbia on ollut vähän ailahteleva itse kisoissa, joten harva uskaltaa luvata suurta menestystä Brasiliassakaan. Mutta jos joukkue sattuu etenemään pitkälle, kyseessä ei ole puhdas sattuma. Los cafeteros on tällä hetkellä kovempi joukkue kuin koskaan aiemmin. Monet kuvailevat tämän joukkueen pelityyliä virheellisesti ”iloiseksi” ja ”hyökkääväksi”. Se ei ole kumpaakaan. Kolumbia pelaa tasapainoista jalkapalloa. Se puolustaa silloin kun täytyy ja hyökkää silloin kun siltä tuntuu. Pekerman tuntuu tietävän mitä tekee.

[Guarin]

Loistava avaus

[rysty]

Ansiokas avaus. Nähtäväksi jää, mitä annettavaa Kolumbialla on itse kisoissa. Mihinkään Uruguaymaiseen venymiseen en jaksa uskoa, mutta jatkopaikka on mahdollinen jos kaikki menee nappiin ja tärkeimmät kaverit pysyvät terveinä.

[IlDiavolo]

Tutustutaan avaukseen huomenna tarkemmin mutta hieno homma, että Kolumbiallekin saatiin topikki auki

Veikkaan, että tässä on se maa joka ensi kesänä voi hyvinkin tehdä uruguayt, turkit, e-koreat, kroatiat tai ruotsit. Tosin sillä erotuksella etten pitäisi sitä edes niin suurena yllätyksenä.

Toivottavasti talismaani Yepes yltää mukaan MM-ryhmään!

[Cuau]

Veikkaan, että tässä on se maa joka ensi kesänä voi hyvinkin tehdä uruguayt, turkit, e-koreat, kroatiat tai ruotsit. Tosin sillä erotuksella etten pitäisi sitä edes niin suurena yllätyksenä.

Sama

Aiheeseen (siis erityisesti Grand Inquisiotrin upeaan pohjustukseen) liittyen Kolumbian jalkapallosta kiinnostuneilla suosittelen huikeaa dokumenttia:
30 for 30: The two Escobars

[Grand Inquisitor]

Sama
...Kolumbian jalkapallosta kiinnostuneilla suosittelen huikeaa dokumenttia:
30 for 30: The two Escobars

Kiitos vinkistä! En ollutkaan nähnyt kyseistä dokkaria, vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja youtubesta näköjään löytyi kokonaisuudessaan.
http://www.youtube.com/watch?v=ADlkEKmCuOI

[Grand Inquisitor]

Olin näköjään hurmospäissäni verrannut Falcaon sankaritekoja Matteuksen evankeliumin tapahtumiin...

Päivitetetään nyt sitten tännekin että Falcao menettää MM-kisat ja sitä myöten koko Kolumbian joukkue tarvitsee uuden ihmeen - korvaajan Falcaolle. Onko se sitten Adrian Ramos, Jackson Martinez vai joku muu. En tiedä. Nyt tekisi mieli melkein lainata Nietzscheä jossain muodossa, mutta ei nyt vielä heitetä pyyhettä kehään. Kyllä tässä tosifanilla nyt nousi pala kurkkuun kuitenkin.

[Hyp0x]

Kolumbia on viime vuosina tuottanut niin älyttömän määrän kovia hyökkääjiä, että valitsijoille tulee edelleenkin vaikeuksia. Joku nimi sieltä saattoi vielä unohtua, mutta mm. tällaisia nimiä sieltä on yhä vara valita: Martinez, Gutierrez, Ibarbo, Muriel, Bacca, Pabon, Ramos, Montero, Moreno, Renteria, Rodallega, Montano.

No ehkä siellä nyt pari viimeisintä kaveria on jo sellaisia, joilla ei enää kisakoneeseen ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Tuosta porukasta kuitenkin tullaan todennäköisesti ainakin viisi miestä kisajoukkueeseen nimeämään, joten ilman Falcaotakin kyseessä on yksi MM-kisojen parhaista joukkueista hyökkäyskaluston osalta.  

