U19 (1.1.1996)

[expallisti]

Hmmm... Hyvä Messi, täysin samaa mieltä. Vielä hieman lisää, miksi aina kysellään kuka teki maalin ja kuka syötti ? Tiedän että suuri yleisö janoaa sitä, mutta miten se tilanne alkoikaan ? Pitäisi yleisönkin huomioida pallottomien pelaajien liikkuminen sekä kuka laittoi ko. tilanteen alkuun. Sen vaan huomaa asiantuntevat valmentajat sekä peliä tarkemmin analysoivat katsojat. Niistä ei vaan julkisesti puhuta ---- sääli ko. pelaajia kohtaan. Pietarin turnauksessa on nähty monta hyvää tilannetta jos vaan oikein analysoidaan. Tsemppiä 96:t !

[hoppis]

Juu, taidan itse jättäytyä tästä keskustelusta tässä vaiheessa.

---

http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/u18-avaus-ukrainaa-vastaan

Suomen alle 18-vuotiaat pelaavat tänään lauantaina Pietarin kansainvälisen turnauksen viimeisen ottelunsa. Päävalmentaja Jarkko Wiss on nimennyt avauksensa klo 14.30 Suomen aikaa alkavaan otteluun.
Kamppailu 11. sijasta
Suomi ja Ukraina kohtasivat Pietarin turnauksen päätösottelussa myös viime vuonna. Tuolloin voiton ja kolmannen sijan vei Ukraina. Lauantain ottelun tunnelmia löytyy lisää Huuhkaja-tv:stä, jonka haastattelussa kävi kapteeni Fredrik Lassas.
 
Ottelu on nähtävissä suorana lähetyksenä turnauksen verkkosivuilta >>
 
Suomen vauskokoonpano:
12 Jere Aalto (mv) TPS
2 Alex Antikainen HJK
4 Alex Lehtinen HJK
6 Ronald Karlsson FC Jazz
9 Karim Jouini HJK
10 Iiro Järvinen JJK
11 Anselmi Nurmela OLS
15 Fredrik Lassas (C) HJK
16 Niklas Blomqvist KaaPo
17 Rami Ojanperä KaaPo
19 Juha-Pekka Jääskeläinen KaaPo
 
Vaihdossa:
1 Miikka Mujunen (mv) FC Lahti
7 Matias Salmela FC Inter
8 Richard Jensen FC Twente
13 Saku Savolainen KuPS
14 Roni Peiponen HJK
18 Petteri Pietola OLS
20 Jussi-Pekka Rämä MYPA
 
Ei kokoonpanossa:
Aleksi Ojanperä TPS (loukkaantunut)
Niklas Friberg SalPa (pelikielto)

Ja ottelu näkyy siis jälleen granatkin-turnauksen sivuilta (http://granatkin.com/index.php/en/video-translyatsiya). Ei muuta kun siitä striimi auki ja peliä katselemaan.

FT Ukraina 3-0 Suomi ja turnauksesta 12. sija Suomelle.

[J. Soini]

Muutama huomio, vaikka hiukan off-topic.

Ensiksi toivoisin, että täällä nuorten pelaajien topiceissa vältettäisiin yksittäisten pelaajien (joko nimeltä mainittujen tai muuten selvästi tunnistettavien) kritisoimista, kuten esimerkiksi nimimerkki Tötterö on tehnyt. Nuoret pelaajat kyllä ehtivät siihen vaiheeseen, jossa kritiikkiä saa ihan kyllikseen.
Itse toivon menestystä ysikuutosille niin joukkueena kuin yksilöinäkin.

Laajempaa analyysiä nuorten maajoukkuetoiminnasta ja sen merkityksestä koko suomalaiselle futikselle sen sijaan toivoisin enemmän. Tällä hetkellä tuntuu hiukan siltä, että suurin osa topiciin kirjoittavista elää hiukan toivotaan, toivotaan -hengessä. Maaotteluiden tuloksilla ei ole niin väliä, annetaan poikien kehittyä rauhassa, tuntuu olevan yleinen metaliteetti.

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että menestys nuorissa korreloi erittäin vahvasti miesten menestyksen kanssa. Viimeisen vuosikymmenen ylivoimaisesti paras eurooppalainen maa nuorten futiksessa on ollut Espanja. Muita mahtitekijöitä ovat olleet Englanti, Ranska ja Saksa. Yksi iso poikkeus on aiemmin ollut Hollanti, joka on nuorissa menestynyt selvästi miehiä huonommin. Viime vuosina tämäkin poikkeus on muuttunut yleisen trendin mukaiseksi.

Näissä junnumaajoukkuetopiceissa kiinnitetään aivan liikaa huomiota pelaajavalintoihin ja maajoukkuevalmentajien tekemisiin. En väitä, että nämä ovat merkityksettömiä asioista, mutta ne eivät ole kaikkein tärkeimpiä asioita. Junnumaajoukkueen valmentaja ei voi tehdä juuri mitään, jos hänen pelaajamateriaalinsa on selvästi huonompi kuin useimpien kilpailijamaiden.

Kaikkien maiden juniorimaajoukkueet heijastavat maan yleistä junioritoiminnan tasoa. Jotenkin tuntuu siltä, että Suomessa ei ihan oikeasti ymmärretä, kuinka alhaisella tasolla suomalainen junnuvalmennus on.

Suomessa ei edelleenkään taideta ymmärtää, kuinka suuri strateginen virhe Kaikki Pelaa -ohjelma (ohjelmassa oli toki hyviäkin asioita) oli. Se ei tietenkään selitä kaikkea nykytilanteen heikkoutta, mutta iso kielteinen vaikutus sillä on ollut. Kun meidän junnuvalmennus oli aikaisemminkin ollut heikkoa, nyt sitä heikennettiin vielä entisestään. Klassinen ojasta allikkoon -ilmiö.

