Lokakuussa uutisoitiin Nuorelan olleen ehdolla Heartsin käskijäksi, joten eiköhän Jussinkin tulevaisuudessa joku poimi. Mutta noin kaiken kaikkiaan positiivista kehitystä ilmassa otsikon aiheen tiimoilta.
Tässä on oikeastaan muutama tekijä.
1. Suomessa on oikeasti hyviä valmentajia.
2. UEFAn koulutusmalli on vakiintunut eli on tutkinto, jolla todistaa ettei ole ihan pystymetsästä.
Mutta tärkeintä:
3. Suomessa kysymys on verrattain nuorista valmentajista ja nyt he alkavat olla siinä iässä, että melkoisen riskialttiin tehtävän voi ottaa vastaan.
Viimeinen liittyy siihen, että jos perheessä on alle kouluikäisiä lapsia tai alakoululaisia, niin kynnys lähteä tehtävään, josta voi saada kenkää hyvin pian on aika iso. Ulkomaille tai jopa kotimaassa ammatikseen pelanneet ovat myös jo vuosia joutuneet säilyttämään perheasiat puolisolleen, tämän uran kustanuksella. Pelaajana on tietysti helpompi lähteä, kun sinulla on taskussa se muutaman vuoden sopimus. Valmentajana on vähän ikävämpää, että vaikka palkka juoksee tai kädessä on irtisanomisraha, niin sitten olet vieraassa maassa perheinesi ilman töitä.
Muualla Euroopassa ja Pohjoismaissakin auttaa se, että välimatkat ovat lyhyempiä ja moni valmentaja tekee uransa alkuvaiheen kotimaassaan tai suunnilleen samassa kulttuuripiirissä. Suomesta ulkomaille, edes Ruotsiin, on kuitenkin monessa mielessä iso loikka.