[Grand Inquisitor]

Kolumbia on viime vuosina tuottanut niin älyttömän määrän kovia hyökkääjiä, että valitsijoille tulee edelleenkin vaikeuksia. Joku nimi sieltä saattoi vielä unohtua, mutta mm. tällaisia nimiä sieltä on yhä vara valita: Martinez, Gutierrez, Ibarbo, Muriel, Bacca, Pabon, Ramos, Montero, Moreno, Renteria, Rodallega, Montano.

No ehkä siellä nyt pari viimeisintä kaveria on jo sellaisia, joilla ei enää kisakoneeseen ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Tuosta porukasta kuitenkin tullaan todennäköisesti ainakin viisi miestä kisajoukkueeseen nimeämään, joten ilman Falcaotakin kyseessä on yksi MM-kisojen parhaista joukkueista hyökkäyskaluston osalta.

Siinähän niitä nimiä tulikin, osa on tosin jo parhaat päivänsä nähneet. Paljon on tietysti kiinni siitä miten kevätkausi menee kultakin hyökkääjältä. Jackson on luultavasti se joka astuu Radamelin saappaisiin. Suurin kysymys taitaa olla se, kuka pelaa hänen rinnallaan. Kisoja edeltävissä harjoitusotteluissa viimeistään selviää mikä kombinaatio toimii parhaiten. Ykkösnimet ovat kuitenkin Jackson, Ramos, Bacca, Muriel, Gutierrez, Ibarbo ja Montero.

Kolumbian joukkue siis jossain määrin kestää Falcaon poissaolon, mutta muut osastot eivät vastaavanlaisia menetyksiä kestä. Joukkueella on asiat hyvin, jos mukaan saadaan Ospina, Cuadrado, Zuñiga ja James Rodriguez. Viimeksi mainittua ei korvaa kukaan.

[rysty]

Falcaon poisjäänti on tietysti todella ikävä uutinen koko kisojen kannalta. Joukkueen sisällähän tilanne voi tietysti kääntyä myös positiiviseen suuntaan: Kaikkien on nyt nostettava piirun verran omaa tasoaan ja joukkue haluaa taistella ja näyttää maailmalle, ettei se lepää ainoastaan suurimman tähtensä kämmenellä. Tilanne on siis monelle pelaajalle myös suuri mahdollisuus johon on tartuttava.

Positiivisen uutisesta tekee myös se, että nyt Falcaon poisjäääntiä on aikaa sulatella sen viisi kuukautta ja sopeutua tilanteeseen oikein. Vain muutama viikko tai päivä ennen kisojen avausmatsia tapahtuneella loukkaantumisella olisi voinut olla huomattavasti joukkuetta lamauttavampi vaikutus.

[Laitalinkki]

Colombian international Radamel Falcao said he would do everything in his power to recover from his serious knee injury in time for the 2014 FIFA World Cup Brazil™.

The 27-year-old - who has yet to appear at world football's showpiece tournament - ruptured the anterior cruciate ligament in his left knee during his side Monaco's 3-0 win in the Coupe du France over amateur side Chasselay last Wednesday.

However, Falcao, who underwent an operation on Saturday in Oporto, Portugal, said he would draw on the slight hope he had been given by the surgeon that he would be fit for the finals in Brazil.

"They told me there was a slim chance of me being fit for the World Cup finals and I am going to cling to that hope," he said at a press conference in the city where he first made his name in European football for Porto.

"I am convinced that everything will go well.

"I feel that I will have to expend all my energy every day to be fit."

Falcao, who played for Porto from 2009-11 before moving to Spanish outfit Atletico Madrid and then a big money move to Ligue 1 title contenders Monaco at the start of this season, will undergo three weeks of rehabilitation treatment at his former club and will also pursue a course of treatment in a hyperbaric chamber.