Kuten olen useaan otteeseen todennut, valitettavasti ysikuutosten ikäryhmä jäi kaikista ikäryhmistä pahiten tämän epäonnistuneen kokeilun jalkoihin. Sääli poikia.

Vastaavanlaisia erehdyksiä tehtiin Suomessa myös muissa lajeissa. Vuosituhannen vaihteessa suomalaisen jääkiekkoilun junioritoiminta oli Ruotsin vastaavaa edellä. Sitten ryhdyttiin intoilemaan Nuori Suomi -hengessä ja säädettiin pikkujunnuille taklauskieltoja, täysin tasaisia ketjupeluutuksia yms. hömppää. Samaan aikaan taas Ruotsissa herättiin ja palautettiin urheilu takaisin maan jääkiekkoon. Seurauksena on ollut pienen viiveen jälkeen paluu huippumenestykseen junnulätkässä. Onneksi Suomessakin herättiin, ja ilmeisesti suomalainen junnulätkä on matkalla taas kohti parempia aikoja (yksi maailmanmestaruus on tietysti mahtava juttu, mutta täytyy vielä odottaa muutama vuosi ennen suurempia johtopäätöksiä).

Suomessa on viime vuosina tapahtunut myös futiksen junnutoiminnassa selvä ryhtiliike, vaikka tämä toistaiseksi on koskenut lähinnä pienimpiä junnuja. Myös Palloliitossa Jakonen, Laurikainen yms. puhdistivat liiton ohjeistukset typerimmistä Kaikki Pelaa -hömpötyksistä. Tämän myönteisen kehityksen seurauksena (tietenkin asiat voi ja pitää tehdä paljon paremmin kuin nyt, mutta suunta on vihdoin oikea) olen aivan varma, että lähitulevaisuudessa meillä kantaa Suomi paitaa aivan eri tason joukkueet kuin esim. nykyinen 96-ikäryhmä. Aika näyttää.

[murdock]

Tötterö nyt on selkeästi joku avohoitopotilas, mutta miksi aikuisia ukkoja (ysikuus syntyneet) ei saisi kritisoida forumilla?

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että menestys nuorissa korreloi erittäin vahvasti miesten menestyksen kanssa.

Ei pidä paikkaansa.

[J. Soini]

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että menestys nuorissa korreloi erittäin vahvasti miesten menestyksen kanssa.

Ei pidä paikkaansa.

Yritän perustella kantani murdoch, sinä perustelet varmasti omasi.

Hyvä yksittäinen pelaaja voi tietysti tulla huonostakin joukkueesta. Jos mittariksi otetaan kuitenkin maiden kokonaismenestys, nuorten maajoukkuemenestys korreloi vahvasti miesten menestyksen kanssa. Miesten tasolla viime vuosien maailman ykkösmaa Espanja on ollut jo pitkään Euroopan ylivoimaisesti paras maa myös nuorissa.

Alla nuorten EM-kisojen (U17 ja U19) neljä parasta maata vuosilta 2007-2013. Mielestäni tuossa on suurimmaksi osaksi erittäin kovia tai keskikovia futismaita. Kaikki finaalimaat ovat myös miesten tasolla esiintyneet 200-luvulla EM- ja/tai MM-lopputurnauksissa, useimmat vakiokävijöinä.

Ainoita ”outoja” maita joukossa ovat Georgia ja Unkari.


U17

2002
1. Sveitsi   
2. Ranska   
3. Englanti   
4. Espanja   

2003
1. Portugali
2. Espanja
3. Itävalta
4. Englanti

2004
1. Ranska
2. Espanja
3. Portugali
4. Englanti

2005
1. Turkki
2. Hollanti
3. Italia
4. Kroatia

2006
1. Venäjä
2. Tshekki
3. Espanja
4. Saksa

2007
1. Espanja
2. Englanti
Välieräpaikka Belgia
Välieräpaikka Ranska

2008
1. Espanja
2. Ranska
Välieräpaikka Hollanti
Välieräpaikka Turkki

2009
1. Saksa
2. Hollanti
Välieräpaikka Sveitsi
Välieräpaikka Italia

2010
1. Englanti
2. Espanja
Välieräpaikka Ranska
Välieräpaikka Turkki

2011
1. Hollanti
2. Saksa
Välieräpaikka Englanti
Välieräpaikka Tanska

2012
1. Hollanti
2. Saksa
Välieräpaikka Georgia
Välieräpaikka Puola


2013
1. Venäjä
2. Italia
Välieräpaikka Ruotsi
Välieräpaikka Slovakia

U19

2007
1. Espanja
2. Kreikka
Välieräpaikka Ranska
Välieräpaikka Saksa

2008
1. Saksa
2. Italia
Välieräpaikka Tshekki
Välieräpaikka Unkari

2009
1. Ukraina
2. Englanti
Välieräpaikka Ranska
Välieräpaikka Serbia

2010
1. Ranska
2. Espanja
Välieräpaikka Englanti
Välieräpaikka Kroatia

2011
1. Espanja
2. Tshekki
Välieräpaikka Serbia
Välieräpaikka Irlanti

2012
1. Espanja
2. Kreikka
Välieräpaikka Ranska
Välieräpaikka Englanti

2013
1. Serbia
2. Ranska
Välieräpaikka Espanja
Välieräpaikka Portugali

[hoppis]

No voehan, pakkohan se on vielä keskusteluun lähteä mukaan, kun keskustelu näin laajeni.

