Africa Cup Of Nationsiin on vielä muutama kuukausi aikaa ja päävalmentaja Goran Stevanovicilla on varmasti jo kova mietintä päällä, pelaajavalintojensa suhteen. Päätin itse koota 2 kokoonpanoa, joista toinen sisältää tämän hetken kuumia ghanalaispelaajia ja toinen potentiaalisia sellaisia. Ns. kuumien pelaajien lista ei suinkaan koostu pelaajista, joilla on paras seurajoukkue status vaan niistä, jotka oikeasti saavat säännöllisesti peliaikaa ja suorittaminen on muutenkin positiivista. Kuumien pelaajien lista ei myöskään ole välttämättä toimivin kokoonpano ja kolmen kuukauden aikana ehtii myös tapahtumaan paljon, loukkaantumisilta ei tulla välttymään. Pontentiaalisten pelaajien kokoonpano taas sisältää lähinnä nuorempia pelaajia, joilla saattaisi jatkossa olla annettavaa maajoukkueelle.
Hottikset
Adam Kwarasey / Strømsgodset / 23.v
Daniel Opare / Standard Liege / 21. v
Isaac Vorsah / Hoffenheim / 23. v
Samuel Inkoom / Dnipro Dnipropetrovsk / 22. v
Emmanuel Agyemang-Badu / Udinese / 20. v
Mohammed Abu / Strømsgodset / 19. v
Kevin-Price Boateng / Ac Milan / 24. v
Kwadwo Asamoah / Udinese / 23. v
Quincy Owusu-Abeiye / Panathinaikos / 25. v
Andre Ayew / Marseille / 21. v
Nana Asare / Utrecht / 25. v
Potentiaaliset
[/url]
Daniel Adjei / Liberty Professionals / 21. v
Razak Nuhu / Strømsgodset / 20.v
Lee Addy / Red Star Belgrade / 21. v
Jonathan Mensah / Evia TGFC / 21. v
John Boye / Rennes / 24. v
Afriyie Acquah / Palermo / 19. v
Emmanuel Frimpong / Arsenal / 19. v
Ishmael Yartey / Servette / 21. v
Charles Takyi / St.Pauli / 26 . v
Albert Adomah / Bristol City / 23. v
Yiadom Richmond Boakye / Sassuolo / 18. v
PohdiskeluaGhanan viime vuosien menestys on perustunut hyvin pitkälti vahvaan vastahyökkäys pelaamiseen sekä hyvin organisoituun pulustamiseen. 4-2-3-1 ei ole kovin hyökkäävä muodostelma ja siitä kertoo vain 13 tehtyä maalia juuri päättyneissä karsinnoissa. Jatkopaikka kuitekin irtosi loppuen lopuksi melko vaivatta, mutta Ghanan tasoisen joukkueen luulisi kykenevän parempaankin.
Olisiko Stevanovicin kenties syytä kokeilla toisen puolustavan keskikentän poistaminen ja tilalle tulisi toinen hyökkääjä tukemaan Asamoah Gyania. Gyan ja muut hyökkäyspään vaihtoehdot omaavat toki hyvän nopeuden sekä tekniikan, mutta kun vastaan asettuu fyysinen ja isokokoinen puolustus, saattaa kärjessä yksin raataminen osoittautua vaikeaksi. Siksipä Ghanan hyökkäyspää selkeästi kaipaisi Didier Drogba tyyppistä härkämäistä pelaajaa.
Toinen ongelma hyökkäys pelaamisessa on se, että Ghanalta ei löydy varsinaista pelintekijää. Sulley Muntaria on kokeiltu, mutta mies vaikuttaa tällä hetkellä liian kömpelöltä pelintekijän rooliin. Kwadwo Asamoah on pelannut myös kärjen takana, mutta hänen seurajoukkueensa Udinesen pelityyli on ultra vastahyökkäävä, joten pelintekijän rooli ei täysin tunnu häneltäkään luonnistuvan. Kolmas vaihtoehto on Kevin-Prince Boateng, jota ei olla vielä kärjen takana Ghanan maajoukkueessa kokeiltu. Princeä olisi kenties syytä peluuttaa samanlaisessa trequartista roolissa kuin seurajoukkueessaan. Kuka tahansa pelintekijän/hyökkäävän keskikentn rooliin istutetaankin, tältä pelaajalta täytyy löytyä taitoa ja älyä puhkomaan vastutajien puolustuksia.
Tämä vaatisi tietysti toisen kärjen lisäämistä Asamoah Gyanin rinnalle. Richmond Boakye, William Owusu Acheampong ja Kwame Karikari ovat kaikki nuoria hyökkääjän alkuja, jotka ovat jo löytäneet tiensä Euroopan kentille ja he kaikki jakavat yhden saman ominaisuuden, joka tämänhetkisillä maajoukkueen hyökkääjillä ei ole vahvinta osa-aluetta: pääpelaaminen. Hyökkääjältä tietysti vaaditaan muutakin, mutta joku näistä kolmesta saattaisi olla hyvä lisä hyökkäyspäähän varsinkin erikoistilanteissa ja keskityspalloissa. Hyökkääjätyyppien valinta otteluun tietysti riippuu vastustajasta ja sen pelitavasta.