Falcao's importance to Colombia - who are drawn in Group C at the World Cup with Côte d'Ivoire, Greece and Japan - is impossible to over-estimate as he scored a third of their 27 qualifying goals.

http://www.fifa.com/worldcup/news/newsid=2266200/index.html?intcmp=newsreader_news_box_2?cid=twitter_fifacom

[Grand Inquisitor]

Vielä on ilmeisesti jonkinlainen sauma ehtiä kisoihin. Rooli olisi tietysti olla vaihtomiehenä, mutta Falcaon itsensä kannalta sekin olisi aivan mahtavaa. Ainahan näissä on riskinsä, kun yritetään päästä kuntoon mahdollisimman nopeasti. Pahimmassa tapauksessa Falcao ei ikinä tule palaamaan huipputasolle.

[Nahka_Tapsa]

Tuossa kun on pitkä lista potentiaalisia maajoukkuehyökkääjiä lueteltu, niin lähitulevaisuudessa siihen voinee lisätä myös Napolin Duván Zapatan. Näitä kisoja ajatellenhan oiva vire alkoi 23-vuotiaalla aivan liian myöhään, mutta teki kauden viimeisissä seitsemässä ottelussaan varsin oivat tehot 6+2. Näistä peleistä vieläpä kahdessa jäi ilman tehoja ja molemmissa pelasikin vain reilut 20 minuuttia.

[Grand Inquisitor]

Duvan Zapata ei hirveästi peliaikaa debyyttikaudella saanut, mutta viimeistään nyt hän näyttää sopeutuneen Napoliin. Vähän aikaa sitten oli huhuja että Rafa olisi halunnut laittaa hänet lainalle jonnekin, mutta nyt on mieli varmaan muuttunut kun loppukausi oli niin lupaava. Ehkä ensi vuoden Copa Americassa hänet nähdään pelaamassakin. Yksi mielenkiintoinen nimi tulevaisuutta ajatellen on muuten uuden mestarin(!), River Platen keskikenttäpelaaja Carlos Carbonero. Hän pelasi niin hyvin keväällä, että ensi kausi meneekin varmaan Euroopan kentillä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin Portossa.

Päivitetään nyt hieman joukkueen tilannetta, kun kerran pölyn peitossa ollut topikki nostettiin tuolta toiselta sivulta. Muutama päivä sitten oli uutisissa että Falcao olisi heittänyt pyyhkeen kehään kisojen suhteen, mutta eilisessä haastattelussa hän oli kuitenkin vielä toiveikas. Huomenna tiistaina hän pitää lehdistötilaisuuden ja kertoo tilanteestaan tarkemmin. Tällä viikolla tehdään myös kokeita, jotka kertovat missä mennään. Eri asia sitten on missä kunnossa Falcao on pelillisesti. Ovi lienee hänelle kuitenkin auki viimeiseen asti.

Positiivista on se, että Zuniga pääsi eilen pelaamaan ja näytti hyvinkin pirteältä. Ehkä laitapakkiosasto on sittenkin kunnossa itse kisoissa. Macnelly Torres ilmoitti että hän ei ole kisoissa mukana. Samoin bundesliigajyrä Elkin Soto on ulkona.

[Grand Inquisitor]

Senegal-ottelu paljasti paljon hyviä ja huonoja asioita.

Huonot:
Laitapakkien pelaamattomuus näkyy otteissa. Senegal hyökkäsi koko ajan Zunigan puolelta, koska mies ei ehtinyt omalle tontilleen hyökkäysten jälkeen. Armero sai olla aika rauhassa vasemmalla puolella, mutta hänen ongelmansa taas olivat huonot syötöt ja keskitykset. Adrian Ramosin pudottaminen joukkueesta ei olisi yllätys. Seuratasolla hän voi olla kuinka hyvä tahansa, mutta maajoukkueessa hän ei tunnu löytävän rytmiä. Olkoonkin että hän tuli eilen kentälle tilanteessa, jossa peli oli jo mennyt sekavaksi johtuen loukkaantumisista ym. Kakkosmaalivahti Mondragon alkaa olla liian vanha, refleksit eivät ole 42 vuotiaana sitä mitä näissä kisoissa vaaditaan.