Pakkohan tänne on jotain laittaa: Katsoin Viro-pelistä ensimmäisen puoliajan. Viro oli aivan purjeessa Suomen kanssa. Suomalaiset voitti lähes kaikki kaksinkamppailut ja pelasi muutenkin ihan mukiinmenevää jalkapalloa. Nopeudessa ei kyllä varmasti olleet yhtään Virolaisia perässä, vaan päinvastoin. Pallonhallinta oli ihan selkeästi suomalaisilla ja peliä pelattiin Viron päädyssä. En millään voi ymmärtää tämän ikäluokan dissaamista. Siis näin vain yhden puoliajan nähneenä. Jotenkin tuntuu, että täällä osa porukasta haluaa argumentoida "tahallaan väärin". Vaikka KP-systeemi olisi ollut kuinka paska tahansa, niin saattaa sieltä siltikin se joukkueellinen hyviä pelaajia tulla. Ja sillä ei ole mitään merkitystä voittaako tuossa iässä jotain. Merkitystä on vain sillä miten siellä kentällä esiintyy. Voitto tulee sitten bonuksena kun palaset loksahtavat kohdilleen. Liian helppo piiloutua tulosten taakse, pitää oppia katsomaan peliä, ei tulosta.

Pallonhallinta oli suomalaisilla ja peliä pelattiin Viron päädyssä, mutta ei Suomi hirveästi onnistunut hyviä maalipaikkoja luomaan. Ensimmäisellä puoliajalla Suomi oli vahvempi joukkue, mutta kyllähän Virollakin oli kovin vaarallisia vastaiskuja, eikä Suomi maalitilanteissa mitenkään selvä voittaja ollut. Noin muutoin, tosiaan, suomalaiset vaikuttivat teknisesti paremmilta ja nopeammilta.

Itse lisäämääni boldaukseen: yksi nähty puoliaika Viroa vastaan on sen verran pieni otanta, että kannattaa ehkä analysoida myöhemmin..

Valitettavasti foorumin nuorten mj-ketjut eivät suurta futisyleisöä kiinnosta, joten ne täyttyvät katkerien nappulakoutsien ja maajoukkueisiin mahtumattomien yli-innokkaiden vanhempien purkauksista.

Ja lopettakaa nyt se maajoukkuepelaajiemme arvostelu! Ei ole heidän vikansa, jos meillä ei ole maailmanluokan pelaajia.

Valitettavasti. Taktiikka- ja junnupuolen osiossa on liuta oikein hyviä kirjoittajia, osa sieltä saisi puolestani aktivoitua myös täällä.

Juuri näin! Palloton liike, tilan tyhjentäminen, syöttöluovuus ja riistot ne tulee ilman muuta huomioida, on toki kyllä myös nähtävä syöttöprosentti...pelinluku jne. Tsemppiä vaan kaikille! Lukulaseista...kaukonäköön. Katsokaa omilla silmillänne..älkää pelkästään kuunnelko mitä kerrotaan . Näin huomaatte onko pelaaja oikeasti hyvä potentiaalinen tai yliarvostettu. 96:et on ihan ok ryhmä ollakseen Suomalainen.

Ehdottomasti. Valentin Granatkin Memorialhan on siitä hyvä turnaus, että tilastot otetaan ylös ja julkaistaan turnauksen sivuilla. Sieltä on hyvä katsella esimerkiksi syöttöprosentteja ja kaksinkamppailuprosentteja yms.

Kursivoituun: en sanoisi. Kuten olen aiemmissa viesteissäni joskus todennut, en halua yksittäistä ikäluokkaa mitenkään erikseen polkea, mutta valitettavasti tämä ikäluokka on Suomen tasolla heikko. Yksittäisiä tähtipelaajia on vaikea löytää, ikäkausimaajoukkueen tulokset ja esitykset ovat heikompia verrattuna edeltäviin ja seuraaviin ikäkausimajuihin.

Laajempaa analyysiä nuorten maajoukkuetoiminnasta ja sen merkityksestä koko suomalaiselle futikselle sen sijaan toivoisin enemmän. Tällä hetkellä tuntuu hiukan siltä, että suurin osa topiciin kirjoittavista elää hiukan toivotaan, toivotaan -hengessä. Maaotteluiden tuloksilla ei ole niin väliä, annetaan poikien kehittyä rauhassa, tuntuu olevan yleinen metaliteetti.

Mielestäni juniorifutiksessa ei saa mennä sokeasti tulos edellä, mutta kyllä tuloksetkin jostain kertovat - ja kyllä niillekin tulee painoarvoa antaa. Juniorijalkapallon tärkein asia on se, että juniorit kehittyvät yksilöllisesti ja saadat valmiudet yhteiseen joukkuepelaamiseen. Kyllähän voittaminen, voittamisen tavoittelu ja voittamiseen vaadittava kilpailu jalkapallosta ja kilpaurheilusta puhuttaessa on kuitenkin erittäin suuri tekijä kehittymisessä. Sanon uudestaan, että voiton tavoittelu keinolla millä hyvänsä saattaa olla joskus jopa turmiollista, mutta etenkin 18-vuotiaiden maajoukkuetoiminnassa voittamisen tulee jo olla suuresti tavoiteltava asia. Juniorijalkapalloilussa ei saa mennä sokeasti tulos edellä, vaan kehitys edellä. Voittaminen vaan usein on suuri osa myös kehittymistä.