Keskityksien tekoon tarvitaan tietysti hyviä laitureita ja laitapuolustajia jotka nousevat tukemaan hyökkäyksiä. Varsinaisista laitureista Ghanalla on myös pulaa. Andre Ayew pystyy tietysti hoitamaan vasemman laiturin tontin, mutta toisaalta Ayew on osoittatunut myös erittäin vaaralliseksi maalintekijäksi. Oikealla laidalla on viime aikoina käytetty lähinnä hyökkääjiä Prince Tagoeta ja Dominic Adiyiahia tai laitapuolustajaa Samuel Inkoomia. Albert Adomah joka on ihan viime aikoina murtaunut maajoukkueeseen, pelaa luonnostaan oikeata laituria Bristol Cityssä. Toinen vaihtoehto olisi vauhtihirmu Quincy Owusu-Abeiye, joka on alkanut näyttämään elonmerkkejä Panathinaikoksen paidassa. Quincyn kohdalla ongelmana on kuitenkin se, että mies kikkailee välillä liikaa pallon kanssa, eikä luovu pallosta tarpeeksi ajoissa.
Laitapuolustajista John Paintsil ja Daniel Opare nousevatkin ihan kiitettävästi hyökkäyksen tueksi, mutta keskityksen laadussa on molemmilla parannettavaa. Lisäksi Paintsil on jo päälle 30-vuoden ja laitapuolustajalle tärkeä ominaisuus: nopeus, alkaa pikku hiljaa hyytyä. Olisi kenties kohtapuolin aika antaa Euroopassa suht säännöllisesti vastuuta saaville John Boyelle ja Samuel Inkoomille mahdollisuus. Vasemmalla laitapuolustajan tontilla Daniel Opare on viime aikoina vakiinnuttanut paikkansa, mutta lähes samaa ikäluokkaa olevat Lee Addy ja Razak Nuhu janoavat myös peliakaa maajoukkueessa. Lee Addy olikin jo melkein puhkeamassa kukkaan MM-kisojen jälkeen, mutta mies ajautui jonkin sortin riitoihin Belgradin Punaisessa Tähdessä seurajohdon kanssa ja peliaika oli jonkin aikaa kortilla. Nyt Lee tekee kuitenkin uutta nousua ja hänen mahdollisuuksiaan maajoukkueeseen parataa se tosiasia, että hän pystyy myös pelaamaan keskuspuolustajana.
Ghanan toppari osasto on hyvin kapea, John Mensah on hyvin loukkaantumisherkkä ja Jonathan Mensah ei ole toistaseksi avauksen miehiä seurajoukkueessaan Evian TGFC:ssä. Hoffenheimin Isaac Vorsah pelaa toppareista selkeästi korkeimmalla tasolla ja kaiken lisäksi säännöllisesti. Ongelmana Vorsahin kohdalla Africa Cup Of Nationsiin lähdettäessä on kuitenkin se, että mies otti suoran punaisen viimeisessä karsintaottelussa, joten hän tulee missaamaan 2 ensimmäistä alkulohko ottelua. Tämän vuoksi olisikin hyvä ottaa juuri edellä mainittu Lee Addy, mukaan kisamiehistöön.
Puolustavan keskikentän tontti onkin ehkä ainoa, johon on suorastaan tunkua. Pelaajat kuten: Anthony Annan, Emmanuel Agyemang-Badu, Derek Boateng, Emmanuel Frimpong, Wakaso Mubarak, Rabiu Mohammed, Mohammed Abu ja Afriye Acquah, haluavat päästä edustamaan kotimaatansa. Lisäksi Essienin toipuessa loukkaantumisestaan ensi vuoden puolella, tilanne on entistä hankalampi. Toisaalta tässä tilanteessa syntyy tietty kilpailuhenkisyys ja jokaisen täytyy näyttää parasta osaamistaan seurajoukkueessan, jolloinka valmentaja pääsee valitsemaan monesta vaihtoehdosta, parhaimmat. Myös loukkanntumisten sattuessa löytyy liuta kelpo korvaajia, kuten nyt kun Essien on lasaretissa.
Maalivahti tilanne on hieman valoisampi kuin, noin muutama kuukausi sitten. Kwarasey on toistaiseksi vakuuttanut ja sementoinut ykkösmolarin paikan. Myös seurajoukkueessa heruu jatkuvasti 90 minuuttisia. Richard Kingson on edelleen ilman seuraa, mutta todennäköisesti edelleen maajoukkueen kakkosveskarin roolissa. Kotimaan sarjassa edelleen palloileva Daniel Adjei, ei ole vielä löytänyt isompaa seuraa, mutta omaa edelleen potentiaalia, jopa Kwaraseyn haastajaksi. Siksipä ansaitsisi omissa silmissäni kolmosveskarin roolin.
EDIT: pientä korjausta, Charles Takyi ei pelaa Buryssa vaan edelleen St. Paulissa. Aina ei kannata luottaa wikipediaan...