Hyvät:
Muutamista harhasyötöistä huolimatta Juan Fernando Quintero loisti eilen. Olin varma että hänet pudotetaan joukkueesta, mutta tämän pelin jälkeen se on mahdotonta. Ibarbo oli laidalla ajoittain loistava, hänet tullaan näkemään kisoissa varmasti. Bacca pelasi hyvin kärjessä, hän ja Teo tulevat muodostamaan ykköskärkiparin.

Quintero-> Ibarbo-> Bacca
http://www.youtube.com/watch?v=7_GqBaSLOKA

[sorbus]

Kisakuumetta pukkaa ja Columbialla kyllä hieno jengi kasassa.

Grand Inquisitor, osaatko sanoa millä laitapuolustajilla Columbia lähtee kisoihin? Ottaako Armero vasemman laidan ja Zuniga sitten oikealle? Vai ajaako joku Zunigan ohi? Viime kausi meni vituiksi loukkaantumisen takia mutta ilmeisesti koipi kestää jo pelaamista. Toissa kaudella mun mielestä yks serie a:n parhaista pelaajista ja jos pääsee lähellekkään täyttä kuntoa ni tiedossa kovan luokan dominointia.

[Grand Inquisitor]

Kisakuumetta pukkaa ja Columbialla kyllä hieno jengi kasassa.

Grand Inquisitor, osaatko sanoa millä laitapuolustajilla Columbia lähtee kisoihin? Ottaako Armero vasemman laidan ja Zuniga sitten oikealle? Vai ajaako joku Zunigan ohi? Viime kausi meni vituiksi loukkaantumisen takia mutta ilmeisesti koipi kestää jo pelaamista. Toissa kaudella mun mielestä yks serie a:n parhaista pelaajista ja jos pääsee lähellekkään täyttä kuntoa ni tiedossa kovan luokan dominointia.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä että vasemmalla pelaa Armero ja oikealla Zuniga. Armeron kunto tuntuu kestävän 90 min. aika hyvin, mutta peli ei ehkä ihan kulje niin kuin karsinnoissa. Kevätkaudella Armero pelasi vain pari peliä West Hamin paidassa. Zunigan polvi on nyt kunnossa. Nyt on vain kyse siitä mikä on pelituntuma noin muuten. Hän pelasi viime viikonloppuna Senegalia vastaa melko hyvin, mutta ei selkeästi jaksanut ravata vanhaan malliin. Tässä on vielä hieman aikaa saada sitä tuntumaa. Zuniga oli joukkueen yksi parhaimmista pelaajista mm-karsinnoissa, täytyy toivoa että hän pääsee nopeasti omalle tasolleen. Zunigan ollessa loukkaantunut, häntä tuurasi aluksi Stefan Medina, mutta hänellä meni pupu pöksyyn aika pahasti. Pekerman repi jostain puskista PSV:n Santiago Ariasin, eikä sen jälkeen ole tarvinnut etsiä pätevä tuuraajaa. Zuniga lienee silti avauksessa itse kisoissa.