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että menestys nuorissa korreloi erittäin vahvasti miesten menestyksen kanssa. Viimeisen vuosikymmenen ylivoimaisesti paras eurooppalainen maa nuorten futiksessa on ollut Espanja. Muita mahtitekijöitä ovat olleet Englanti, Ranska ja Saksa. Yksi iso poikkeus on aiemmin ollut Hollanti, joka on nuorissa menestynyt selvästi miehiä huonommin. Viime vuosina tämäkin poikkeus on muuttunut yleisen trendin mukaiseksi.

Suurelta osin näin, mutta poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi junioriurheilusta löytyy valtavasti esimerkkejä joukkueista, jotka ovat keskittyneet hyödyntämään ylivoimaansa jollain tietyllä saralla, ja myöhemmin on huomattu, ettei se enää aikuisissa toimikaan. Nigeria on nähtävästi tehnyt erinomaista työtä juniorijalkapallon puolella, mistä kiitoksena tuli tämän kyseisen ikäluokan maailmanmestaruus pari kuukautta sitten. Siitä huolimatta en usko, että jos 1996- ja 1997-syntyneet pelaisivat turnauksen tästä 10 vuotta eteenpäin, että Nigeria voittaisi tai olisi edes mitaleilla. Monet juniorimaajoukkueaikoina suuria saavutuksia keränneet joukkueet ovat myöhemmin vajonneet, monet niistä esimerkiksi siksi, että junioriaikoina joukkue on keskittynyt ottamaan kaiken hyödyn irti fyysisestä ylivoimastaan taktisten valmiuksien ja kenties jopa teknisten valmiuksen kustannuksella.
Vastaavasti taas esimerkiksi pienempien maiden kohdalla saattaa esiintyä sellaista, että ikäkausimaajoukkueet eivät pärjää kapean otantansa takia, mutta jokaisen ikäluokan tuottaessa muutaman huippupelaajan maa pärjääkin aikuisissa, joissa saattaa olla pelaajia vaikkapa 15 vuoden ikähaarukalla.

Tämän myönteisen kehityksen seurauksena (tietenkin asiat voi ja pitää tehdä paljon paremmin kuin nyt, mutta suunta on vihdoin oikea) olen aivan varma, että lähitulevaisuudessa meillä kantaa Suomi paitaa aivan eri tason joukkueet kuin esim. nykyinen 96-ikäryhmä. Aika näyttää.

Sama.

Erittäin huono on verrata Suomen 96:ia Ruotsin 96:iin. Kävin googlettamassa. Tiedättekö te että Ruotsi oli EM mitalipeleissä? Venäjä ykkönen, Italia kakkonen ja Ruotsi kolmonen.. Sitä ette tienneet että 96 :en Ruotsi taisteli MM mitaleista oli neljän joukossa...seuratkaa laajemmin...

Aika rohkeasti väitetty.

[hoppis]

Ruotsin 96:en oli tänä kesänä MM:ssä neljän joukossa...parhaana Eurooppalaisena joukkueena...EM kolmonen. Tieto on faktaa!

Tiedän. Satuin katsomaan molempia kisoja: EM-kisoista näin Ruotsilta n. puolitoista peliä, MM-kisoista näin 2 peliä sekä koosteet useammista peleistä.

Ruotsihan pelasi Suomea vastaan myös jatkokarsinnoissa U17-kisoihin. Tuolloin Ruotsi voitti 5-0.

[J. Soini]

Tötterö hyvä.

Varmasti kaikki suomalaiset futista seuraavat tietävät Ruotsin hienon menestyksen nuorten MM-kisoissa. Ei kai kukaan suomalainen kiellä, etteikö Ruotsi olisi jalkapallossa kaikilla tasoilla aivan eri luokan futismaa kuin Suomi.

Ei Ruotsi silti ole mikään pelaajakehityksen Eldorado eurooppalaisessa vertailussa.

[murdock]

Yritän perustella kantani murdoch, sinä perustelet varmasti omasi.

Tarkastelin vuosien 2000-2005 U18/U19 EM-kisojen TOP6-joukkueita. TOP6, jotta kisaisännät eivät vääristäisi liikaa tilastoa. Kyseessä siis 81-86 -syntyneet pelaajat. TOP6-sijoituksia löytyi seuraavasti:

Tshekki 4
Saksa 4
Ukraina 3
Espanja 3
Englanti 3
Ranska 2
Serbia 2
Italia 2
Norja 2

Arvioin, että 81-86 -syntyneet ovat muodostaneet valtaosan A-maajoukkuerungoista vuosina 2008-2012. Kyseiselle ajanjaksolle osuvien arvokisojen TOP8-sijoitukset (MM-kisoissa TOP8 eurooppalaiset):

Portugali 3
Saksa 3
Espanja 3
Hollanti 2
Italia 2
Englanti 2

Ainoat samat joukkueet ovat Saksa, Espanja, Italia ja Englanti. Siis NE neljä suurta. Kaikki ovat isoja perinteisiä futismaita, joissa pelaajamassa on valtava. Tshekki, Ukraina, Ranska, Serbia ja Norja ovat menestyneet junnuissa, mutta eivät aikuisissa. Hollanti ja Portugali päinvastaisia esimerkkejä.

Pahoittelen kapeaa otantaa, mutta toivottavasti pointtini tuli selväksi.