[ensijokolmas]

Kiitos vinkistä! En ollutkaan nähnyt kyseistä dokkaria, vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja youtubesta näköjään löytyi kokonaisuudessaan.
http://www.youtube.com/watch?v=ADlkEKmCuOI

Oli jo lähellä, että ei olisi venähtänyt yökukkumiseksi, mutta sitten päätin katsoa tämän dokkarin, jota olin tähän mennessä hieman vältellyt, koska alitajuntaisesti ei löytynyt luottoa, että jenkit voisivat aiheesta saada mukiinmenevän pätkän aikaiseksi. Mutta perkele, siellähän oli Andres Escobarin vaimo, sisko, Pablo Escobarin "oikea käsi" jne. heittämässä huulta, ja on pakko myöntää, että tuo oli yksi parhaita dokkareita, mitä on tullut hetkeen nähtyä. Ja ehkä juuri siksi, että dokumentin tekijät antavat kolumbialaisille sijaa kertoa itse oma tarinansa. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Jalkapallojoukkueen piti tuolloin luoda positiivista imagoa maalle, mutta ironisesti koko MM-urakka viestitti hyvin surullista kuvaa maan tilasta, mikä oli toki täysin tottakin tuolloin. Mikään lintukoto Kolumbia ei edelleenkään ole, mutta olihan tuo meininki aika raakaa 20 vuotta takaperin. Siksi dokkarin loppua kohden tuli jopa lohdullinen olo ajatellessa kuinka paljon tuokin monien läpimätänä pitämä yhteiskunta on tullut eteenpäin vuosien mittaan. Muistan, että jossain arvioitiin, että Bogota on tällä hetkellä Etelä-Amerikan turvallisimpia suurkaupunkeja.
On se vaan käsittämätöntä kuinka jalkapallo voi vaikuttaa koko kansan hyvinvointiin. Paljon on paskaa tullut kolumbiaanoille niskaan, joten toivotaan joukkueelle menestystä! Sen vähän mitä olen joukkueen esityksiä nähnyt, niin viihdyttävältä porukalta vaikuttaa, ja muutama mielenkiintoinen yksilö helpottaa bandwagoniin hyppäämistä entisestään. Välieriin ja kansa sekaisin?

[Grand Inquisitor]

Tekee aivan vitun pahaa, mutta Brasilia oli parempi. Menkööt Brasialia loppuun asti. Ei hävetä pätkääkään että olen hehkuttanut Kolumbiaa tässä ainakin puoli vuotta. Aivan vitun kova joukkue. Kuten jo marraskuussa kirjoittamassani viestissä sanoin, James on joukkueen sielu. Aivan saatanan kova mies! Kiitos Kolumbia!

[Wanha futaaja]

Oli jo lähellä, että ei olisi venähtänyt yökukkumiseksi, mutta sitten päätin katsoa tämän dokkarin, jota olin tähän mennessä hieman vältellyt, koska alitajuntaisesti ei löytynyt luottoa, että jenkit voisivat aiheesta saada mukiinmenevän pätkän aikaiseksi. Mutta perkele, siellähän oli Andres Escobarin vaimo, sisko, Pablo Escobarin "oikea käsi" jne. heittämässä huulta, ja on pakko myöntää, että tuo oli yksi parhaita dokkareita, mitä on tullut hetkeen nähtyä. Ja ehkä juuri siksi, että dokumentin tekijät antavat kolumbialaisille sijaa kertoa itse oma tarinansa. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Jalkapallojoukkueen piti tuolloin luoda positiivista imagoa maalle, mutta ironisesti koko MM-urakka viestitti hyvin surullista kuvaa maan tilasta, mikä oli toki täysin tottakin tuolloin. Mikään lintukoto Kolumbia ei edelleenkään ole, mutta olihan tuo meininki aika raakaa 20 vuotta takaperin. Siksi dokkarin loppua kohden tuli jopa lohdullinen olo ajatellessa kuinka paljon tuokin monien läpimätänä pitämä yhteiskunta on tullut eteenpäin vuosien mittaan. Muistan, että jossain arvioitiin, että Bogota on tällä hetkellä Etelä-Amerikan turvallisimpia suurkaupunkeja.
On se vaan käsittämätöntä kuinka jalkapallo voi vaikuttaa koko kansan hyvinvointiin. Paljon on paskaa tullut kolumbiaanoille niskaan, joten toivotaan joukkueelle menestystä! Sen vähän mitä olen joukkueen esityksiä nähnyt, niin viihdyttävältä porukalta vaikuttaa, ja muutama mielenkiintoinen yksilö helpottaa bandwagoniin hyppäämistä entisestään. Välieriin ja kansa sekaisin?

Kolumbia ei todellakaan ole lintukoto. Bogota on edelleenkin maailmanlaajuisesti murhatilaston (ja muunkin väkivallan suhteen) aivan kärjessä. Henkensä menettäminen on siellä ehkäpä helpompaa kuin missään muualla. Vaikka itse kolmesta matkastani sinne olen hengissä selvinnytkin.

Kolumbian joukkue oli ilman muuta väriläiskä, eikä pelkästään sitä, vaan kova joukkue ylipäätään. Kuitenkin eilen nähtiin, ettei se vielä ihan ehdottomalle maailman huipulle kuulu. Joukkue ei rankkarin ja paitsiomaalin lisäksi saanut yhtään kunnon tekopaikkaa, vaikka lähtö vastaiskuihin olikin hienoa katseltavaa. Mutta ne viimeiset syötöt! Yhteispelissä on vielä paljon parantamisen varaa, jos MM-kisoissa aikoo oikeasti pärjätä.

Ehkä Kolumbian ryhmä vielä jatkossa saa rutiinia ja itsevarmuutta ja sen myötä ripauksen rauhallisuutta otteisiinsa. Sitten he oikeasti voivat jo haastaa kenet tahansa. Hienoja pelaajia ja hyvän muiston jättivät kuitenkin. Gracias, Columbia!   

[Grand Inquisitor]

Kolumbia ei todellakaan ole lintukoto. Bogota on edelleenkin maailmanlaajuisesti murhatilaston (ja muunkin väkivallan suhteen) aivan kärjessä. Henkensä menettäminen on siellä ehkäpä helpompaa kuin missään muualla. Vaikka itse kolmesta matkastani sinne olen hengissä selvinnytkin.

Ei Bogota ainakaan kymmenen kärjessä ole.

[Wanha futaaja]

Ei Bogota ainakaan kymmenen kärjessä ole.

Jossain vaiheessa oli ihan kärjen tuntumassa, mutta en ole ihan muutaman viime vuoden tilastoa asiasta tutkinut, kun ei muutenkaan ole ollut sinne suuntaan matkoja. Mutta tietysti lopulta kaikki on aina myös tuurista kiinni. Huonolla tuurilla voi köpelösti käydä Suomessakin.

[Grand Inquisitor]

Jossain vaiheessa oli ihan kärjen tuntumassa, mutta en ole ihan muutaman viime vuoden tilastoa asiasta tutkinut, kun ei muutenkaan ole ollut sinne suuntaan matkoja. Mutta tietysti lopulta kaikki on aina myös tuurista kiinni. Huonolla tuurilla voi köpelösti käydä Suomessakin.

Maailma muuttuu. Kolumbiakin siinä sivussa.

Pakko on vielä hehkuttaa James Rodriguezia. Suuri osa Kolumbian pelaajista jäätyi Brasilia-ottelun alla täysin. James sen sijaan piti tasonsa ottelusta toiseen. Maailman huippufutareista kaikki eivät kuulu niihin "suurten otteluiden" pelaajiin. James ja Falcao ovat siksi omaa luokkaansa Kolumbian maajoukkueessa. Pakostikin tulee mieleen mikä olisikaan ollut Kolumbian panos turnauksessa jos Falcao olisi pelannut? Toisaalta, olisiko Jamesista tullut sitä suurta tähteä jos Falcao olisi pelannut? Mutta sitten taas toisaalta, James on ollut joukkueen paras pelaaja jopa silloin kun Radamel on ollut kentällä. Lainatakseni itseäni marraskuulta 2013, ajalta jolloin James ei edes Monacossa ollut ratkaisevassa roolissa:

James sen sijaan on tällä hetkellä maajoukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Jopa tärkeämpi kuin itse Falcao. Vaikuttaa siltä että heti kun Kolumbia lakkasi epätoivoisesti etsimästä korvaajaa kymppipaikalle, se lopulta löysi sen. James on tosin monipuolisempi pelaaja kuin Valderrama ja pystyy pelaamaan niin laidalla kuin keskelläkin.