[hoppis]

Paremmin se tulee selville katsomalla nuorten MM-kisoja, joissa osanottajia on enemmän ja laajemmalti. Voisi luulla, että eurooppalaiset (Espanja, Italia ja Saksa etunenässä) olisivat pärjänneet U17- ja U20-tasoilla huikeasti, mutta toisin on. Vuosien 1997-2007 välillä (jolloin oletettavasti suurin osa tämän hetken huippupelaajista ovat U17-kisoissa pelanneet) Espanja on ollut hopealla kahdesti ja pronssilla kahdesti. Saksa on ottanut kaksi pronssia ja Italia ei ole ollut kertaakaan edes neljän joukossa. Tuona aikana Brasilia on ollut kaikista vahvin maa kolmella mestaruudellaan ja yhdellä hopeallaan. Myös Ghanan ja Nigerian kolme mitalia kirivät Saksan ohi.
U20-kisoissa vuosien 2001 ja 2011 välillä kirkkaimpana maana on häärinyt Argentiina kolmella kullallaan ja yhdellä 4. sijoituksellaan, Brasilian seuratessa tiiviisti perässä.

Näitä tuloksia katselemalla näyttää, että Etelä-Amerikka ja Afrikka ovat olleet huomattavasti vahvempia, kuin mitä ne ovat viime vuosina olleet aikuisten tasolla. Molemmissa ikäluokkakisoissa on ollut yllättäjiä, kuten Egypti, Marokko, Tsekki, Unkari, Costa Rica, Sveitsi ja jopa Burkina Faso. Afrikan ja Etelä-Amerikan kovuuden voi selittää moni tekijä. 17-vuotiaat ovat kasvuprosesseissaan vielä niin "alussa", että fyysiset erot tuppaavat olemaan valtavat. Senhän huomaa jo silmämääräisesti katsomalla junnukisoja. Afrikkalaiset kehittyvät keskimääräisesti aiemmin ja siellä ainakin futiksessa panostetaan fysiikkaan junnuissa enemmän, kuin täällä. Etelä-eurooppalaiset taas usein kehittyvät pohjoismaalaisia aiemmin jne.

Mutta, kyllä J.Soinilla kirjoituksessaan pointti oli: juniorijalkapalloilun tulokset ja aikuisten jalkapallon tulokset korreloivat jossain määrin. Vaikka afrikkalaisten edustus näissä kisoissa on ollut viime vuosina erinomaista, esimerkiksi Italia (joka ei ollut otannan aikana välierissä kertaakaan) ja Hollanti (yksi pronssi) tuottavat jatkuvasti valtavasti enemmän huippupelaajia, kuin Unkari, Costa Rica, Burkina Faso ja enemmän, kuin junnutasolla maailman top-5-maat Ghana ja Nigeria.

[drone]

Eipä mennyt hääppoisesti tällä kertaa Pietarin turnaus.

"Nähtiin mitä se vaatii, että näissä ympyröissä pärjää."

Hyvä niin. Mutta kyllä tämä "uni" pitäisi nähdä jo siinä vaiheessa, kun noita junioreja harjoitetaan ns. "elämää varten".
Muuten jäädään vain lisää ja lisää jälkeen kilpailijoista. Suomalainen juniorivalmennus vaatii ryhtiliikettä.

Lapsikuoroille ja orkestereille on tuotu kansainvälistä osaamista jo 50-luvulta lähtien. Jostakin ne rahat vain on siihen kaivettu ja osoitettu, että täällä peräkylilläkin on tahto tehdä niin hyvää työtä että saksalaisenkin kannattaa tulla hiomaan näitä talentteja valmiimmiksi. Se on sitä kylttyyriä! Mikä ihme tätä suomalaista futiskenttää oikein riivaa?

[murdock]

Mutta, kyllä J.Soinilla kirjoituksessaan pointti oli: juniorijalkapalloilun tulokset ja aikuisten jalkapallon tulokset korreloivat jossain määrin.

Mun käsittääkseni J. Soinin pointti oli, että menestyäkseen aikuisissa, tulee menestyä junnuissa (erittäin vahva korrelointi), mikä ei pidä paikkaansa.

[zekki]

Kulttuuriakin voi rajatussa mitassa muuttaa, jos siihen on tahtoa ja siihen satsataan. Ulkoapäin katsoen tuntuu, ettei nuorten maajoukkueiden kohdalla ole oikein kumpaakaan. Toisaalta voi sanoa että aika karun oloinen toiminta on kyllä suomalaisen rehellistä. Näin meillä muutenkin toimitaan:

Ei työelämässä yksilöllä ole juuri väliä. Kun on sopiva tehtäkuva ja titteli, se rittää. Jos saat pelaajana käskyn pakiksi tai hyökkääjäksi, mitä muuta tarvitaan. Työelämänkin "joukkue" on lähinnä pomon heittämä vitsi. Miksei siis futksessakin.

Ei Suomessa valmistauduta. Kahta kättä heiluttaen lähdetään ulkomaille tärkeisiin neuvotteluihinkin ja lentoasemalla vasta tavataan. Yhteisten strategioiden luominen olisi lässytystä. Suomalainen toimii! Miksei tätä siis opeteta junnuillekin.

Vientipuolellakin käydään "katsomassa" markkinoita maailmalla, jos ei onnistu aina syy löytyy: huono suomalainen "aines", kalleus jne.  Parempi viedä suomalaisia futaajia "raakana" muualle jalostumaan.


Mitä siis isot edellä sitä junnut perässä!

[Messi]

Vähän aikaa piti miettiä onko tämä oikea paikka tällaiselle keskustelulle, mutta: Suomessa tuntuu olevan tällä hetkellä vallalla ajattelutapa, jossa pelaajien kehittyminen nähdään tapahtuvan vain kovien kansainvälisten pelien kautta. Jos homman näkee tältä kantilta, niin voidaan katsoa, että suomalaisista pelaajista 99 prosenttia jää vaille mahdollisuutta kehittyä "kansainväliselle tasolle". Jos tällainen illuusio saadaan syntymään maanlaajuisesti, niin meillä on tuloksena "toivottomien pelaajien armeija", jotka on dumattu alimpaan helvettiin jo 8 vuotiaana. Omasta mielestäni urheilun suurimpia suoloja ovat usko ja toivo. Nämä saavat junnut menemään kerta toisensa jälkeen kentälle omin päin treenaamaan. Usko siitä, että taivaspaikka aukeaa kovan harjoittelun myötä. Toivo siitä, että joku joskus huomaisi pelaajan todelliset kyvyt. Kovat kansainväliset pelit toki ovat hyviä mittareita ja motivaattoreita, mutta eivät autuaaksi tekevä voima.

Jos nyt palataan noihin 96:siin, niin jokainen voi kysyä itseltään oletteko osaltanne viemässä tuota uskoa ja toivoa näiltä pelaajilta vai oletteko kannustamassa heitä kohti heidän jokaisen toivetta eli jalkapalloammattilaisuutta? Jos tämä ikäluokka pelaa ihan mukiinmenevää futista (huom. kirjoittajan oma mielipide) jopa heidän niin väitetystä paskasta harjoittelutaustasta (viimeinen kaikki pelaa ikäluokka), niin mitä nämä pojat ovatkaan 4-5 vuoden kuluttua, kun ovat saaneet riittävästi "oikeaa futisharjoittelua" (mitä se sitten lie tarkoittaakin)?

Ja Tötterö: On ihan yleisesti tiedossa, että maajoukkuevalinnoissa suositaan tiettyjen seurojen pelaajia. Piiri- ja aluejoukkuevalinnoissa suositaan tiettyjen seurojen pelaajia. Ja lopuksi seuratasolla joukkuevalinnoissa suositaan tiettyjen perheiden pelaajia. Tätä voitaisiin kutsua myös hyväveli-verkostoksi. Uskon kuitenkin, että ne todelliset lahjakkuudet sieltä seuloutuvat esille kun vain pelaajalla itsellä tuo usko omaan tekemiseen säilyy. Toki tuota uskoa olisi hyvä vahvistaa aina välillä esim. kutsulla maajoukkueeseen, aluejoukkueeseen tai vaikkapa kutsulla mennä pelaamaan kovempitasoista turnausta saman kaupungin ykkösjoukkueen kanssa. Ja aivan totta: scouttaus ja pelaajien todellisten kykyjen arviointi sekä motivaatiotason selvittäminen on Suomessa vasta lapsen kengissä (ts. harjoittelun seuranta / kehittymisen seuranta). Toivottavasti esim. SHA tuo tähän maanlaajuisen ratkaisun (ellei ole jo tuonut).

Ja lopuksi: Tsempit sinne ysikuutosille ja kaikille muillekin suomalaisille futaajille. Sain sanottavani sanottua, siirryn jälleen kuunteluoppilaaksi.

[High5]

Taitaa rva Tötteröllä olla aikamoiset angstit Klubia ja Palloliittoa kohtaan. Syyn me kaikki varmaan arvaammekin. Mikä se olikaan meidän suomalaisten perisynti?

[Messi]

Viitaten tuohon aikaisempaan tekstiini, niin tämä on se tarina, jonka halusin kertoa: http://yle.fi/urheilu/huipputalentin_uskomaton_tuhkimotarina_sai_jatkoa_-_85_vuoden_takainen_ennatys_rikki/7027452

[zekki]

Viitaten tuohon aikaisempaan tekstiini, niin tämä on se tarina, jonka halusin kertoa: http://yle.fi/urheilu/huipputalentin_uskomaton_tuhkimotarina_sai_jatkoa_-_85_vuoden_takainen_ennatys_rikki/7027452

Lienee maailmanmitassakin poikkeus, mutta kertoo varmasti aika paljon pelaajien kehittymisen rytmistä. Kyllä se iso kasvu täysiveriseksi futaajaksi tapahtuu muutamassa tiiviissä vuodessa, jotka meillä sössitään. Eihän tämä ole mitenkään vain futikseen liittyvä. Eihän yksilön kehitys ole missään asiassa jonkinlaista tasaista puurtamista, joka kuva syntyy kun katsoo virallisia valmennuksen kuvauksia. Sinänsä tämän pitäisi olla lohdullista vaikka lahjakkaille futaajille jotka ovat ehtineet lopettaneet. Jos virtaa riittää, varmasti ottavat kiinni junnaavan valmennuksen tasapäistämät ikätoverinsa.

Maajoukkuekulttuurista vielä. Onhan se vähän lohdutonta, jos vasta maajoukkue on se paikka, jossa nähdään mitä kansainvälislllä kentillä vaaditaan.
Tai kenelle se olikaan yllätys - valkuilleko?  Kyllähän sinne maajoukkevalmennukseen pitäisi saada sellainen henki ja kulttuuri ettei lähdetä ihmettelemään vaan ollaan valmiita, kun mennään. Jos nyt ei ole yhteistä aikaa tarpeeksi, niin valmentajien velvollisuus on vaikuttaa siihen että aikaa tulee. Nuorisovaiheessa yhteistä aikaa on mahdollista vielä saada. Sitten kun pelaajat ovat ammattilaisia tilanne on toinen.

[Earl Godwin]

^Tuo taitaa kertoa enemmän Serie A:n ja italofutiksen tämän hetken jamasta kuin mistään muusta. Varmasti lahjakas kaveri, ei siinä.

[J. Soini]

Viitaten tuohon aikaisempaan tekstiini, niin tämä on se tarina, jonka halusin kertoa: http://yle.fi/urheilu/huipputalentin_uskomaton_tuhkimotarina_sai_jatkoa_-_85_vuoden_takainen_ennatys_rikki/7027452

Jäitä hattuun näiden tarinoiden kanssa ja varsinkin jos niitä vertaillaan Suomeen.