Tämä turnaus on vahvistanut käsitystäni siitä että media on se joka tekee pelaajista tähtiä. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä pelaajien todellisen tason kanssa.

En voi lopettaa viestiäni muistamatta erästä kaikkien aikojen suurimmista pelaajista, Mario Yepesiä. Maajoukkueura on näillä näkymin ohi. Kisojen paras toppari. Aivan helvetinmoinen pelaaja ja persoona! Yksi maailman aliarvostetuimmista pelaajista.

[Panze]

Mielestäni Dani Alvesin, David Luizin ja Marcelon eleet pelin jälkeen osoittivat, kuinka huikea pelaaja James on. Siellä oltiin aivan selkeästi jo ennen peliä tiedostettu, mihin mies pystyy ja kyllähän James lähes aina pallon saadessaan vaikutti vaaralliselta ja miestä rikottiinkin aivan älyttömästi pelin aikana. Erkka V:n pointti siitä, että mies hahmottaa aivan mielettömän hyvin, mihin suuntaan pallo kannattaa ottaa haltuun, Jameshan kääntyi melkein aina ylöspäin kuin se oli järkevää pelin kannalta. Tällainen kyky on erittäin harvinaista jalkapallossa, missä liian usein varmistetaan syöttämällä taaksepäin, toki kaikilla ei välttämättä ole edes taitoa niihin käännöksiin, joita James harrastaa. Erittäin hieno pelaaja ja pakko ottaa mies erityistarkkailuun ensi kaudella.

[Wanha futaaja]

Päteviä näkökantoja kaikki tyyni.

Media tietysti rakentaa pelaajista valtaisalla hypetyksellään megaidoleita nykypäivinä. Sehän palvelee mitä suurimmin mediaa itseäänkin, siitä se elää. Kaiken maailman deodorantit, kalsarit ja hiustuotteet saadan siinä hytäkässä myös kaupattua ja mainosraha virtaa. Beckham ja Christiano Ronaldo lienevät parhaat esimerkit tästä. Metroseksuaaleja, hypermoderneja nykymiehiä. Wanhan liiton miehenä tykkään enemmän rosoisen miehekkäistä ja aavistuksen karskimmista äijistä, vaikkapa tyyliin Yepes. Mutta tämä on tietysti makuasia.  

MM-kisojen melkeinpä tärkein anti minulle on nykyään nähdä niitä (usein loistavia) pelaajia, jotka tulevat ei-niin-länsimaisen-median suosikkimaista ja -sarjoista. Euroopassa kirjoitetaan vain lähinnä 4-5:stä oman mantereen suurimmasta liigasta ja sen tähdistä ja kuvitellaan, että tässä ovat kaikki kovimmat futaajat. Maailma on kuitenkin suuri ja isoin osa siitä on todellakin Euroopan ulkopuolella.

Kiitos hienoille kolumbialaisille pelaajille omasta puolestani. Upeita muistoja jäi James R:än käännöksistä pallon kanssa ("på femören", kuten ruotsalaiset osuvasti ilmaisevat, "kolikon päällä"), upeista laukauksista, pelinäkemyksestä ja kaikesta muusta. Menisi liian kauan luetella. Yepes on hieno mies myös. Jamesista varmasti kuullaan, mutta tiedä sitten miten Yepesin laita jatkossa on. Ja olihan siellä muitakin hyviä ja kiinnostavia pelaajia.