Väännetään kuitenkin rautalangasta. Jos joku ei ole oikein pärjännyt junnuissa tai tulee ns. puskista yhdessä maailman kovimmista futismaista, sitä ei voi verrata vastaavanlaiseen tilanteeseen Suomessa.

Olen usein lomaillut Italiassa ja ihastellut pelaajien taitavuutta esimerkiksi puistojen höntsäpeleissä. Tämä koskee niin nuoria kuin vanhoja äijiäkin. Joissain varttuneiden ukkojen puistopeleissä näkee niin taitavia pelaajia, että esimerkiksi Suomen Kakkosessa ei juuri koskaan. Summa summarum, Italian tapaisessa klassisessa futismaassa futiksen pelaaminen kuuluu miltei yleissivistykseen (hiukan liiotelleen, eivät edes Italiassa varmaan aivan kaikki osaa pelata).

Ikävä kyllä olen usein Suomessa ihmetellyt suomalaisten lasten puistopelien heikkoa tasoa futiksessa (silloin harvoin kuin sellaista näkee). Jostain syystä suomalaiset lapset pelaavat suhteellisesti paljon taitavammin esimerkiksi salibandyä. Tämä kaikki vain korostaa ympäröivän kulttuurin merkitystä, me emme kasva tyhjiössä. Valitettavasti Suomessa on yksi maailman ankeimmista futiskulttuureista (tämä ei ole tuhkan ripottelemista suomalaisuuden päälle, tämä on on vain tilanteen toteamista).

Jos me haluamme pärjätä, meidän on keksittävä keinoja joilla me kompensoimme laajemman kulttuurin kielteisen vaikutuksen. Ei mikään ihan helppo haaste.

[drone]

Jos me haluamme pärjätä, meidän on keksittävä keinoja joilla me kompensoimme laajemman kulttuurin kielteisen vaikutuksen. Ei mikään ihan helppo haaste.

Kyllä kulttuurinkin on muututtava! Yksi keino on tuoda Suomeen enenevässä määrin osaamista kunnon jalkapallomaista.
Sitä on toki tehtykin, mutta ei riitä. Lisää maahanmuuttoa. Siinä yksinkertainen keino.

Mutta kyllä jokainen suomalainenkin voi mennä itseensä. Olisiko mitään ajatusta antaa yksinkertaisesti vähän enemmän arvoa jalkapalloilulle (joka on yleissivistystä miltei jokaisessa maailman maassa) kuin vaikkapa salibandylle, jota ei juuri muualla pelata kuin Suomessa ja Ruotsissa.

Summa summarum: Suomalaisen on tultava ulos tynnyristä jossa hän on kasvanut, ja ymmärrettävä olevansa maailmankansalainen yhteisessä maailmassamme.

[J. Soini]

Olen täysin samaa mieltä kuin drone.

Pitäisikö tästä tehdä oikein manifesti 20-luvun Tulenkantajien tapaa? Ovet auki Eurooppaan!

[zekki]

Jäitä hattuun näiden tarinoiden kanssa ja varsinkin jos niitä vertaillaan Suomeen.

Väännetään kuitenkin rautalangasta. Jos joku ei ole oikein pärjännyt junnuissa tai tulee ns. puskista yhdessä maailman kovimmista futismaista, sitä ei voi verrata vastaavanlaiseen tilanteeseen Suomessa.

Olen usein lomaillut Italiassa ja ihastellut pelaajien taitavuutta esimerkiksi puistojen höntsäpeleissä. Tämä koskee niin nuoria kuin vanhoja äijiäkin. Joissain varttuneiden ukkojen puistopeleissä näkee niin taitavia pelaajia, että esimerkiksi Suomen Kakkosessa ei juuri koskaan. Summa summarum, Italian tapaisessa klassisessa futismaassa futiksen pelaaminen kuuluu miltei yleissivistykseen (hiukan liiotelleen, eivät edes Italiassa varmaan aivan kaikki osaa pelata).

Ikävä kyllä olen usein Suomessa ihmetellyt suomalaisten lasten puistopelien heikkoa tasoa futiksessa (silloin harvoin kuin sellaista näkee). Jostain syystä suomalaiset lapset pelaavat suhteellisesti paljon taitavammin esimerkiksi salibandyä. Tämä kaikki vain korostaa ympäröivän kulttuurin merkitystä, me emme kasva tyhjiössä. Valitettavasti Suomessa on yksi maailman ankeimmista futiskulttuureista (tämä ei ole tuhkan ripottelemista suomalaisuuden päälle, tämä on on vain tilanteen toteamista).

Jos me haluamme pärjätä, meidän on keksittävä keinoja joilla me kompensoimme laajemman kulttuurin kielteisen vaikutuksen. Ei mikään ihan helppo haaste.

Vaikea näistä on vetää suoraan johtopäätöksiä. Voiko esim. siitä että melkein kaikki suomalaiset osaa luistella, vetää suoran johtopäätöksen että sen takia suomalaiset jääkiekkojoukkueetkin pärjää maailman huipulla. Samalta pohjalta sitten odottaisi, että Suomen taitoluistelijatkin olisivat isolla joukolla maailman huipulla! Tai miksi suomalaiset pärjäävät klassisen musiikin huipulla vaikkei meillä katusoittoperinne ole erityisen vahvaa!

Futishan on klassinen palloilulaji. Salibandy on moderneja palloilulajeja.

Siitä olen samaa mieltä, että meillä futiskulttuuri on ohutta. Tekisi varmaan hyvää, jos jonkun seuran vetäjäksi ryhtyisi vaikka italialaisia juuria omaava henkilö, joka alkaisi kuin luonnostaan tekemään seurasta sellaista alueen yhteisöllistä keskusta, joka se eteläisemmissä maissa on. Saataisiin vähän uusia malleja suomalaisten seurojen karun suorituskeskeisyyden keskelle.

Kun suomalainen futikulttuuri on aika ohutta, juniorien pitäisi osata sivistää itseään tiedollisesti. Varsinkin niiden, jotka aikovat ammattiuralle. Netistä löytyy paljon tietoa, on kirjoja ja ulkomailta voi lehtiäkin tilata. Kysehän ei ole "vain sivistyksestä" vaan siitä että silloin oppii ymmärtämään miksi asioita tehdään. Ei ole vain sen varassa mitä valmentaja kulloinkin treeneissä ja kentällä yksityiskohtia sanoo vaan ymmärtää sitä filosofiaa, joka on siellä valmentajan sanomisen taustalla. Tyhjästähän ohjeet eivät tule.

Hyöty tulee siitä, että on paljon helpompi orientoitua ja sopeutua erilaisiin futiskulttuureihin. Valkun muutamasta ohjeesta pääsee jyvälle siitä, että "tästähän nyt on kyse". Nyt futarit lähtee maailmalle henkisesti yhtä huonosti valmistautuneina kuin vaikka sata vuotta sitten lähteneet suomalaiset Amerikkaan. Ihmetellään, että mitähän siellä on vastassa?




 

[J. Soini]

Hyvää pohdintaa zekki, vaikka vähän off-topic.

Jatkan kuitenkin. Ymmärrän pointtisi, mutta sälytät ehkä hiukan liikaa vastuuta yksittäisen pelaajan harteille. Jos me haluamme tehdä Suomesta edes hiukan nykyistä laadukkaamman futisyhteiskunnan, muutoksen täytyy lähteä seuroista.

Suomalainen ohut jalkapallokulttuuri kulminoituu suomalaisiin seuroihin. Suurimmalta osalta meidän seuroistamme puuttuu selkeä jalkapalloilullinen identitetti. Tämän vuoksi ne pyörittävät toimintaansa vuodesta toiseen suurinpiirtein samalla tavalla ilman sen suurempaa päämäärää. Viime vuosina on onneksi alkanut ainakin junioritoiminnassa näkyä uudella tavalla toimivia seuroja. Samoin nuoremman polven valmentajissa (ehkä kiitos internetin ja muun paremman tiedon saatavuuden) on kavereita, joiden tietämys lajista on huimasti edellä entisiä sukupolvia.

Siis toivoa on, mutta muutos on hidas prosessi. Seuraava askel voisi olla, että uudenlaisia ihmisiä tulisi mukaan seurojen johtoon. Pelkään, että nykyinen seurajohtajapolvi on aika pitkälle menetetty. Siis nuoremman polven (väljästi katsottuna, ehkä n. alle 50-vuotiaat. Itse olen tuon rajapyykin jo ohittanut, joten ei ole oma lehmä ojassa) pitäisi tuoda uusia ajatuksia myös seurojen johtamiseen.

[Nahka_Tapsa]

Alle 18-vuotiaitten (1.1.1996) poikien maajoukkue matkaa maaliskuun alussa Latviassa järjestettävään Federation Cupiin.
Neljän maan turnaus
Maajoukkueen päävalmentaja Jarkko Wiss on nimennyt joukkueeseensa turnaukseen 16 pelaajaa ja myöhemmin nimetään vielä kaksi pelaajaa lisää.
 
Suomen lisäksi turnaukseen osallistuvat Ukraina, Azerbaidzhan ja isäntämaa Latvia. Suomi kohtaa turnauksen avausottelussaan Latvian tiistaina 4.3. ja sijoitusotteluissa torstaina 6.3. kohtaavat avauspäivän otteluiden voittajat ja vastaavasti häviäjät.
 
Kaikki Federation Cupin ottelut pelataan Riikassa Skonto-hallissa.
 
Suomen joukkue Federation Cupiin
Jere Aalto (mv) TPS
Matias Sauramaa (mv) PK-35
Elias Ahde SJK
Alex Antikainen HJK
Richard Jensen FC Twente
Karim Jouini HJK
Iiro Järvinen JJK
Ronald Karlsson FC Jazz
Santeri Kumpula RoPS
Onuray Köse FC Lahti
Fredrik Lassas HJK
Alex Lehtinen HJK
Anselmi Nurmela AC Oulu
Aleksi Ojanperä TPS
Roni Peiponen HJK
Saku Savolainen KuPS
 
Joukkuetta täydennetään kahdella pelaajalla 24.2. mennessä.
 
Joukkueenjohto
Jarkko Wiss päävalmentaja
Stephen Ward valmentaja
Jori Särkkä maalivahtivalmentaja / joukkueenjohtaja
Mikko Virtala fysioterapeutti
Pertti Mäkelä huoltaja

Tuossa Palloliiton uutisessa ei ollut, mutta SJK:n nettisivujen uutisen mukaan joukkueen kaksi täydennysmiestä otetaan ensisijaisesti seuraavasta porukasta:

Miikka Mujunen (mv)        FC Lahti
Niklas Friberg   SalPa
Tuomas Lähdesmäki   SJK
Simo Majander   Sudet
Rami Ojanperä   TPS
Petteri Pietola   HJK
Topias Tiainen   TPS
Joonas Vahtera   VPS
Samuli Virtanen   FC Jazz
Ilmari Ylönen   KäPa

[murdock]

Katos, Pietola siirtynyt Klubiin.